Dnro 239/21/21, annettu 9.5.2022
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti aluesyyttäjän huomiota syyttäjän velvollisuuteen tunnistaa syyteoikeuden vanhentumisen määräaika käsiteltävänään olevassa asiassa. Syyttäjän tulee asettaa vanhentumisuhan alla oleva asia etusijalle muihin tehtäviinsä nähden ja ratkaista asia, ennen kuin syyteoikeus vanhenee.
Kantelija oli toimittanut syyttäjälle lisää selvitystä rikosasiassa pyytäen, että aiemmin tehty syyttämättäjättämispäätös peruutetaan ja syyte nostetaan. Syyttäjän päätös uuden selvityksen merkityksestä oli tehty vasta syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen. Aluesyyttäjän päätöksessä ei ollut viitattu syyteoikeuden vanhentumiseen, vaan päätös oli perustunut siihen, että uuden selvityksen johdosta ei syyttäjän mukaan ollut osoitettavissa, että rikoksesta epäillyllä olisi ollut petoksen edellyttämää erehdyttämistarkoitusta.
Syyttäjän perustelujen pohjalta arvioituna syyttäjä joko ei ollut asiaa ratkaistessaan havainnut syyteoikeuden vanhentumista, tai ainakaan vanhentumisen merkitystä ei ollut asianmukaisesti arvioitu päätöksessä. Uusi selvitys oli toimitettu syyttäjälle noin seitsemän kuukautta ennen epäillyn petosrikoksen syyteoikeuden vanhentumista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että aluesyyttäjä oli menetellyt virheellisesti.
Hyvä syyttäjätapa edellyttää, että vanhenemisajan lähestyminen tunnistetaan ja pyyntö syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamisesta ratkaistaan, ennen kuin syyteoikeus vanhenee. Hyvä syyttäjätapa ilmenee Syyttäjälaitoslain, valtion virkamieslain ja valtakunnansyyttäjän priorisointiohjeen periaatteista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että syyttäjällä on velvollisuus asettaa vanhenemisuhan alla oleva asia etusijalle muihin tehtäviinsä nähden. Esimerkiksi suuri määrä virkamiehen hoidettavana olevia muunlaisia asioita ei oikeuta jättämään noudattamatta syyteoikeuden vanhenemisen määräaikoja.
