Periaatteellinen kannanotto, veropetos, oma-aloitteinen itsensä ilmiantaminen

Annettu 13.11.2017, dnro 358/21/17

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen nostettavaksi törkeää veropetosta koskevassa asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt toimenpiteisiin ryhtymättä sillä perusteella, että oikeudenkäyntiä ja rangaistusta oli siinä pidettävä tarkoituksettomina, koska epäilty oli poistanut tekonsa vaikutukset maksamalla Verohallinnon hänelle määräämät verot viivästysseuraamuksineen.

Asiassa on kyse myös siitä, miten aikaisemmin verotuksessa salattujen Sveitsissä olevilla sijoitustileillä hallinnoitujen Suomessa verotettavien pääomatulojen oma-aloitteinen ilmoittaminen Verohallinnolle voidaan ottaa huomioon syyttäjän päätöksenteossa.

Verovelvollinen on ilmoittanut verovuosina 2011 ja 2012 Sveitsistä saamansa pääomatulot yhteensä 24.533 euroa oma-aloitteisesti Vero-hallinnolle vuonna 2014.

Epäilty on oma-aloitteisen ilmoituksensa perusteella maksanut salatusta pääomatulosta maksuunpannut verot ja viivästysseuraamukset. Hän on näin ollen korvannut sen vahingon, josta itse on aikanaan saanut täysimääräisen hyödyn sekä maksanut viivästyneestä ilmoittamisesta johtuneet hallinnolliset seuraamukset.

Epäillyn oman ilmoituksen mukaan sijoitustilit ovat olleet hänen hallinnassaan vuosikymmeniä, joten vain verovuosia 2008–2011 koskevien tietojen toimittamisen Verohallinnolle ja verovuosilta 2010 ja 2011 määrättyjen verojen maksamisen ei voida katsoa täyttävän edellytystä menettelyn vaikutusten poistamisesta.

Tärkeän yleisen edun arvioimisen osalta ei ole merkitystä sillä, että Verohallinto voi rikosoikeudellisista toimenpiteistä luopumisen jälkeen määrätä veronkorotuksen. Veronkorotukset ovat tasoltaan yleisesti niin alhaisia, ettei niitä käytännössä voi verrata rikosoikeudellisessa menettelyssä määrättyihin seuraamuksiin ja julkiseen oikeudenkäyntiin.

Tärkeä yleinen etu vaatii tässä tapauksessa, että itsensä ilmiantamisella ilmeisesti syytesuojaa tavoitellut varakas verovelvollinen asetetaan menettelystään syytteeseen. Epäillyn taloudellinen asema on mahdollistanut sen, että hän on kyennyt kertominsa tavoin vuosia salaamaan Sveitsistä saamansa pääomatulot ja sittemmin maksamaan ilmoittamiltaan verovuosilta määrätyt verot. Pelkkä tahallaan vältettyjen verojen maksaminen ei voi olla syyteharkinnassa rikosoikeudellisesta vastuusta vapauttava peruste. Maksaminen ja oma-aloitteinen itsensä ilmiantaminen voivat olla tuomioistuimessa rangaistuksen mittaamiseen alentavasti vaikuttavia seikkoja, mutta syyteharkinnassa yleisesti noudatettuna sääntönä se asettaisi eri verovelvolliset epätasa-arvoiseen asemaan ja saattaisi johtaa rikosoikeudellisen vastuun soveltamiseen yhdenvertaisuudesta poikkeavalla tavalla.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi nostamaan syytteen ensisijaisesti törkeästä veropetoksesta ja toissijaisesti veropetoksesta.