Syyteoikeuden vanhentuminen, ad acta

Annettu 25.8.2021, asianro. 276/21/19

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi ohjaavana käsityksenään, että syyttäjän tulee asian toiselle syyttäjälle siirtäessään informoida tätä asian tiedossa olevasta vanhemisvaarasta. Tapauksessa esitutkintapöytäkirja oli saapunut syyttäjänvirastoon noin kahdeksan kuukautta ennen syyteoikeuden vanhentumista. Asia oli kuitenkin jaettu juttujaon tekevälle apulaispäällikölle vasta hieman ennen sen rikosoikeudellista vanhenemista ja syyteharkinnan tekevälle syyttäjälle vasta siinä vaiheessa, kun tutkittujen rikosten syyteoikeus oli jo vanhentunut.

Lisäksi apulaisvaltakunnansyyttäjä ohjaavana käsityksenään totesi, että syyttäjän tulee päätösharkinnassaan ottaa huomioon valtakunnansyyttäjän yleiset ohjeet, tässä tapauksessa syyttämättäjättämispäätöksen laatimista ja sisältöä koskeva ohje VKS:2016:6. Sen mukaan asiassa voidaan tehdä ns. ad acta -päätös asian vanhenemisen perusteella vain niissä tapauksissa, joissa tulkinnatta on selvää, ettei syyttäjällä ole syyteoikeutta. Syyteoikeuden puuttumiseen ei siis tällöin liity lainkaan harkintaa. Muissa tapauksissa syyttäjän tulee tehdä prosessuaalinen syyttämättäjättämispäätös.

Asian diaarimerkinnöistä ei myöskään käynyt yksiselitteisesti selville, kenen käsiteltävänä asia kaikissa vaiheissa syyttäjänvirastossa oli ollut. Apulaisvaltakunnansyyttäjä korosti syyitäjäalueen velvollisuutta järjestää rikosasioiden jako ja niiden seuranta siten, ettei vaaraa asian vanhentumisesta ole myöskään tapauksissa, joissa jutun jakamista asian, ratkaisevalle syyttäjälle ei voida tehdä välittömästi. Syyttäjäalueen ja asiaa hoitavien syyttäjien tulee myös huolehtia siitä, että asian diaarimerkintöihin kirjataan asian keskeiset käsittelyvaiheet sekä määräajat.