Syyttämättä jättäminen, konkurrenssiperuste

Annettu 8.9.2017, dnro 356/21/17

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti omasta aloitteestaan tutkittavakseen kihlakunnansyyttäjän tekemän päätöksen syyttämättä jättämisestä. Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta, koska rikoksesta epäilty oli aiemmin tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen, eivätkä epäillyt teot olisi aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaneet kokonaisrangaistuksen määrään. Asianomistajakaan ei ollut vaatinut korvausta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki asiassa uuden ratkaisun, koska aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistus oli ollut ehdollinen, eikä sitä rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan voida ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana. Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8 § 1 momentin 2-kohdan nojalla jättää syytteen nostamatta sillä perusteella, että epäillyt rikokset eivät yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Rikoksesta epäiltyä vastaan oli nostettu syyte toisesta rikoksesta, josta oli odotettavissa tuntuva sakkorangaistus. Tärkeä yleinen tai yksityinen etukaan ei vaatinut syytteen nostamista.

Asia ei antanut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti vastaisuuden varalle kihlakunnansyyttäjän huomiota huolellisuuteen syyttämättäjättämisperusteiden soveltamisessa. Kihlakunnansyyttäjä oli käyttänyt syyttämättäjättämispäätöksessään väärää konkurrenssiperustetta. Asiassa oli kuitenkin joka tapauksessa ollut mahdollisuus luopua toimenpiteistä toisella konkurrenssiperusteella.