Työturvallisuusrikos, epäasiallinen kohtelu, syyteharkinta, työsuojeluviranomaisen kuuleminen

Annettu 17.5.2017, dnro 8/41/17

Kihlakunnansyyttäjä oli nostanut syytteen epäasiallisen kohtelun käsittävästä työturvallisuusrikoksesta varaamatta sitä ennen työsuojeluviranomaiselle tilaisuutta lausunnon antamiseen. Virhe oli osittain korjaantunut, kun kihlakunnansyyttäjä oli hankkinut lausunnon käräjäoikeudelle ennen valmisteluistuntoa. Lausunnon hankkimatta jättäminen ennen syyteharkintaratkaisua oli kuitenkin viivästyttänyt asian käsittelyä.

Työsuojeluviranomainen ei ollut lausunnossaan puoltanut syytteen nostamista. Laiminlyönnillä oli siten voinut olla vaikutusta myös syyteharkintaratkaisun lopputulokseen ja ainakin syytteen sisältöön. Käräjäoikeus oli sittemmin hylännyt syytteen.

Kantelun johdosta kihlakunnansyyttäjän tietoon saatettiin apulaisvaltakunnansyyttäjän kannanotto siitä, että kihlakunnansyyttäjä oli menetellyt työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 50 §:n 2 momentin vastaisesti, kun hän oli nostanut syytteen työturvallisuusrikoksesta varaamatta sitä ennen työsuojeluviranomaiselle tilaisuutta lausunnon antamiseen. Lisäksi syyteharkinnassa olisi voinut perustellusti päätyä myös syyttämättä jättämiseen.

Kihlakunnansyyttäjällä oli syyteharkinnassa laaja harkintavalta, koska työturvallisuuslain 28 §:ssä tarkoitetun epäasiallisen kohtelun sisältö ei ole selvä, täsmällinen ja yksiselitteinen. Säännöksen soveltaminen edellyttää erilaisten seikkojen huomioon ottamista. Säännös mahdollistaa erilaiset tulkinnat. Oikeuskysymyksen arviointi asiassa oli kietoutunut näytön arviointiin.

Asiassa ei ollut syytä epäillä, että kihlakunnansyyttäjä olisi syyllistynyt tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.