Aluesyyttäjä Jesse Jokinen on viihtynyt Syyttäjälaitoksessa mielenkiintoisen ja merkityksellisen työn sekä hyvän työyhteisön vuoksi. ”Juristin työtä on paljon erilaista, mutta koen, että tällä työllä on vaikutusta”, hän sanoo. 

Jesse Jokisen mukaan hyvällä syyttäjällä on uteliaisuutta ja kiinnostusta ottaa asioista selvää. Kuva: Kaisa Härkisaari

Aluesyyttäjä Jesse Jokisen mielestä syyttäjän työ on sopivan haastavaa.

– Parasta on se, että mikään päivä ei varsinaisesti ole samanlainen kuin edellinen. Aina joutuu opettelemaan ja keksimään uutta sekä käyttämään aivojaan ja argumentoimaan niiden asioiden puolesta, joita ajaa. Työ on monipuolista ja siinä joutuu välissä koville, eli työ on haastavaa, hän kuvailee. 

Jokinen on työskennellyt syyttäjänä vuodesta 2017. Hänen varsinainen toimipaikkansa on Turussa, mutta loppusyksystä 2021 hän aloitti valtakunnansyyttäjän toimistossa AIPA-projektissa. AIPA on tietojärjestelmä, johon Syyttäjälaitoksen rikosasioiden käsittely ennen pitkää siirtyy. Järjestelmä on yhteinen tuomioistuinten kanssa. 

– AIPA-projektipäällikön työ on muodostunut sisältämään kaikkea AIPAan liittyvää maan ja taivaan väliltä ja vähän AIPAn vierestäkin. Olen suunnitellut ja toteuttanut koulutuksia, kirjoittanut ohjeita, keskustellut jatkuvasti henkilöstön ja sidosryhmien kanssa, tehnyt budjettilaskelmia, ohjelmoinut apuohjelmia ja ties mitä muuta. Kyseessä on varsin laaja tehtäväkenttä, joka elää koko ajan ja edellyttää paitsi substanssin tuntemusta myös halua selvittää ja opetella uusia asioita, Jokinen kertoo.

Syyttäjän työllä on vaikutusta 

Syyttäjänä Jokinen on ollut mukana henkilöön kohdistuvien rikosten ja ympäristörikosten tiimeissä. Jatkossa hän haluaisi näiden lisäksi paneutua ainakin kyberrikoksiin.

– Työ on minusta merkityksellistä. Juristin työtä on paljon erilaista, mutta koen, että tällä työllä on vaikutusta – jos ei aina yhteiskuntaan kokonaisuutena, niin lähes aina ainakin jonkun ihmisen elämään, Jokinen sanoo. 

Syyttäjälaitoksessa hänet on pitänyt ennen kaikkea työn sisältö ja hyvä työyhteisö. 

– En osaa oikein sanoa, mikä minut ajoi tähän työhön, mutta on helpompi sanoa, mikä minut on täällä pitänyt. Työ on kokonaisuutena erittäin mielenkiintoista, ja työyhteisö ja työilmapiiri ovat aina olleet hyviä. Virkamies ei voi kilpailla palkalla, mutta muilla asioilla voi, Jokinen kertoo.

Syyttäjällä pitää olla rohkeutta, nopeutta ja uteliaisuutta

Syyttäjältä vaaditaan erityisesti rohkeutta tehdä päätöksiä, tarvittaessa hyvin nopeasti.

– Täytyy kyetä tekemään jokin ratkaisu ja pystyä nopeisiin liikkeisiin. Esimerkiksi jostakin mielen sopukoista pitää kaivaa vastaus johonkin kysymykseen aika nopeallakin aikataululla, vaikka kesken istunnon, Jokinen havainnollistaa.

Työ onneksi opettaa, ja päätösten tekemisestä tulee taito. Sen lisäksi hyvä syyttäjä on Jokisen mukaan kiinnostunut asioista ja ilmiöistä. 

– Tärkeintä on ehkä se, että syyttäjällä pitää olla todella paljon uteliaisuutta ja kiinnostusta ottaa asioista selvää. Muuten jämähtää helposti paikoilleen. Jutut ovat aina erilaisia, ja niissä on usein jokin sellainen näkökulma, jota ei ole tullut ennen vastaan. Täytyy olla sen verran uteliaisuutta, että selvittää, miten juuri kyseistä asiaa pitäisi arvioida, hän sanoo. 

Henkilöstöhallinnon asiantuntija Mira Tammerluoto pitää monipuolisista ja haastavista työtehtävistään. Hän arvostaa sitä, että saa kehittää omaa työtään ja koko tiimin toimintaa.

Meillä on hyvä ilmapiiri ja tuemme toisiamme päivittäisessä työssämme, Mira Tammerluoto kertoo. Kuva: Kaisa Härkisaari

Mira Tammerluoto työskentelee henkilöstöhallinnon asiantuntijana valtakunnansyyttäjän toimistossa. Syyttäjälaitoksessa henkilöstöhallinnon tehtävät on keskitetty valtakunnalliseen tiimiin, jonka jäsenet työskentelevät eri puolilla Suomea.

Tammerluoto on työskennellyt nykyisessä tehtävässään kolme vuotta. Ennen Syyttäjälaitosta hän työskenteli henkilöstösihteerinä poliisissa.

Syyttäjälaitoksessa Tammerluotoa työllistävät eniten rekrytointiin liittyvät tehtävät, kuten hakuilmoitusten ja päätösasiakirjojen laatiminen. Päivittäisiä tehtäviä ovat myös uusien palvelussuhteiden perustamiseen ja palkkaukseen liittyvät toimet. Tammerluoto esimerkiksi tilaa turvallisuusselvityksiä Suojelupoliisista sekä tekee vuosilomiin ja palveluaikaan liittyviä laskelmia. Lisäksi Tammerluoto kehittää henkilöstöhallinnon tiimin toimintaa entistä yhtenäisemmäksi muun muassa laatimalla toimintaohjeita tiimin käyttöön. 

Työ edellyttää laajaa tuntemusta mm. valtion virkamieslaista sekä valtion virka- ja työehtosopimuksesta.

– Työni vaatii tarkkuutta, joustavuutta, kykyä havainnoida asioita, asiakaspalvelutaitoja ja itsenäistä työskentelyä mutta toisaalta myös tiimityöskentelytaitoja, Tammerluoto kuvailee.

Tammerluodolla on sihteerin ammattitutkinto, ja hän on suorittanut myös matkailupalvelujen tuottajan opinnot. Poliisissa työskennellessään Tammerluodon työn painopiste siirtyi henkilöstöhallinnon tehtäviin, ja ala tuntuu nyt omalta. Tällä hetkellä hän opiskelee töiden ohella ammattikorkeakoulussa oikeustradenomiksi. Työnantaja tukee opiskelua esimerkiksi siten, että Tammerluoto saa käyttää työaikaa opintoihinsa.

Tehokasta tiimityötä etänä

Vaikka Tammerluoto asuu kohtalaisen lähellä toimipaikkaansa, hän työskentelee pääosin etänä, kuten myös muut tiimin jäsenet. Etätyö tuli tutuksi jo ennen koronaa. 

– Vaikka olemme hajallaan ympäri Suomea, työt sujuvat hyvin ja joustavasti. Olemme päivittäin yhteydessä toisiimme Teamsilla ja Skypellä. Muutaman kerran vuodessa kokoonnumme tiimin kanssa saman pöydän ääreen, Tammerluoto kertoo.

Tammerluoto kokee, että parasta hänen työssään ovat vaativat ja vaihtelevat tehtävät sekä työn itsenäisyys. Hän arvostaa myös sitä, että pystyy itse vaikuttamaan työnsä sisältöön ja kehittämään koko tiimin toimintaa.

– Työ pitää virkeänä, kun aina tulee jotakin uutta ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Tärkeintä on kuitenkin työskentely hyvässä tiimissä. Meillä on hyvä ilmapiiri, ja tuemme toisiamme päivittäisessä työssämme, Tammerluoto toteaa.

Sodankylässä työskentelevällä Anita Haapakoskella on pitkä ja monipuolinen ura. Työ rikosasioiden nopeassa käsittelyssä ja etätyöt antoivat konkarille uutta virtaa.

Meiltä löytyy yhteishenkeä ja meillä on hyvä tehdä tärkeää työtä osaavien esimiesten tuella, toteaa aluesyyttäjä Anita Haapakoski. Kuva: Jenni Rättyä

Jo opiskeluaikanaan Anita Haapakoski oli asettanut tavoitteekseen saada vakituinen työpaikka napapiirin pohjoispuolelta. Lapin käräjäoikeudessa suoritetun auskultoinnin jälkeen Sodankylän nimismiespiirissä avautui sopivasti apulaisnimismiehen virka, johon kuului muun muassa syyteasioiden hoitaminen. Haapakoski sai paikan.

– Olin tuolloin raskaana, mutta maaherra Asko Oinas oli sitä mieltä, että on hyvä, että Lappiin tehdään lapsia, ja hän allekirjoitti nimityskirjani.

Kun nimismiesjärjestelmä lakkautettiin vuonna 1997, Haapakoski jatkoi uraansa Sodankylässä johtavana kihlakunnansyyttäjänä.

– Halusin syyttäjänvirastoon, koska pidin syyttäjän työstä enemmän kuin poliisipäällikön tai ulosottopäällikön työstä. Seuraavassa organisaatiouudistuksessa en hakeutunut enää johtotehtäviin, koska pidän enemmän syyttäjän perustyöstä kuin hallinnollisista tehtävistä, Haapakoski kertoo.

Merkityksellistä työtä rikosvastuun toteuttajana 

Nykyisin Haapakoski työskentelee aluesyyttäjänä Pohjois-Suomen syyttäjäalueella. Hän viihtyy työssään, joka on itsenäistä sekä vaatii ajatustyötä ja ongelmanratkaisutaitoa. Työ on myös vastuullista ja vaikuttavaa.

– Syyttäjän työ on tärkeä osa rikosprosessia. Koen, että teen merkityksellistä työtä rikosvastuun toteuttajana, hän toteaa. 

Haapakosken virkapaikka on Rovaniemellä, mutta hän työskentelee Sodankylässä ja on täten Suomen pohjoisin syyttäjä. Koronan myötä lisääntynyt etätyö on poistanut matkustustarpeen lähes täysin. Haapakoski hoitaa etäyhteydellä myös kaikki käräjäoikeuden ja hovioikeuden pääkäsittelyt. 

– Nautin siitä, ettei minun tarvitse enää tuhlata aikaa ajamalla autolla paikasta toiseen. Ennen virkamatkat olivat usein varsin raskaita, kun esimerkiksi palasin käräjiltä satojenkin kilometrien päästä iltapimeässä, lumisateessa, väistellen poroja ja hirviä liukkaalla tiellä.

Tavanomaisten rikosten erikoissyyttäjä

Tällä hetkellä Haapakoski toimii rikosasioiden nopeassa käsittelyssä (NOTO), eli hän hoitaa niin sanottuja tavanomaisia rikosasioita. Näitä ovat esimerkiksi rattijuopumus- ja liikennerikokset sekä vähäisemmät omaisuus- ja väkivaltarikokset. Pohjoisessa NOTO-jutut ratkaistaan yleensä alle kahdessa viikossa. 

– Teen syyteharkintaratkaisuja ja toimin syyttäjänä istunnoissa. Lisäksi teen esitutkinnan rajoittamispäätöksiä tutkinnanjohtajien esityksestä ja annan pikahaasteita. NOTOssa haastehakemuksia ja syyttämättäjättämispäätöksiä valmistuu useita päivässä. Nautin saadessani paljon näkyvää aikaan, Haapakoski kuvailee työtään NOTOssa.

On ehkä yllättävää, että hänen kaltaisensa kokenut syyttäjä viihtyy nykyisessä toimenkuvassaan. NOTOa kun on helposti pidetty aloittelevan syyttäjän tehtävänä, koska käsiteltävät rikosasiat ovat nopeasti ratkaistavia. Haapakoski on kuitenkin kokenut tehtävän mielekkääksi. 

– Suhtauduin aluksi itsekin hieman varauksella siihen, että siirtyisin nopeaan käsittelyyn lähes kaiken kokeneena, eläkeikää lähestyvänä syyttäjänä. Yllättäen kävikin niin, että siirtyminen tavanomaisten juttujen ratkaisemiseen yhdistettynä etätyöhön sai minut uuteen vauhtiin ja jaksamiseen. 

Haapakoski kokee, että tässä tehtävässä hän voi hyödyntää pitkää kokemustaan, sillä NOTOssa työtavat pitää muokata sellaisiksi, että valtaosa koko syyttäjäalueen syyteasioista voidaan hoitaa muutaman syyttäjän ja sihteerin voimin.

Haapakosken mukaan nopeassa käsittelyssä syyttäjältä vaaditaan erityisesti kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja käyttää eri seuraamusvaihtoehtoja tarkoituksenmukaisesti. Myös tietynlaista suurpiirteisyyttä tarvitaan, jotta asiat saadaan joutuisasti ja sulavasti päätökseen.

– Työ NOTOssa vaatii jatkuvaa kehittämistä, sidosryhmäyhteistyötä ja luovaa ajattelua. Ajattelen olevani tavanomaisten rikosten erikoissyyttäjä. Olen ylpeä työstäni, Haapakoski toteaa.

Poroja, kullankaivuuta ja metsästysrikoksia

Suomen pohjoisimman syyttäjäalueen rikosasioissa on omat erityispiirteensä. Haapakoski on käsitellyt esimerkiksi asiaa, joka koski saamelaisten kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä. Mieleenpainuva oli myös tapaus, joka koski kullankaivuuta Lemmenjoen kansallispuistossa. Siinä hovioikeus teki katselmuksen paikan päälle.  

– Siinä ei auttanut muu kuin laittaa asiakirjat rinkkaan, rinkka selkään ja kävellä kairaan. Seuraavana päivänä kävelimme toiselle kaivospiirille. Yöpymisen sain järjestettyä itselleni erääseen poromiesten kämppään. Hovioikeus yöpyi alueen ainoassa varaustuvassa, Haapakoski muistelee.

Lapissa hän on saanut runsaasti kokemusta erilaisten metsästysrikosasioiden hoitamisesta. Hän on ollut mukana myös työryhmässä, joka on luonut törkeää metsästysrikosta koskevia säännöksiä.

– Suurpetojen salakaatoasiat ovat usein työläämpiä hoidettavia kuin ihmisiin kohdistuvat henkirikokset, joita niitäkin on riittänyt pohjoisella alueella.

Oman leimansa pohjoisen juttuihin antavat luonnollisesti myös porot. 

– Lapissa lienee enemmän poroja kuin ihmisiä. Poro voidaan anastaa tappamalla se ja viemällä pois. Poro voidaan anastaa myös leikkaamalla sen korviin toisen henkilön poromerkki, jolloin toteutuu myös väärennysrikos. Poronhoitolaki on vanha, ja sen tulkinta on aiheuttanut eräitäkin harmaita hiuksia, Haapakoski kuvailee.

Lapissa syyttäjän työhön kuuluu toisinaan yhteistyö naapurivaltioiden viranomaisten kanssa. Haapakosken uralle on sattunut esimerkiksi linnunmunien salakuljetusjuttu. Siinä päädyttiin lähettämään syytepyyntö Norjaan, jossa hoidettiin myös Suomen puolella tapahtunut luonnonsuojelurikos. Venäjällä Haapakoski on käynyt neuvottelemassa virka-avusta laitonta maahantuloa koskevassa asiassa.

Pohjois-Lapin erityispiirteenä voidaan pitää myös sitä, ettei siellä ole juuri myymälävarkauksia, moottorikulkuneuvon käyttövarkauksia ynnä muita kaupungeille tyypillisiä massarikoksia.

Mistä on hyvä syyttäjä tehty?

– Huolellisuus, tarkkuus, päätöksentekokyky, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, vastuullisuus, paineensietokyky, esiintymistaito, kielitaito, rohkeus, itsenäisyys, riippumattomuus…. Haapakoski luettelee pitkän listan ominaisuuksia, joita hyvällä syyttäjällä hänen mielestään on. Listaa voisi kuulemma vielä jatkaakin.

Haapakosken mukaan syyttäjän ura ei ole oikea valinta, jos asioihin suhtautuu liian tunnepitoisesti. 

– Elämän raadollisuus tulee tässä työssä väistämättä esille. Mielestäni syyttäjä tarvitsee kykyä ottaa asiat asioina suuremmin tunteilematta.

Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Haapakoski kannustaa hakemaan rohkeasti paikkoja. Toisin kuin Haapakosken uran alussa, nykyisin perehdytys on hyvin järjestetty, ja kollegoilta saa aina apua.

– Meiltä löytyy yhteishenkeä ja meillä on hyvä tehdä tärkeää työtä osaavien esimiesten tuella.

Jos työ käy raskaaksi, Haapakoski palautuu harrastusten avulla. Hän on huomannut, että etenkin etätyössä on vaarana, että liikunta jää liian vähäiseksi ja työpäivät pitenevät huomaamatta. Haapakosken harrastuksia yhdistää ulkoilma: Hän on harrastanut jo pitkään muun muassa metsästystä, kalastusta ja kullankaivuuta. 

– Myös vanhemmuus, isovanhemmuus, puoliso ja ystävät tuovat merkitystä elämään ja saavat unohtamaan työasiat, Haapakoski summaa.

Syyttäjä joutuu työssään pohtimaan mitä erilaisimpia kysymyksiä ja tekemään vaikeitakin päätöksiä.
– Se vaatii rohkeutta ja vastuunkantokykyä, sanoo aluesyyttäjä Aleksi Turunen. 

Ilman syyttäjää rikosprosessi ei menisi loppuun asti, toteaa aluesyyttäjä Aleksi Turunen. Kuva: Kaisa Härkisaari

Aluesyyttäjä Aleksi Turunen kokee, että syyttäjän työ palkitsee, sillä siinä näkee oman työnsä jäljen.
Helsingissä työskentelevä Turunen hakeutui syyttäjäksi, sillä häntä kiinnosti rikos- ja prosessioikeus.

– Koen intohimoa rikosoikeutta ja rikollisuuden ilmiöitä kohtaan. Niiden parissa työskentely on tässä työssä parasta. Syyttäjänä saa olla jutussa mukana läpi koko rikosprosessin ja lopuksi näkee vielä lopputuloksen, joka on yleensä oikeudenmukainen, Turunen sanoo. 

Turunen on työskennellyt Syyttäjälaitoksessa noin viisi vuotta. Yksi vuosi meni harjoittelijana, minkä jälkeen hän on toiminut neljä vuotta aluesyyttäjänä. Enemmistö Syyttäjälaitoksen syyttäjistä on juuri aluesyyttäjiä. Tittelin takana erikoistumisalat ja työtehtävien sisältö vaihtelevat. Aleksi Turunen tekee töitä henkilöt-tiimissä, joka keskittyy henkilöihin kohdistuviin rikoksiin. 

– Tällä hetkellä minua työllistävät seksuaalirikokset ja etenkin lapsiin, mutta myös aikuisiin kohdistuvat väkivaltarikokset, Turunen kertoo.  

Syyttäjä on rikosprosessin veturi

Rikosprosessi etenee karkeasti näin: On esitutkinta, sitten syyteharkinta, sen jälkeen tuomioistuinkäsittely ja lopuksi tuomion täytäntöönpano. Jokaisesta vaiheesta vastaa eri viranomainen. Syyttäjän rooli on näistä laajin. Hän on mukana koko prosessin ajan ja tekee koko ajan yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

– Olen mukana esitutkinnasta oikeudenkäyntiin. Ilman syyttäjää rikosprosessi ei menisi loppuun asti, Turunen sanoo.

Yksinkertaistettuna syyttäjän työ on tehdä syyteharkintaa sen jälkeen, kun joku esitutkinnasta vastaava viranomainen – poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli tai Puolustusvoimat – on tehnyt esitutkinnan. 

– Minun käsittelemissäni tapauksissa esitutkinnan tekee käytännössä lähes aina poliisi, joskus myös Puolustusvoimat, sillä olen myös sotilasrikossyyttäjä. Minä päätän esitutkintamateriaalin perusteella, onko rikoksesta näyttöä eli vienkö jutun käräjille vai jätänkö syyttämättä, Turunen selventää. 

Hyvä syyttäjä kantaa rohkeasti vastuuta

Syyteharkinta on usein vaikeiden päätösten tekemistä. Syyttäjä voi konsultoida kollegaa, mutta tekee lopulta päätöksen itsenäisesti ja riippumattomasti.

– Syyttäjänä pitää pystyä tekemään päätöksiä, joihin voi liittyä epävarmuutta. Juttuja ei voi jäädä loputtomasti vatvomaan, vaan ne pitää saada eteenpäin. Se vaatii rohkeutta ja vastuunkantokykyä, Turunen sanoo. 

Työssä joutuu pohtimaan mitä erilaisimpia kysymyksiä. Esimerkiksi sitä, millainen väkivalta jättää minkäkin vamman ja ovatko mahdolliset vammat voineet aiheutua jostain muustakin kuin väkivallasta.

– Tai mitä kaikkea temppuja tietokoneella ja tietotekniikalla voidaan tehdä ja saada aikaan.

Rikosasioista käsittelevän syyttäjän pitää miettiä myös kemian periaatteita, eri huumausaineiden vaikuttavia aineita, niiden tavanomaisia käyttöannoksia ja vaikutuksia ihmiseen. 

– Lisäksi syyttäjä pohtii fysiikan lainalaisuuksia ja pyrkii selvittämään, mitä ajoneuvojen kolarin jälkeiset sijainnit kertovat kolarista. Tai hän käyttää apunaan psykologiaa ja selvittää, miten ulkopuolisilla todistajilla voi olla samasta tapahtumasta toisistaan poikkeavat muistikuvat tai miksi ne painottuvat eri asioihin, Turunen kertoo. 

Jos haluaa tehdä työtä rikosoikeuden parissa, Syyttäjälaitos on ensisijainen näköalapaikka

Turunen päätyi käsittelemään henkilöihin kohdistuvia rikoksia, koska ne kiinnostivat enemmän kuin talousrikokset.

Syyttäjän työ saattaa olla hyvinkin liikkuvaista, ja töitä voi tehdä myös etänä.

– Minä työskentelen pääasiassa toimistolla. Sekä käräjä- että hovioikeus löytyvät samasta talosta, joten työaikana matkustamista ei juuri ole, Turunen sanoo.

Hän suosittelee syyttäjän työtä kaikille, joita vetää puoleensa käytännön työ rikosoikeuden parissa. 

– Jos tämä urapolku kiinnostaa, kannattaa osoittaa mielenkiintoa syyttäjän työhön esimerkiksi suorittamalla rikos- ja prosessioikeuden valinnaisia opintoja ja muita kursseja, jotka liittyvät syyttäjän työhön. 

Tuulia Takaselle on tärkeää olla mukana varmistamassa rikosprosessin sujuvuutta. ”Parasta työssäni on vastuullisuus ja joustavuus.”

Tuulia Takanen kokee, että Syyttäjälaitos on työnantajana reilu ja vakaa. Kuva: Lauri Laavakari

Etelä-Suomen syyttäjäalueella Espoossa työskentelevä Tuulia Takanen on ollut syyttäjänsihteerinä vuodesta 2018. Sitä edelsi oikeustradenomiopintoihin kuuluva harjoittelu Syyttäjälaitoksessa. 

– Hakeuduin Syyttäjälaitokseen, koska oikeusasiat ovat aina kiinnostaneet minua. Tunnen myös olevani parhaimmillani tällaisessa sihteeri- ja assistenttihommassa. Tämä sopii minulle ja tätä tykkään tehdä.

Syyttäjänsihteerin työ käsittää perinteisiä sihteerin tehtäviä oikeushallinnon aiheiden parissa. 

– Roolini on kaikkein tärkein syyteharkinnan alkuvaiheessa, kun asiakirjat saapuvat meille, sähköisinä tai paperisina. Käytännössä se tarkoittaa asiakirjojen kirjaamista järjestelmään, asianosaisten vireilläolohakuja, papereiden etsimistä, päätösten lähettämistä ja oikeuden istuntojen kokoamista syyttäjälle, Takanen luettelee. 

Syyttäjänsihteeri tekee myös paljon yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Syyttäjälaitoksessa tämä tarkoittaa yleensä poliisia ja muita esitutkintaviranomaisia. Lisäksi yhteistyötä tehdään esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen, Maahanmuuttoviraston sekä Digi- ja väestötietoviraston kanssa. 

Kun yhteistyö sujuu, molemmat saavat keskittyä rauhassa töihinsä

Hyvä yhteistyö syyttäjän ja sihteerin välillä on Takasen mielestä sellaista, että molemmat saavat tehdä oman työnsä rauhassa, mutta yhteistyö toimii.

– Parasta tehtävissäni on se, että ne ovat todella vastuullisia, mutta työssä on myös joustavuutta. Pääsen kehittämään itseäni ja hyödyntämään taitojani.

Takanen tuntee tekevänsä yhteiskunnallisesti merkityksellistä työtä. 

– Suomessa pidetään tärkeänä toimivaa ja turvattua rikosprosessia, jossa ihmisten oikeudet toteutuvat. Minulle on merkittävää, että pystyn olemaan siinä mukana ja varmistamaan, että prosessi toimii mahdollisimman hyvin, hän sanoo.

Takanen on myös sihteereiden tiiminvetäjä, ja siihen liittyvät tehtävät työllistävät häntä eniten.

– Tiiminvetäjän tehtäviin kuuluu työn organisointia, sihteerityön kehittämistä sekä asioiden ja ongelmien ratkaisemista. Kaikkea, minkä avulla sihteerien ja syyttäjien työ sujuu mahdollisimman mutkattomasti, Takanen kertoo.

Hyvä sihteeri haluaa tukea toisten työtä

Tuulia Takasen mukaan sihteerin työssä on hyvä olla oma-aloitteinen ja kestää painetta. 

–  Asiat voivat muuttua nopeastikin, eikä työpäivä aina mene niin kuin on suunnitellut. Työhön tulee usein keskeytyksiä.

Takasen mielestä sihteeri onnistuu työssään parhaiten, jos hänellä on halu auttaa ja tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja huolellisesti.

Tulevaisuudennäkymistä Takanen mainitsee, että etätyö lisääntyy sihteereilläkin.

– Tällä hetkellä voin tehdä osan työstäni etänä. Meillä kuitenkin liikkuu edelleen runsaasti papereita, minkä vuoksi on tarpeen tulla toimipaikalle. 

Takanen suosittelee Syyttäjälaitosta työpaikkana siksi, että täällä voi tuntea tekevänsä tärkeää ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. 

– Koen myös, että Syyttäjälaitos on työantajana reilu ja vakaa, hän toteaa.