Annettu 23.2.2023, dnro 044/41/21
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että erikoissyyttäjä oli menetellyt virheellisesti, kun hän oli laiminlyönyt selvittää kesken olleen esitutkinnan tilanteen ennen syyteharkintaratkaisun tekemistä ja nostanut syytteen, ennen kuin asianosaisilta pyydetyt loppulausunnot ja niiden edellyttämät täydentävät tutkintatoimet sisältävä lisätutkintapöytäkirja oli toimitettu hänelle.
Poliisi oli siirtänyt kyseisen asian syyteharkintaan jo siinä vaiheessa, kun esitutkintapöytäkirja oli valmistunut ja jutun asianosaisia oli pyydetty antamaan loppulausuntonsa. Asianosaisten loppulausunnoista ja mahdollisesta muusta aineistosta oli esitutkintapöytäkirjan merkintälehden kirjauksen mukaan määrä laatia lisätutkintapöytäkirja.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkintalain säännökset ovat yksiselitteiset sen suhteen, että loppulausuntomenettely ja loppulausunnon liittäminen esitutkintapöytäkirjaan kuuluvat esitutkintaan, ja että asia tulee toimittaa syyteharkintaan vasta esitutkinnan valmistuttua. Kyseinen asia oli näin ollen siirretty syyteharkintaan ennenaikaisesti, sillä loppulausuntomenettely oli ollut vasta käynnistymässä asiaa syyteharkintaan siirrettäessä, ja esitutkinta oli ollut siten vielä kesken.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan asianmukaisen syyteharkinnan ja asianosaisten oikeusturvan vaatimukset edellyttävät, että syyttäjä tekee syyteharkintaratkaisunsa vasta esitutkinnan valmistuttua kaiken siinä kertyneen aineiston pohjalta. Myöskään asian ennenaikainen syyteharkintaan toimittaminen tässä tapauksessa toteutuneella tavoin ei poista syyttäjän vastuuta huolehtia siitä, että esitutkinta, johon hänen ratkaisunsa pohjautuvat, on valmistunut ja sisällöltään syyteharkinnan suorittamiseen riittävä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti vastaisen varalta erikoissyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen varmistua ennen syyteharkintaratkaisun tekemistä siitä, että esitutkinta-aineisto on valmistunut ja syyttäjän käytettävissä.
