Väärennys, kavallus, rikosoikeudellinen arviointi, päätöksen perusteleminen

Annettu 9.9.2020, asianro 321/21/20

Esitutkinnassa A:n ja B:n oli epäilty yhdessä siirtäneen A:n ja C:n yhteisesti omistaman hevosen yksin B:n omistukseen. Lisäksi A:n oli epäilty väärentäneen omistajanvaihdosilmoitukseen C:n allekirjoituksen ja toimittaneen ilmoituksen Hippos Ry:lle rekisteröitäväksi.

Aluesyyttäjä jätti A:n ja B:n syyttämättä, koska todennäköisiä syitä rikoksesta epäiltyjen syyllisyyden tueksi ei ollut.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavaksi, kumosi aluesyyttäjän päätöksen ja määräsi, että asiassa oli toimitettava lisätutkinta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi päätöksessään riidattomaksi, että A ja B olivat yhdessä luovuttaneet C:n omistaman puoliosuuden A:n hallussa olleesta hevosesta B:n omistukseen ilman C:n suostumusta. Riidatonta oli myös A:n ja B:n tarkoitus, että C:n puoliosuus hevosesta siirtyy B:n omistukseen. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan epäiltyjen oli myös täytynyt käsittää, ettei heillä ollut oikeutta ilman C:n suostumusta siirtää tämän omaisuutta toisen omistukseen.

Asiassa oli edelleen riidatonta, että luovutus oli tapahtunut omistajanvaihdosilmoitus-nimisellä asiakirjalla, johon A oli väärentänyt C:n nimen. B oli myös tiennyt, että C:n suostumusta hevosen puoliosuuden luovutukseen ei ollut. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että tämän vuoksi B:n oli kirjoittaessaan nimensä avoimeen asiakirjaan täytynyt tietää, että A tulisi täydentämään asiakirjan ja väärentämään siihen C:n allekirjoituksen. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan tästä tietoisena ja allekirjoittamalla nimensä avoimeen asiakirjaan B oli siten todennäköisesti yhdessä A:n kanssa valmistanut väärän asiakirjan käytettäväksi harhauttavana todisteena.

Syyttäjän päätöksessään mainitsemilla sekoilla ei ollut merkitystä arvioitaessa epäillyn kavalluksen ja väärennyksen tahallisuutta, eivätkä ne osoittaneet tahallisuuden puuttumista. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että A ja B olivat siten todennäköisin syin yhdessä syyllistyneet myös kavallukseen. Sen sijaan syyttäjän mainitsemilla seikoilla oli merkitystä  epäiltyjen tekojen moitittavuutta arvioitaessa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että aluesyyttäjän perustelut olivat epäillyn kavalluksen osalta virheelliset ja epäillyn väärennyksen osalta puutteelliset. Päätöksestä ei ilmennyt, minkä vuoksi A:Ita oli puuttunut väärennystahallisuus, eikä aluesyyttäjä ollut lainkaan arvioinut B:n osuutta väärennykseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti aluesyyttäjän huomiota tarkkuuteen ja loogisuuteen asian rikosoikeudellisessa arvioinnissa ja päätöksen perustelemisessa.

Asiaa käsitellään Länsi-Suomen syyttäjäalueella.