Syyttämättäjättäminen, syyttäjän perusteluvelvollisuus

Annettu 18.9.2017, dnro 62/21/17

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen on ohjaavana käsityksenään kiinnittänyt vastaisen varalle kihlakunnansyyttäjän huomiota oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6a §:n 2 momentissa säädettyyn perusteluvelvollisuuteen.

Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä kunnianloukkausta koskevassa asiassa vähäisyysperusteella. Teko oli ollut rikoslajissaan vähäinen eikä siitä olisi ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusseuraamusta kuin sakkoa. Osapuolilla oli ollut jo vuosia erimielisyyksiä eikä asianomistajalla ollut asiassa korvausvaatimusta.

Selvityksessään kihlakunnansyyttäjä oli kertonut, että hänen vähäisyysarviointinsa oli perustunut teon henkilöpiiriin, joka oli koostunut taloyhtiön joistakin asukkaista, sekä teon olosuhteisiin, sillä osapuolilla oli ollut jo vuosia erimielisyyksiä.

Kihlakunnansyyttäjän olisi tullut sisällyttää selvityksessään kertomansa päätöksensä perusteena olleet kunnianloukkausrikoksen vähäisyysarviointiin liittyneet seikat kokonaisuudessaan itse päätökseen.