Hyppää sisältöön

Törkeä rahanpesu, pidätysmääräyksen antaminen

Syyttäjälaitos
Julkaisuajankohta 11.5.2023 13.06
Uutinen

Annettu 28.4.2023, dnro SY/261/2023

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti omasta aloitteestaan arvioitavakseen aluesyyttäjän menettelyn Syyttäjälaitoksen yleisvarallaolijana. 

Viron viranomaiset olivat pidättäneet viisi kolmannen jäsenvaltion kansalaista Tallinnan satamassa ja takavarikoineet heidän käytössään olleesta ajoneuvosta Suomesta anastetuksi epäiltyä omaisuutta. Tutkinnanjohtaja oli esittänyt henkilöiden vangitsemista poissaolevana törkeästä varkaudesta tai törkeästä kätkemisrikoksesta ja pidätysmääräyksen antamista henkilöiden luovuttamiseksi Suomeen syytetoimenpiteitä varten. 

Aluesyyttäjä oli kieltäytynyt antamasta eurooppalaista pidätysmääräystä sillä perusteella, ettei ollut voinut tiedossa olleiden tosiseikkojen valossa riittävällä todennäköisyydellä arvioida, ketkä epäillyistä olivat olleet osallisia esirikokseen ja ketkä kätkemisrikokseen. Aluesyyttäjä oli lisäksi käytössään olleen aineiston perusteella arvioinut, ettei ollut voinut riittävästi yksilöidä esirikoksia eikä riittävällä todennäköisyydellä katsoa epäiltyjen toimineen tahallisesti

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi rahanpesun tunnusmerkistön olevan ensisijainen suhteessa kätkemisrikokseen ja kattavan myös ns. itsepesun tilanteessa, jossa alkurikoksen tekijä siirtää rikoksella samaansa omaisuutta hyötymis-, peittämis-, tai avustamistarkoituksessa. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi aluesyyttäjän ottaneen asianmukaisesti huomioon esirikosten yksilöintiin sekä epäiltyjen tahallisuuteen liittyvät seikat ja suorittaneen näitä koskevan näyttöarvion harkintavaltansa rajoissa. Mainitut näyttöön liittyvät ongelmat olivat olleet olemassa riippumatta siitä, arvioiko menettelyä rahanpesuna vai kätkemisrikoksena. 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saattoi kuitenkin aluesyyttäjän tietoon käsityksensä siitä, että pidätysmääräyksen antamisen edellytykset olivat kyseisessä tapauksessa olleet olemassa ja tiedossa olleista tosiseikoista olisi ollut riittävällä todennäköisyydellä pääteltävissä se, että takavarikoitu omaisuus on peräisin anastusteoista sekä se, että kaikki kiinniotetut henkilöt ovat toimineet yhteisymmärryksessä ja ovat siten olleet omaisuuden laittomasta alkuperästä riittävän tietoisia.