Syyttämättä jättäminen, syyteoikeuden vanhentuminen, petoksen asianomistaja

Annettu 31.7.2018, dnro 72/21/18

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi epäiltyä petosta koskevan päätöksen syyttämättä jättämisestä ja määräsi lisätutkinnan ja uuden syyteharkinnan suoritettavaksi. Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta, koska lievän petoksen syyteoikeus oli vanhentunut.

Henkilön epäiltiin syyllistyneen petokseen esiintymällä asianomistajan edustajana ja jatkamalla siten tämän nimissä ollutta palvelusopimusta. Kantelukirjoituksen johdosta katsottiin, että kysymyksessä oli aiheutetun vahingon vähäisestä määrästä huolimatta petos eikä lievä petos, sillä rikoksesta epäiltyä oli ennen tekoa oikeuden päätöksellä kielletty esiintymästä asianomistajan edustajana.

Teon vanhentumisaika oli laskettava erehdyttämällä aikaansaadun sopimuksen irtisanomisesta eikä sopimuksen tekopäivästä, kuten kihlakunnansyyttäjä oli katsonut. Siten syyteoikeus asiassa ei ollut vielä vanhentunut. Teon asianomistajana oli pidettävä paitsi yritystä, jonka nimissä sopimus oli tehty myös palveluntarjoajaa, jota oli erehdytetty jatkamaan kyseistä sopimusta.

Kihlakunnansyyttäjän tietoon saatettiin apulaisvaltakunnansyyttäjän käsitys lievän petoksen tunnusmerkistön oikeasta tulkinnasta, petoksen tekoajasta, vanhentumisajan laskemisesta ja oikeasta asianomistajatahosta.