Annettu 4.8.2022, dnro SY/1367/2022
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen saattoi aluesyyttäjän tietoon ohjaavan käsityksensä syyttämättäjättämispäätöksen perustelujen asianmukaisuudesta.
Silloinen apulaissyyttäjä oli jättänyt lievää pahoinpitelyä koskevassa asiassa syytteen nostamatta perustelemalla päätöstään muun muassa sillä, että oikeuskäytännön perusteella yksinomaan asianomistajan kertomus ei ole riittävä näyttö epäillystä rikoksesta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen katsoi, että syyttäjän perustelut olivat edellä todetuilta osin omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan näytön riittävyyttä koskevasta sääntelystä. Ratkaisussaan apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen viittasi korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO:2021:44. Sen mukaan näytön arviointi on aina tapauskohtaista, ja asianomistajan kertomus voi joissakin tilanteissa ilman välillisen näytön tukeakin olla riittävän vakuuttava näyttö syyksilukevaan tuomioon.
Lisäksi apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen totesi, että korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kyse tuomitsemiskynnyksen arvioimisesta, kun taas syyteharkinnassa syytteen nostamiseen riittää todennäköisten syiden tasoinen näyttö.
Apulaissyyttäjä oli päätöksen lopputuloksen osalta toiminut harkintavaltansa rajoissa, ja asia jäi apulaissyyttäjän päätöksen varaan.
