Vanhemmille syytteet lasten pahoinpitelystä

Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti edunvalvojan kantelun johdosta syytteet lasten pahoinpitelystä lasten vanhempia vastaan.

Lasten ja heidän vanhempiensa esitutkintakertomuksista ilmeni, että vanhemmat olivat kasvatustarkoituksessa useita kertoja viikossa lähes puolen vuoden ajan läimäyttäneet, tukistaneet ja antaneet luunappeja kolmelle 4 -12 -vuotiaalle lapselleen. Tukistamisesta ja luunapeista oli aiheutunut lapsille kipua.

Kihlakunnansyyttäjä jätti vanhemmat syyttämättä pahoinpitelyistä. Kihlakunnansyyttäjän mukaan tukistamiset, läimäytykset ja luunapit olivat olleet sen asteisia, ettei niitä voitu pitää pahoinpitelyrikoksena.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi asianosaisten kertomuksista käyvän ilmi, että vanhemmat olivat tehneet ruumiillista väkivaltaa alaikäisille lapsilleen ja että menettely täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Pahoinpitely oli kohdistunut puolustuskyvyttömiin lapsiin ja ollut kunkin lapsen osalta toistuvaa ja jatkunut useita kuukausia.

Lasten ruumiillinen kurittaminen oli kielletty. Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi ennakkoratkaisuun KKO 1993:151, jossa korkein oikeus katsoi lapsen huoltajan syyllistyneen lievään pahoinpitelyyn, koska tämä oli kasvatustarkoituksessa aiheuttanut lapselle kipua tukistamalla ja luunappeja antamalla. Ratkaisunsa perusteluissa korkein oikeus totesi, että lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Hallituksen esityksen (HE 1982 vp) mukaan lakiehdotusta laadittaessa nimenomaisena tarkoituksena on ollut vahvistaa se, että lapsen huoltajalla ei säännöksen tultua voimaan enää ollut lapseen nähden kuritusvaltaa ja että lievää pahoinpitelyä koskevaa säännöstä voitiin soveltaa myös silloin, kun vanhempi tai muu lapsen huoltaja syyllistyi säännöksessä tarkoitettuun pahoinpitelyyn, vaikkakin tämä tapahtuisi kasvatustarkoituksessa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi myös aiempaan päätökseensä 5.6.2003 Dnro 86/21/03, jolla hän oli määrännyt nostettavaksi syytteen pahoinpitelystä lapsen isää vastaan. Päätöksessä oli todettu, että isän lapseensa kohdistama kasvatustilanteessa tapahtunut tukistaminen täytti pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan nyt kyseessä olevassa tapauksessa vanhemmat olivat todennäköisin syin syyllistyneet kolmeen pahoinpitelyyn ja määräsi syytteet nostettaviksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että kihlakunnansyyttäjän tulkinta ruumiillisesta väkivallasta poikkeaa sen yleiskielen mukaisesta merkityksestä. Se, että ruumiillinen väkivalta tapahtuu kasvatustarkoituksessa, ei merkitse sitä, etteikö kyseessä olisi pahoinpitelyrikos. Tällä voi kuitenkin tilanteesta riippuen olla merkitystä teon törkeysarvostelussa ja rangaistuksen määräämisen kannalta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota pahoinpitelyrikossäännöksen oikeaan soveltamiseen.

Asia tulee aikanaan esille Joensuun käräjäoikeudessa. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 26-kohdan nojalla päätös ja siihen liittyvät asiakirjat pidetään salassa.

Lisätietoja antaa valtionsyyttäjä Anu Mantila, p. 050 3517 485