Turvallisuustyö tarvitsee jatkossakin viranomaisia ja ne riittävät resurssinsa

Turvallisuuden tunne on yksi perustarpeistamme. Sen koettu taso vaihtelee ihmisestä ja olosuhteista riippuen. Todellinen riski esimerkiksi rikoksen uhriksi joutumisesta voi olla suuruudeltaan hyvinkin erilainen kuin tunne siitä. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ja valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen pohtivat turvallisuutta yhteisessä blogikirjoituksessaan, joka on julkaistu poliisin verkkosivulla.

Heidän mukaansa ääripäät ovat turvallisuudessakin ongelmallisia: toisen elämänlaatu kärsii kaikkien vaarojen ja uhkien epärealistisen vahvasta pelkäämisestä, toinen saattaa itsensä tapaturman tai rikoksen uhriksi tyhmänrohkealla henkilökohtaisella riskinotollaan.

Valtiovalta on pyrkinyt hallitsemaan laajaa turvallisuuskenttää erilaisin periaatepäätöksin ja strategioin. Paateron ja Nissisen mukaan on nähtävissä myös sellaista yhteiskunnallista kehitystä, joka haastaa perinteisen käsityksen turvallisuudesta "viranomaistuotteena". Vastuuta on vyörytetty ihmisille itselleen. Esimerkiksi kyberturvallisuuden todelliseen tasoon voi jokainen siinä ympäristössä toimiva vaikuttaa omilla valinnoillaan.

Tästä kehityksestä huolimatta turvallisuustyö tarvitsee jatkossakin viranomaisia ja ne riittävät resurssinsa. Rikosvastuun toteuttamista oikeusvaltion ydintehtävänä ei voi jättää ajallaan hoitamatta eikä ulkoistaa.

Poliisilla ja syyttäjälaitoksella on vahvoja odotuksia sisäministeri Päivi Räsäsen ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin yhdessä asettamalta parlamentaariselta työryhmältä, jonka tehtävänä on arvioida sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssitarpeita.

– Jospa nyt vihdoin saataisiin aikaan juustohöylää järkevämpi työkalu. Laskentamallin johtotähdeksi tarvitaan ajantasaisesta tilannekuvasta johdettu ja oikeusturvanäkökohdat aidosti huomioonottava kokonaisnäkemys tavoitetasosta, Paatero ja Nissinen toteavat.

Blogi kokonaisuudessaan osoitteessa www.poliisi.fi