Annettu 18.7.2019, dnro 187/21/19
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kiinnittänyt kihlakunnansyyttäjän huomiota siihen, ettei tämän olisi pitänyt hyväksyä tutkinnanjohtajan tekemää rajoittamisesitystä, koska selvitys oli osoittanut, ettei tapauksessa ole ollut syytä epäillä mitään rikosta ja esitutkinnan päättäminen on siten kuulunut tutkinnanjohtajan tehtäviin.
Kihlakunnansyyttäjä oli päätynyt tutkinnanjohtajan esityksestä rajoittamaan esitutkinnan laitonta uhkausta koskevassa tapauksessa, koska oli varsin todennäköistä, ettei näyttöä minkään rikoksen tunnusmerkistön mukaiseen tekoon saataisi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavakseen, kumosi kihlakunnansyyttäjän tekemän esitutkinnan rajoittamispäätöksen ja hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen syyttäjän toimivaltaan kuulumattomana.
Tapauksessa oli kysymys naapurusten välisestä riidasta taloyhtiön piha-alueen käyttöoikeudesta. Rikoksesta epäilty ja asianomistaja kävivät asiaan liittyen kovaäänistä keskustelua rikoksesta epäillyn henkilön piha-alueella, minkä tilanteen asianomistaja videoi kännykällään. Videotallenne oli tutkinnanjohtajan käytössä rajoittamisesitystä tehtäessä. Tallenteelta kävi ilmi, että rikoksesta epäilty ei uhannut asianomistajaa rikoksella, vaan kuten asianomistaja oli itsekin todennut, käski vain asianomistajaa poistumaan alueelta.
Tällainen tutkinnanjohtajan käytössä ollut selvitys osoitti, ettei ollut olemassa rikosepäilyä, joka olisi edellyttänyt syyttäjän oikeudellista harkintaa tai päätöstä. Päinvastoin selvitys osoitti, ettei mitään rikosta ollut tapahtunut.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi kannanottonaan, että rikosprosessin tehokkaan ja taloudellisen toteuttamisen näkökulmasta poliisin on ratkaistava itsenäisesti se, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja sen vuoksi aloittaa tai jatkaa esitutkintaa. Poliisin on päätettävä esitutkinta itse, mikäli käy ilmi, ettei rikosta ole syytä epäillä.
