Annettu 2.2.2022, dnro 332/21/21
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi aluesyyttäjän päätöksen syyttämättä jättämisestä asiassa, joka koski kahta väärennystä ja kavallusta, ja teki uuden päätöksen syyttämättä jättämisestä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti aluesyyttäjän huomiota päätösperusteen valintaan sekä syyttäjän velvollisuuteen laatia ja perustella päätöksensä siten kuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6a §:n 2 momentissa säädetään ja valtakunnansyyttäjän yleisessä ohjeessa syyttämättäjättämispäätöksen laatimisesta ja sisällöstä ohjeistetaan.
Kun syyttäjä arvioi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6a §:n 1 momentin 1 kohdan perusteita jättää syyttämättä, hänen on saman luvun 6 §:n 1 momentissa ilmenevässä järjestyksessä ensin arvioitava, onko epäilty teko säädetty rangaistavaksi, sen jälkeen, onko syyteoikeus vanhentunut ja vasta viimeiseksi, onko epäillystä rikoksesta näyttöä. Jos epäilty teko on vanhentunut, syyttämättäjättämispäätös tulee tehdä "ei syyteoikeutta" -perusteella, eikä tarvetta todennäköisten syiden arviointiin ole.
Lisäksi apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti aluesyyttäjän huomioita päätöksen tapahtumatietojen ohjeenmukaiseen kirjaamiseen, päätöksen rakenteen selkeyteen, perustelujen sisältöön ja päätöksen oikeakielisyyteen.
