Valikko

Sivut, joissa tagi Akkusastoori.

Koronaepidemian myötä yhtä useampi oikeudenkäynti on järjestetty etäyhteyksin. Raija Toiviainen haluaa edistää etäoikeudenkäyntien järjestämistä, sillä uusilla käytännöillä on saavutettu merkittäviä etuja.

Kasvokuva valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisesta

Syyttäjälaitoksen kanta on, että etäoikeudenkäyntejä tulisi suosia aina, kun se jutun hoitamisen kannalta on hyvä vaihtoehto. 

− Rohkaisen syyttäjiä pohtimaan kunkin jutun kohdalla, onko käsillä sellainen asia, jonka hoitaminen oikeudenkäynnissä käy vaivatta etäyhteydellä. Jos näin on, syyttäjän tulee esittää tätä vaihtoehtoa tuomioistuimelle, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen painottaa.

Syyttäjät ovat jo ennen koronaepidemian aiheuttamia poikkeusjärjestelyjäkin syyttäneet etänä, mutta koronatilanne muutti käytäntöjä tuntuvasti.  Vaikka iso määrä oikeudenkäyntejä on siirretty tuonnemmaksi, juttuja on hoidettu paljon etäyhteyksien avulla.

Jo tähänastinen kokemus osoittaa, että etäosallistuminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista huomattavasti useammissa tapauksissa, kuin missä sitä on aikaisemmin käytetty. Käytännössä on vain vähän tilanteita, joihin etäosallistuminen ei ehdottomasti sovellu, valtakunnansyyttäjä toteaa.

Etäoikeudenkäynti säästää aikaa ja rahaa

Viruksen torjunnan lisäksi etäoikeudenkäyntejä puoltaa moni seikka. Kun oikeudenkäyntipaikalle ei tarvitse matkustaa, säästyy aikaa ja kustannuksia. Säästyvää työaikaa voi käyttää muihin syytejuttuihin. Matkustamisen vähentäminen säästää myös ympäristöä.

Syyttäjäalueet ovat laajoja, ja monen syyttäjän työhön sisältyy runsaasti matkustamista, kun tuomioistuimet sijaitsevat pitkienkin matkojen päässä. Toiviaisen mukaan yksittäisen syyttäjän voimia säästyy, kun matkustamiseen väistämättä liittyvä rasitus jää pois.

− Etäsyyttäminen lisää työhyvinvointia, kun työn kuormittavuus vähenee, Toiviainen huomauttaa.

Uusista toimintatavoista käytävä avointa keskustelua

Etäoikeudenkäyntien järjestämisessä on kuitenkin myös haasteita. Jotta etäoikeudenkäynnit onnistuvat, tekniikan tulee toimia luotettavasti. Myös tilan, jossa etäyhteyden aikana ollaan, pitää olla asianmukainen  esimerkiksi äänieristyksen osalta. Etäoikeudenkäyntejä hankaloittaa se, että oikeudenkäyntiaineisto ei vielä ole kaikilta osin sähköistä.

Valtakunnansyyttäjä pitää tärkeänä, että etäoikeudenkäynneistä hankitaan tietoa, jonka pohjalta toimintaa voidaan kehittää.

− Etäoikeudenkäynneistä tulee käydä avointa ja rakentavaa keskustelua syyttäjäalueiden päälliköiden ja tuomioistuinten laamannien kesken. Itse aion pitää asiaa esillä yhteistyöpalavereissa Tuomioistuinviraston johdon kanssa. Yksittäiset syyttäjät puolestaan tekevät kunkin jutun yhteydessä tiivistä yhteistyötä tuomareiden kanssa, ja etäoikeudenkäyntien järjestäminen on varmasti näissäkin keskusteluissa jatkuvasti esillä, Toiviainen kertoo.

Etäoikeudenkäynnit ovat yksi tapa hyödyntää sähköisiä välineitä täysimääräisesti.

Etäoikeudenkäyntien käytön laajuus vaihtelee vielä valtakunnallisesti. Toiviainen arvelee, että siihen vaikuttavat osaltaan myös oikeudenkäyntiin osallistuvien digitaidot. Osaaminen kuitenkin paranee koko ajan koulutuksen ja kokemusten myötä.

Valtakunnansyyttäjä uskoo, että etäoikeudenkäyntien laaja käyttö on tullut jäädäkseen myös koronaepidemian jälkeen:

− Kokemukset ovat olleet monelta osin hyviä. Koska työtä on enemmän kuin tekijöitä, on välttämätöntä ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tämä on yksi tapa hyödyntää sähköisiä välineitä täysimääräisesti, kuten nykypäivänä edellytetäänkin, Toiviainen toteaa.

Etätyö lisää työhyvinvointia

Jo ennen koronaepidemiaa Syyttäjälaitoksessa on tehty etätöitä – myös muissa tehtävissä kuin syyttämistoiminnassa.

− Minun kantani etätyöhön on myönteinen. Syyttäjälaitoksessa tuetaan ja edistetään etätyöskentelyä, koska se lisää työn joustavuutta ja työhyvinvointia, Toiviainen kertoo.

Syyttäjälaitoksessa ei ole aikaisemmin hyödynnetty etätyön mahdollisuuksia tässä laajuudessa. Moni, joka on aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti etätyöhön, on saanut huomata, että työt sujuvat yhtä hyvin kotoakin.

Etätyö lisää työn joustavuutta ja työhyvinvointia.

Etätyössä on kuitenkin tiettyjä reunaehtoja. Työn tulee olla sellaista, että sitä voi tehdä täysipainoisesti muualla kuin työpaikalla. Etätyö ei myöskään saa vaikeuttaa toimintaa eikä aiheuttaa lisäkuormaa muulle henkilöstölle.

− Etätyö perustuu vapaaehtoisuuteen, tarkoituksenmukaisuuteen ja henkilöstön tasapuoliseen kohteluun. Etätyö vaatii pelisäännöt, joiden rakentamisessa kuullaan henkilöstöä, Toiviainen tiivistää.

Oman vaikeutensa etätöiden tekemiselle tuo se, ettei Syyttäjälaitoksessa ole vielä pystytty siirtymään täysin sähköiseen työskentelyyn, vaan asiakirjoja joudutaan vastaanottamaan toimistolla paperimuodossa. Myös salassa pidettävien asiakirjojen käsittely voi olla etätyön este.

Etätyö tuo haasteita myös esimiehille, joiden tehtävänä on seurata henkilöstön kykyä suoriutua työstään. Jotta esimiestyö sujuisi myös poikkeustilanteessa, Syyttäjälaitos tarjoaa esimiehille valmennusta etäjohtamiseen.

Valtakunnansyyttäjä itsekin on tehnyt pääosin etätöitä koronaepidemian aikana. Vaikka työt ovat sujuneet hyvin etänäkin, jotain silti puuttuu:

− Huomaan kaipaavani työyhteisöä ja ihmisten kohtaamista kasvokkain. Onneksi päivittäisillä etäkahvitauoilla on mukavasti päässyt vaihtamaan kuulumisia työporukan kanssa, Toiviainen kertoo.

Aika näyttää, ovatko virtuaalikahvit uusi normaali, jos nyt opitut työskentelytavat ovat tulleet jäädäkseen.

Lue lisää aiheesta jutussa ”Siirrättekö kameraa, että näen syytetyn paremmin?” 

Akkusastoori: Ammattiasiaa ICT ja tietosuoja Tuomioistuimet Valtakunnansyyttäjä Blogikirjoittaja: Virve Streng

Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.

Maija Mononen istuu työpisteellään Rovaniemen hovioikeudessa.

Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.

– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.

Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.

– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.

Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon

Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.

– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.

Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.

Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.

Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.

Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.

– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.

Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.

Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista

Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.

Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.

Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.

– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.

Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.

– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.

Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.

Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia

Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.

– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.

Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.

Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.

– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.

Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.

– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.

Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?

Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.

– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.

Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.

– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Tuomioistuimet Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Uusi yhdistelmärangaistus otettiin käyttöön vuoden alusta. Se koostuu ehdottomasta vankeudesta ja sen jälkeisestä, vuoden pituisesta valvonta-ajasta. Yhdistelmärangaistus korvasi vaarallisille rikoksenuusijoille tarkoitetun vankeusrangaistuksen, joka suoritettiin kokonaan vankilassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitseminen edellyttää aina syyttäjän vaatimusta.

Vankilan piikkilanka-aita ja aita, taustalla taivas

Yhdistelmärangaistus on uusi rangaistus, joka tuli voimaan vuoden 2018 alusta ja korvasi rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä aiemmin säädetyn mahdollisuuden määrätä koko vankeusrangaistus suoritettavaksi vankilassa. Yhdistelmärangaistuksesta säädetään samassa lainkohdassa.

Yhdistelmärangaistus on aivan uusi rangaistuslaji. Se koostuu rangaistuksena pitkästä vankeudesta (vankeusaika, 3–12 vuotta) ja sitä välittömästi seuraavasta, vuoden mittaisesta valvonnasta (valvonta-aika). Se ei siis ole vankeusrangaistus, eikä valvonta-aika ole yhdyskuntaseuraamus.

Yhdistelmärangaistus on yksi rangaistus, joka koostuu kahdesta erilaisesta osasta. Tämä merkitsee, että tuomioistuin antaa vain yhden tuomion. Kaksoisrangaistavuuden vaaraa ei ole.

Kenet siihen voidaan tuomita ja millä edellytyksin?

Yhdistelmärangaistus korvaa aiemman koko rangaistuksen suorittamisen vankilassa, ja se voidaan tuomita samalle kohderyhmälle: vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

Tuomitsemisen edellytyksenä on myös, kuten aiemmin, että rikoksentekijä on edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt samassa lainkohdassa säädettyyn rikokseen (rikoslain 2 c luvun 11 §) tai tehnyt tällaisen rikoksen kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta yhdistelmärangaistuksen vankeusaikaa tai elinkautista vankeutta.

Miksi yhdistelmärangaistus säädettiin?

Yhdistelmärangaistus säädettiin, koska koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa ei ole osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Tuomitulla on tosin ollut mahdollisuus hakea ehdonalaista vapauttamista suoritettuaan 5/6 rangaistuksestaan tai pääsyä valvottuun koevapauteen, mutta vapautumiskäytäntö on ollut kirjavaa.

Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa ei ole osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi.

Noin puolet kohderyhmään kuuluvista vangeista on vapautunut suoraan vankilasta ilman minkäänlaista valvontaa ja siihen kuuluvaa tukea. Asteittainen ja hallittu siirtyminen yhteiskuntaan on jäänyt siis osittain toteutumatta juuri törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneillä rikoksen uusijoilla.

Mihin yhdistelmärangaistuksella pyritään?

Yhdistelmärangaistuksella pyritään vähentämään uusintarikollisuutta. Rikoksen uusimisriski on suurin ensimmäisinä kuukausina vankeuden jälkeen, jolloin pitkään vankeudessa ollut tarvitsee eniten valvontaa ja tukea. Ensimmäisen vapaudessa vietetyn vuoden jälkeen uusimisriski laskee.

Yhdistelmärangaistuksella pyritään myös parantamaan turvallisuutta yhteiskunnassa, sillä vaaralliset rikoksenuusijat harjoittelevat vapaudessa oloa ja normaalia elämää valvottuina ja saavat tukea yhteiskuntaan sopeutumiseen.

Lisäksi yhdistelmärangaistus luo tähänastiseen verrattuna yhdenmukaisen ja uskottavan järjestelmän vaarallisten rikostenuusijoiden asteittaiselle vapautumiselle.

Mitä uutta?

Uutta on se, että yhdistelmärangaistukseen tuomittu suorittaa koko vankeusaikansa vankilassa ja siirtyy sen jälkeen välittömästi suorittamaan vuoden mittaista valvonta-aikaa, jonka täytäntöönpanosta vastaa Rikosseuraamuslaitos. Vankeusaikana vankeuden täytäntöönpanoon sovelletaan vankeuslakia, ja valvonta-aikana tuomitun – josta laissa käytetään ilmaisua valvottava – rangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annettua lakia (801/2018).

Kun valvonta-aika on pakollinen osa rangaistusta, vangin käyttäytymisellä vankeusaikana ei ole merkitystä, sillä vankia ei voi päästää ehdonalaiseen vapauteen eikä valvottuun koevapauteen. Vangilla ei myöskään ole oikeutta kieltäytyä valvonta-ajasta, eikä hänen suostumustaan tarvita.

Valvonta-aika on täysin uusi. Sen sisältö määritellään muun muassa yksilöllisen riskiarvion perusteella. Valvonta-ajan sisällöstä laaditaan jo valvottavan vankeusaikana yksityiskohtainen rangaistusajan suunnitelma. Keskeiset lakisääteiset velvollisuudet ovat asunnossa pysyminen määrättyinä aikoina, päihteettömyys valvonta-ajan täytäntöönpanoon liittyvissä tilaisuuksissa, Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymään toimintaan osallistuminen ja valvontaan sitoutuminen. Käytännössä sähköinen valvonta suoritetaan asettamalla valvottavalle jalkapanta. Valvontaa tehostavat ja tukevat valvojan kanssa järjestettävät valvontatapaamiset.

Valvonta-aika on aina yksi vuosi – myös silloin, jos samalla henkilöllä on täytäntöönpantavana useita yhdistelmärangaistuksia.

Yhdistelmärangaistus voi ylittää rikoksen tunnusmerkistö-säännöksessä säädetyn enimmäisrangaistusajan.

Uutta on myös se, että yhdistelmärangaistus voi ylittää rikoksen tunnusmerkistösäännöksessä säädetyn enimmäisrangaistusajan. Yhdistelmärangaistus koostuu lain mukaan "enintään tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus on vuosi." Tämä ratkaisu oli välttämätön, jotta toisaalta rangaistusasteikkoihin ei koskettaisi, mutta toisaalta valvonta-aika saatiin mahdutettua rangaistukseen. Käytännössä tämä merkitsee, että rangaistukset ankaroituvat silloin, kun tuomioistuin tuomitsee yhdistelmärangaistukseen, ja kyseessä on joko lyhin mahdollinen siihen sisältyvä vankeus (kolme vuotta) tai niin pitkä vankeus, ettei vuoden mittainen valvonta-aika mahtuisi teosta säädettyyn enimmäisrangaistukseen.

Sääntelyn tarkoituksena ei luonnollisestikaan ollut vaikuttaa tuomioistuinten tuomitsemiskäytäntöön, ei lieventävästi eikä ankaroittavasti. Tuomioistuin ottaa yhdistelmärangaistukseen tuomitessaan kantaa vankeusajan pituuteen – ja sen lisäksi rangaistukseen sisältyy vuoden mittainen valvonta-aika.

Kuinka usein?

On mahdotonta arvioida, kuinka usein syyttäjä vaatii yhdistelmärangaistusta. Tähän mennessä koko rangaistukseen tuomittuja on ollut samaan aikaa enimmillään noin 40, ja rangaistuksesta vapautuvia on ollut keskimäärin kolme vuodessa. Näiden tietojen valossa yhdistelmärangaistuksesta tuskin tulee syyttäjän jokapäiväistä työtä. Sitäkin tärkeämpää on tutustua rangaistukseen heti sen tultua voimaan, jotta se olisi tuttu, kun ensimmäinen tapaus tulee eteen.

Mistä löydän lait ja valmistelumateriaalit?

Rikoslain muutoksen numero on 800/2017 ja yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain puolestaan 801/2017. Samalla tehtiin pieniä, pääosin teknisiä muutoksia muihin rikosseuraamusjärjestelmää koskeviin lakeihin. Nämä muutokset eivät vaikuta syyttäjän toimintaan.

Valmisteluasiakirjat, esimerkiksi HE 268/2016 ja kaikki eduskunta-asiakirjat löytyvät osoitteesta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_268+2016.aspx

Akkusastoori: Ammattiasiaa Lakimuutokset Tuomioistuimet

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.