Riittävä esitutkinta, perustelujen vakuuttavuus, syyttäjänmääräys, syyteoikeuden vanheneminen ja priorisointi

Annettu 15.12.2014, dnro 539/21/13

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt johtavan kihlakunnansyyttäjän tai hänen määräämänsä kihlakunnansyyttäjän huolehtimaan siitä, että poliisi suorittaa asiassa lisätutkinnan ja sen jälkeen hoitamaan syyttäjäntehtävät kantelun kohteena olevassa asiassa. Päätös ei ole julkinen tältä osin.

Kihlakunnansyyttäjä oli väärennystä koskevassa asiassa tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä "ei näyttöä" -perusteella. Päätöksessä ei oltu arvioitu eikä esitutkinnassa tutkittu molempia väärennysepäilyjä, eikä kuultu kaikkia epäiltyjä. Syytteen nostamista tukevien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen punninnasta tulee ilmetä, miksi syyllisyyden tueksi esitetty näyttö ei riitä syytteen nostamiseen. Tällä arvioinnilla on keskeinen merkitys ratkaisun perustelujen vakuuttavuudelle.

Syyttäjän tulee tehdä syyteharkintansa vasta riittävän esitutkinnan jälkeen. Se mikä milloinkin on riittävää, vaihtelee asiasta ja rikoksen selvittämisintressistä riippuen. Syyttämättäjättämispäätöksen perustelut ja saatu selvitys huomioon ottaen asiassa ei oltu selvitetty, oliko asiassa vielä saatavissa lisäselvitystä ja olivatko syyttäjän päätökset tehty riittävän esitutkinnan jälkeen.

Epäilty viestintäsalaisuuden loukkaus oli vanhentunut ennen syyteharkinnan valmistumista. Esitutkinta oli viipynyt jo asian saapuessa syyttäjälle. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti huomiota vastaisen varalle priorisointiohjeen ohjeen noudattamiseen.