Valikko

Sivut, joissa tagi keskinäinen toiminta (yso p14) .

Eurojust auttaa oikeusviranomaisia kansainvälisten rikosten selvittelyssä. Suomen kansallinen jäsen Piia Vottonen kertoo, millaista on työskennellä Eurojustissa ja mitä Haagin-pesti voi syyttäjälle antaa.
Kaisa-Mari Bosch, Piia Vottonen ja Katri Veran poseeraavat Eurojustin tiloissa.
 

Täällä Hollannin Haagissa sijaitsevan Eurojustin Suomen-osasto, puhekielessä deski, kuuluu talon pienimpiin. Neljänä kuukautena vuodessa olemme deskillämme kahdestaan – kansallinen jäsen Piia Vottonen ja hallinnollinen avustaja Kaisa-Mari Bosch.

Vuosittain saamme kuitenkin vahvistusta, kun joku suomalaisista syyttäjistä saapuu Eurojustiin kansalliseksi asiantuntijaksi (seconded national expert, SNE) kahdeksaksi kuukaudeksi. Tosin tänä vuonna aloittaneen SNE:n Katri Veranin toimikausi kestää poikkeuksellisesti 10 kuukautta Suomen EU-puheenjohtajuuden vuoksi.

Esimerkiksi Ruotsilla on paremmat resurssit: kansallisen jäsenen ja hallinnollisen avustajan lisäksi paikalla on ympäri vuoden kaksi syyttäjää. Monella valtiolla on Eurojustissa myös omat yhteyssyyttäjänsä.

Saamme kuitenkin paljon aikaan pienellä porukalla. Eurojustin vuosikertomuksessa mainittu Suomen-osaston operatiivisten juttujen lukumäärä ei suinkaan tarkoita kokonaistyömäärää.

Aina valmiina auttamaan

Olemme täällä Suomen ja muiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisia varten. Vastaamme tiedusteluihin ja selvitämme pyydettyä asiaa, jotta kotimaassa voidaan keskittyä varsinaiseen syyttäjän-, tuomarin- tai esitutkintaviranomaistyöhön. Välitämme tiedusteluja jäsenvaltioiden osastoille ja hoidamme vastaavasti sieltä tulevia tiedusteluja. Jos vastaaminen vaatii erityisosaamista, ohjaamme tiedustelut Suomeen erikoissyyttäjäryhmän vetäjälle tai hänen kauttaan erikoissyyttäjille.

Aina ei etukäteen tiedä, kuinka paljon aikaa jonkin asian hoitaminen vaatii, ja erityisesti kansallisen jäsenen työpäivä venyy usein pitkäksi. Sen sijaan SNE ja hallinnollinen avustaja kuuluvat Eurojustin henkilökuntaan, ja heillä on työaika.

Eurojustissa saa laaja-alaista työkokemusta, esiintymiskokemusta ja yhteistyöverkoston.

Työajan ulkopuolella käytössämme on On-Call Coordination -päivystysjärjestelmä. Siinä ovat mukana kansallisen jäsenen lisäksi kotimaassa valtionsyyttäjä, kansallisen jäsenen sijainen Ritva Sahavirta sekä kansallisen jäsenen avustajina syyttäjät Harri Tiesmaa, Sampsa Hakala ja Lilja Limingoja.

Koordinaatiokokouksissa ja -keskuksissa tapahtuu

Ydintehtäviämme on osallistua eri valtioiden oikeusviranomaisten yhteisiin koordinaatiokokouksiin ja -keskuksiin. Koordinaatiokokouksen tarkoitus on muu muassa helpottaa tiedonvaihtoa sekä koordinoida esitutkintoja ja syytetoimia. Kokouksessa voidaan havaita ja ratkaista toimivaltaristiriitoja sekä käsitellä ja ratkaista haasteita, jotka liittyvät ne bis in idem -periaatteeseen, lainsäädäntöön ja todistusaineiston hyödyntämiseen. Koordinaatiokokouksessa jokaisella on mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään – Eurojust huolehtii tulkkauksesta.

Koordinaatiokeskus puolestaan on tiedonvälityskeskus, joka rakennetaan neuvotteluhuoneeseen yhteisen action-päivän – iskupäivän – ajaksi. Tarkoituksena on auttaa reaaliaikaisessa tiedonvaihdossa ja mahdollistaa suora tuki koordinoituihin toimiin, kuten pidätysmääräyksiin, etsintöihin ja takavarikoiden täytäntöönpanoon. Suomi on järjestänyt koordinaatiokeskuksia tai osallistunut niihin noin joka toinen vuosi.

Kuvassa poseeraa Suomen-osaston hallinnollinen avustaja Kaisa-Mari Bosch.

Osaaminen syvenee tiimeissä

Eurojustissa on myös monia tiimejä, joissa käsitellään eri rikoslajeja. Tiimissä syyttäjä voi syventää osaamistaan. Itse olen ollut aktiivinen huumausainerikoksia käsittelevän tiimin toiminnassa ja ollut siinä myös puheenjohtajana. Olen myös osallistunut kahden eri psykoaktiivista ainetta koskevan raportin laatimiseen. Myös Eurojustin hallintoa uudistavissa työryhmissä olen ollut mukana.

EU-puheenjohtajuuskausi työllistää

Suomen EU-puheenjohtajuuskauteen valmistautuminen alkoi deskillämme jo yli vuosi sitten. Osallistumme puheenjohtajuuskauteen liittyvien, Eurojustissa järjestettävien tilaisuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kansallinen jäsen osallistuu myös VIP-vieraiden vastaanottamiseen.

Kotimaahan lähtee mukaan paljon uutta osaamista

Toimikauteni alkaa olla lopuillaan, ja uusi kansallinen jäsen Lilja Limingoja astuu osaston ruoriin 1.8.2019. Olen tyytyväinen voituani auttaa oikeusviranomaisia rikosvastuun toteuttamisessa. Uusia haasteita ja yllätyksiä on riittänyt.

Esimerkiksi kun olin ensimmäistä kertaa koordinaatiokokouksen puheenjohtajana, paikalla oli 36 kokousedustajaa useista jäsenvaltioista. Koko pitkän, englanninkielisen kokouksen ajan piti pysyä tarkkana, jotta käsitellyiksi tulevat sekä ennen kokousta esiin tulleet asiat että kokouksen aikana ilmaantuneet haasteet. Lopuksi piti vielä esittää alustavat päätelmät kokouksen tuloksista.

Esiintymiskokemusta olen saanut luennoidessani huumausainerikoksiin liittyvistä aiheista ja esitellessäni Eurojustin toimintaa useissa tilaisuuksissa – muun muassa Almatyssä, Lissabonissa, Strasbourgissa ja Tbilisissä.

Tämän tehtävän tuomasta laaja-alaisesta työkokemuksesta ja yhteistyöverkostosta on hyötyä myös tulevissa työtehtävissäni.

Kuvassa Eurojust-talo Hollannin Haagissa.


Kirjoittanut valtionsyyttäjä Piia Vottonen
Toimittanut Maria Turkia


Tietoa Eurojustista

Eurojust on EU:n oikeudellinen yhteistyöyksikkö, jossa jokaisella jäsenvaltiolla on oma kansallinen osastonsa.

Eurojustin tehtävänä on edistää ja kehittää esitutkinta- ja syytetoimia sekä oikeusviranomaisten yhteistyötä vakavissa, rajat ylittävissä ja järjestäytyneen rikollisuuden asioissa.

Toiminta perustuu oikeudelliseen yhteistyöhön, koordinaatioon ja tietojenvaihtoon Eurojustin, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, oikeus- ja sisäasioiden virastojen sekä kolmansien maiden välillä.

Eurojustin ylin päättävä elin on kollegio, johon kuuluvat EU-jäsenvaltioiden kansalliset jäsenet. Kollegion alaisuudessa toimii eri rikoslajeihin erikoistuneita työryhmiä, joilla puolestaan on alatyöryhmiä

Eurojustista viranomaiset saavat apua, kun yhteydet ulkomaille eivät suju. Kätevintä ottaa yhteyttä sähköpostitse. Jos tiedusteltava ei kuulu Eurojustille, kysyjä ohjataan oikeaan paikkaan.

Yksityishenkilö ei voi saada asiaansa Eurojustin käsiteltäväksi.

www.eurojust.europa.eu

Linkkejä

Eurojustin sivuilta www.eurojust.eu löytyy kiinnostavia raportteja eri rikoslajeista. Kannattaa vilkaista mm. Report on Eurojust casework in asset recovery -raporttia: http://www.eurojust.europa.eu/doclibrary/corporate/Pages/caseworkpublications.aspxAvautuu uuteen ikkunaan

Eurojustissa laadittuja ratkaisukoosteita EU-tuomioistuimen eurooppalaista pidätysmääräystä ja ne bis in idem -periaatetta koskevista ratkaisuista: http://www.eurojust.europa.eu/doclibrary/corporate/Pages/Case-law-analysis.aspx

Eurojustin vuosikertomus http://www.eurojust.europa.eu/doclibrary/corporate/eurojust%20Annual%20Reports/Annual%20Report%202018/AR2018_EN.pdf

Intra

KV-asiat > Eurojust

Tutustu sivun lopusta löytyvään Suomen osaston toimintakertomukseen.

Twitter

@Eurojust

Akkusastoori: Ammattiasiaa Sidosryhmäyhteistyö Kansainväliset asiat Blogikirjoittaja: Piia Vottonen

Haastattelutilanteisiin kannattaa pyrkiä varautumaan pienellä suunnittelulla. Turun terrorismioikeudenkäynnin toinen syyttäjä Hannu Koistinen kertoo, miten juttuun liittyviin haastatteluihin valmistauduttiin ja miten tilanteet sujuivat.

Hannu Koistinen Valtakunnansyyttäjänviraston aulassa.

Kihlakunnansyyttäjä Hannu Koistisen ura syyttäjänä alkoi Rovaniemellä vuonna 2004. Sitä seurasi määräaikaisuus Järvenpäässä, ja vuodesta 2007 hän on taas saanut työskennellyt kotiseudullaan Oulussa.

Viimeiset viitisen vuotta Koistista on työllistänyt Pohjois-Suomen järjestäytynyt rikollisuus (jr) ja ne talousrikosjutut, joita ei ole jaettu erikoissyyttäjille. Ajoittain hänelle on jaettu myös perinteistä päivittäisrikollisuutta.

– Uutta värinää työhön ovat tuoneet sota- ja terrorismirikosten koulutusohjelma sekä juttuihini liittyvät kansainväliset yhteydet. Miellän itseni tietyllä sekatyömiesmentaliteetilla toimivaksi jr-syyttäjäksi, Koistinen sanoo.

Turun terrorismirikosjuttu toi paljon mediahuomiota – miltä se tuntui?

Käräjäoikeuskäsittely osoittautui varsin tapahtumarikkaaksi. Vankilassa pidettyä käsittelyä etänä seurannut lehdistö oli aidosti kiinnostunut salin tapahtumista. Syyttäjiä haluttiin uutisiin kertomaan eri käänteiden merkityksestä. En kumma kyllä tuntenut olevani mediahuomion keskipisteenä vaan lähinnä oppaana kertomassa, mihin asiassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Oletko aiemmin esiintynyt julkisesti?

Kamerat ovat olleet läsnä istuntosaliin marssittaessa, mutta tv-haastatteluja en ollut antanut aiemmin. Kohtuullisen harvoin täällä pohjoisessa syyttäjää pyydetään kameroiden eteen, joten tarvetta paeta toimittajia vaatenaulakoiden kautta miestenhuoneeseen ei minulla ole aiemmin ollut. Ja näin kiistän myöskään tehneeni. Ainakaan tietoisesti.

Miten varauduit julkisuuteen?

Jutun syyttäjäryhmässä olimme ennakolta pohtineet tiedotusstrategiaa ja päättäneet ne teemat ja käsittelyn vaiheet, joissa tiedotus- ja kommentointivastuu kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Näin median palveleminen ei vienyt liikaa ajatuksiamme pois jutun ajamisesta. VKSV:n viestinnästä saimme kattavasti neuvoja kameroiden edessä esiintymiseen. Kullanarvoisia olivat myös listaukset kysymyksistä, jotka mediaa mahdollisesti kiinnostaisivat.

Miten haastattelut sujuivat? Mikä yllätti?

Oli yllätys, kuinka tiivistä vuorovaikutus median kanssa oli ja kuinka tiuhaan syyttäjiä toivottiin kameroiden eteen. Olin odottanut, että KRP:n varsin avoin tiedottaminen esitutkinnan päätyttyä olisi laimentanut oikeuskäsittelyn uutuusarvoa. Olettamus osoittautui vääräksi. Kun saavuimme syyttäjäparini Sampsa Hakalan kanssa valmisteluistuntoon, odotussali oli täynnä toimittajia, ja kysymystulva alkoi suorassa lähetyksessä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua silloin jännittänyt. Aluksi en muistanut Virve Strengin antamista ohjeista muuta kuin sen tärkeimmän: "Muista hengittää, sillä pääsee jo pitkälle". Muutaman henkäyksen jälkeen puhe alkoikin jo luistaa.

"Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää."

Annoimme Sampsan kanssa haastattelut pääosin yhdessä. Se sopi tähän juttuun: saatoimme jakaa aihealueita, joista esitettäviin kysymyksiin kumpainenkin vastaisi. Käytännössä toki eteen tuotu mikrofoni ratkaisi vastausvuoron, mutta silloinkin toinen saattoi täydentää vastausta sivusta. Parivaljakkona toimiminen haastatteluissa oli onnistunut ratkaisu, vaikka myöhemmin saimmekin kuulla hyväntahtoista kuittailua dressmannkaksosista ja lännen revolverisankareista.

Miltä kaikki näyttää nyt jälkikäteen?

Kun katsoin tv-lähetykset läpi, oli outoa kuulla omaa ääntään ja nähdä omia, tiedostamattomia maneerejaan. Mielestäni kuitenkin onnistuimme Sampsan kanssa välittämään ajatuksemme tv-yleisölle selkeästi ja pitämään puheenvuoromme lyhyinä ja kirkkaina.

Aivan viimeisissä haastatteluissa esitettyihin miltä nyt tuntuu -kysymyksiin en oikein osannut lähteä mukaan, ja se kyllä näkyi. Tilanne tuntui olevan yhä päällä, eivätkä vastaukset tulleet luontevasti. Jos vielä päädyn vastaavaan tilanteeseen, täytynee jo valmiiksi miettiä sopivaa syyttäjäjargonia tyyliin "laitettiin vain pitkä päätyyn ja luisteltiin perään, ei Kärppien tasoista joukkuetta vastaan muutoin pärjää".

Kuuluuko mielestäsi syyttäjän työhön julkisuudessa esiintyminen?

Väistämättä se kuuluu syyttäjän työhön. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, ettei tutkinnanjohtajan ja syyttäjän kommenteissa edes tahattomasti mennä julkisuudessa prosessaamisen puolelle.

Tiedotusvälineitä kiinnostavissa jutuissa on tärkeää etukäteen miettiä tiedotusvastuut ja -strategiat prosessin eri vaiheisiin. Suomalaisessa järjestelmässä on aktiivisen tiedottamisen vaiheita turhankin paljon. Poliisi tiedottaa tutkinnan aikana ja esitutkinnan valmistuttua, syyttäjä tiedottaa syytteen nostamisesta parhaimmillaan vain muutama päivä esitutkinnan valmistumisen jälkeen, ja tuomioistuin tiedottaa tuomiosta. Useassa prosessin vaiheessa syyttäjältä ollaan kommentteja vailla.

Millaisesta koulutuksesta olisi apua median kanssa toimimiseen?

Laitoksen ulkopuolelta tuleva esiintymiskouluttaja ei välttämättä pysty sisäistämään niitä lähtökohtia, joista syyttäjä joutuu kommenttejaan antamaan. Ostopalveluna hankittu konsultointi tarvitsee rinnalleen laitoksen sisäisen vertaistuen. Mutta minkään koulutuksessa annetun valmiin mallin mukaan ei kannata yrittää toimia – silloin haastattelu voi tuntua jähmeältä ja epämukavalta.

Miten neuvoisit syyttäjää, jotka kokemattomana huomaa yhtäkkiä olevansa kameroiden edessä?

Kunhan yrittää olla oma itsensä, hyvä siitä tulee. Tärkeintä on, että sanoma välittyy selkeänä. Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää.

Kohtaamani toimittajat eivät ole olleet lainkaan ikäviä ja hankalia, päinvastoin. Suorissa lähetyksissä kannattaa välttää kaikkea kikkailua, mutta muuten luotan siihen, että toimitukset editoivat lähetyksistä pois syyttäjän mahdolliset nolot hetket – niiltä ei haastatteluissa aina voi välttyä.

VKSV:n viestinnästä kannattaa pyytää apua valmistautumiseen. Seuraavassa nyrkkisääntöjä, joihin minulla ei ole tekijänoikeuksia. Näistä saimme Sampsan kanssa apua omaan koitokseemme:

  • Mieti etukäteen, mitä haluat ja voit sanoa jutun tiimoilta ja toisaalta, mistä et voi puhua.
  • Valmistaudu kertomaan asian pääkohdat tiivistetysti.
  • Jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta on hyvä perustella, miksi et tiettyyn kysymykseen voi kommentoida.
  • Puhu selkeästi ja kansantajuisesti. Vakavasti puhuen jargonia on syytä välttää.
  • Älä puhu liian laveasti, koska toimittajat kaipaavat uutisia varten napakoita kommentteja.
  • Älä ihmettele, jos samaa asiaa kysytään monta kertaa – toimittajat joutuvat ehkä hakemaan sinulta omaan lähetykseensä sopivaa kommenttia.
  • Puhu toimittajalle, älä kameralle.

Niin, ja muista tosiaan hengittää, sillä pääsee jo pitkälle.

 

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

SiSulaiset eli Sisä-Suomen syyttäjänviraston väki pistäytyi Pietarissa 25.–27.4.2018. Virkistystyöryhmä oli järjestänyt kiinnostavan matkaohjelman, johon mahtui koulutusta, nähtävyyksiä ja mukavaa yhdessäoloa.

Sisä-Suomen syyttäjänviraston odotettu koulutus- ja virkistysmatka Pietariin toteutui huhtikuun lopussa. Bussimatkalla Helsinkiin meitä viihdytettiin hauskalla matkavisalla. Opimme muun muassa, mikä on vodkan perinteinen kerta-annos Venäjällä ja mikä on Ahvenanmaan maakuntakala.

Länsisatamasta jatkoimme Ms. Princess Anastasialla kohti Pietaria. Saimme nauttia buffetin antimista ja toistemme huikeasta seurasta. Samalla opiskelimme hieman venäjää, kuten miten puhutella reipasta matkanjohtajaamme KiS Jari Kukkoa venäjäksi (петух eli petuh).

Sisä-Suomen syyttäjänviraston väki Iisakin kirkon edustalla Pietarissa.

Katselimme nähtävyyksiä

Aamun valjetessa Äiti Venäjällä nautimme runsaan laiva-aamiaisen. Suurin osa meistä oli nukkunut hyvin, mutta osa oli ryhtynyt tutkimaan tarkemmin hytin materiaaleja – löydökset saattoivat kuulemma vaikuttaa unen laatuun.

Maihintulotarkastuksessa opimme, että boarding card on Venäjällä kultaakin arvokkaampi VIP-passi maahan. Parituntisen, vaiheikkaan passintarkastuksen jälkeen pääsimme onnellisesti aloittamaan kiertoajelun bussilla.

Innokas ja asiantunteva matkaoppaamme esitteli meille keisarinajan palatseja. Selvisi muun muassa, missä Dostojevski ja Mannerheim olivat Pietarissa asuneet. Pysähdyimme myös Iisakin kirkolle, jonka rakentaminen kesti peräti neljä vuosikymmentä. Kivipaasineen ja kullattuine kupoleineen se olikin vaikuttava. Pääsimme ihastelemaan myös Neva-joen rantamaisemia loisteliaine Eremitaaseineen samoin kuin kuuluisaa Verikirkkoa.

Opimme venäläisiä viranomaiskäytäntöjä

Maittavan lounaan jälkeen poliisiyhdysmies Arttu Granat kertoi meille Suomen konsulaatissa yhteistyöstä Venäjän viranomaisten kanssa. Kuulimme muun muassa, että tutkintavankeus Venäjällä kestää keskimäärin 1,5 vuotta, ja vankilaolot ovat hieman karummat kuin Suomessa. Myös rangaistuskäytäntö on huomattavasti ankarampi kuin meillä – esimerkiksi 10 gramman amfetamiinin salakuljetus voi tuoda 12 vuotta vankeutta.

10 gramman amfetamiinin salakuljetus voi tuoda 12 vuotta vankeutta.

Selväksi kävi myös, että rikoksesta epäillyn kannattaa osata venäjää, koska tulkkaus ei ole taattu tutkinnan tai ainakaan sen alkuvaiheen aikana. Jos turistilta anastetaan lompakko, rikosilmoituksen teko voi olla melko turhaa: venäläiset viranomaiset eivät halua niin sanottuja kylmiä juttuja tilastojansa rumentamaan.

Granatin mukaan yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa on haasteita, mutta tilanne on paranemaan päin. Työsarkaa kuitenkin riittää, mistä kertoo se, että Suomella on peräti neljä poliisiyhdysmiestä Venäjällä.

Rentouduimme ja nautimme toistemme seurasta

Konsulaatista jatkoimme hotelliimme Vasilin saarelle lepäämään ja rentoutumaan. Hotellin kylpyläosastolta löytyi muun muassa Snow Sauna: lumella vuorattu huone, jonka lämpötila oli -15 astetta. Moni meistä kehui kylpylän palveluja rentouttaviksi. Joku ehti testaamaan myös hotellin kuntosalin.

Buffetillallisen jälkeen halukkaat lähtivät vielä tutustumaan lähiympäristöön. Iltaa istuttiin Vasilin saarella sijaitsevassa ravintolassa.

Perjantaiaamuna ohjelmassa oli vapaa-aikaa. Osa meistä jäi nauttimaan hotellin kylpyläpalveluista, osa suuntasi kaupungille katsomaan nähtävyyksiä ja shoppailemaan. Pääkatu Nevski Prospektilta löytyi liikkeitä ja kahviloita joka makuun.

Hotellilla nautitun lounaan jälkeen lähdimme kohti rautatieasemaa. Junaa odotellessa oli mahdollisuus tehdä viime hetken tuliaishankinnat lähimyymälöissä. Rajamuodollisuudet junassa sujuivat huomattavasti sutjakammin kuin Pietarin satamassa.

Virkistystyöryhmän ahkera panostus ja huolelliset matkajärjestelyt tuottivat tulosta. Matka oli kaikin puolin onnistunut. Koulutuksellinen anti oli innostavaa ja aidosti mielenkiintoista. Ehdimme myös virkistäytyä ja rentoutua loistavassa seurassa kauniissa Pietarissa.

Kiitos kaikille ihanille matkaseuralaisillemme ja erityiskiitos virkistystyöryhmälle!

Näkymä Nevski Prospektilta verikirkolle.

Kuvat Pasi Vainion arkisto

Akkusastoori: Työhyvinvointi

Ihminen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Olennaista on alaisen motivointi ottamalla hänet mukaan toimintatapojen suunnitteluun, tietää eläkkeelle jäävä Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola.

Jarmo Toivola nojaa kaiteeseen terassilla.

Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola päättää pitkän työuransa syyskuun alussa. Nuorena lakimiehenä hän suunnitteli uraa tuomioistuimessa, mutta koska käräjäoikeudet olivat täynnä uransa alussa olevia tuomareita, Toivola päätyi hoitamaan kaupunginviskaalin sijaisuutta vuonna 1985. Kävikin niin, että syyttäjän työ vei mukanaan.

- Minua on kaikki nämä vuodet motivoinut työssäni pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Tämä tavoite on koskenut niin syyteasioiden hoitamista kuin esimiehisyyttä. Myös syyttäjän työn itsenäisyys on lisännyt työn mielekkyyttä – samoin kuin se, että tässä näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Töissä täytyy viihtyä

Jarmo Toivola on tullut tunnetuksi esimiehenä, joka on panostanut virastossaan erityisesti ihmisten hyvinvointiin. Tämä työ noteerattiin julkisestikin, kun Salpausselän syyttäjänvirastolle myönnettiin Kaiku-palkinto. Perusteluissa korostettiin viraston avointa keskustelukulttuuria ja mutkatonta vuorovaikutusta. Johtamisessa on näkynyt henkilöstön arvostus ja virastossa on tehty pieniä arkisia työhyvinvointitekoja. Tästä ovat kielineet myös työtyytyväisyystutkimusten hyvät tulokset.

- Johtamisessa minulle on ollut tärkeintä luoda niin syyttäjille kuin sihteereille sellaiset olosuhteet, että töitä on mukava tehdä. Olen halunnut tarjota alaisilleni mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja viraston käytäntöihin laajemminkin. Yhdessä keskustellen on mietitty, mitkä ovat parhaat tavat toimia.

Jokainen on erilainen

Toivola on halunnut johtamistyössään kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Hän ei usko siihen, että sama, valmiiksi pureskeltu toimintamalli sopii jokaiselle.

Valmiiksi pureskeltu toimintamalli ei sovi jokaiselle.

- Täytyy muistaa, että alainen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Mielestäni esimiehen on tärkeää tehdä selväksi, mitkä ovat niitä asioita, joissa on oltava yhdenmukainen, ja missä voidaan antaa suuremmat vapaudet valita sopivin toimintatapa. Lainkäytön yhdenmukaisuutta edistetään hyvällä ja monipuolisella koulutuksella.

Vaikka olisi kuinka hyvä esimies, vaikeita tilanteita tulee aina eteen. Myös Jarmo Toivola on joutunut tekemään päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäneet kaikkia.

- Näiden päätösten kanssa voidaan kuitenkin elää, jos ennen päätöksentekoa on käyty avointa keskustelua eri vaihtoehdoista. Jos esimies pystyy tämän jälkeen perustelemaan päätöksen itselleen, hän pystyy varmasti perustelemaan sen uskottavasti myös alaisilleen.

Esimiehen on oltava lähellä

Salpausselän syyttäjänvirastolla on toimipisteet viidellä paikkakunnalla, mikä on asettanut omat haasteensa johtamiselle. Vaikka alati kehittyvät sähköiset viestintävälineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon etäisyydestä riippumatta, Toivola pitää myös fyysistä läsnäoloa tärkeänä.

- Uskon kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, koska sillä tavalla keskustelu, palautteen antaminen ja aito kuuntelu on luontevaa. Etenkin vaikeita asioita pitäisi käsitellä kasvokkain. Sen takia lähiesimiehen tulee olla fyysisesti lähellä henkilöstöään. Vaikka virasto on laajalla alueella, olemme kokoontuneet koko porukallakin yhteisiin tilaisuuksiin vähintään pari kertaa vuodessa koulutuksen ja virkistyksen merkeissä.

Johtamisoppia koulun penkiltä

Toivola on uransa aikana hakeutunut tietoisesti johtamistehtäviin. Hänen mielestään johtajaksi ei synnytä, vaan hyvä esimiehisyys vaatii myös opiskelua. Toivola onkin suorittanut muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) ja Kaiku-kehittäjäkoulutuksen. Hän on perehtynyt myös Lean-ajatteluun, jonka johtamisfilosofia on lähellä hänen omia arvojaan. Leanissa keskeistä on toiminnan jatkuva kehittäminen ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön.

- Lean-ajattelussa minua on kiehtonut erityisesti kokeilukulttuurin edistäminen. Siinä erilaisia vaihtoehtoja rohkeasti testataan ja vertaillaan eikä epäonnistumisia pelätä. Kun ihmiset saavat itse olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä, he ovat myös motivoituneita noudattamaan sovittuja toimintatapoja.

Epäonnistumisia ei pidä pelätä.

Jarmo Toivola suhtautuu uraansa syyttäjälaitoksessa hyvillä mielin. Hän on kokenut onnistumisia niin esimiehenä kuin haastavien juttujen syyttäjänä, ja epäonnistumisia hän ei kuulemma edes muistele:

- Jos niistä ei ole mitään opittavaa, ne pitää unohtaa.

Toivolan eläkepäivät alkavat syyskuun alussa. Vaikka viraston ihmisiä tulee ikävä, hän odottaa innolla uutta elämänvaihetta. Hän aikoo nauttia pitkistä lenkeistä sähköpyörällään ja suorittaa metsästäjäntutkintoa, jotta voi pyydystää minkkejä kesämökkitontillaan. Kun reissaaminen kotikaupunki Kuopion ja viranhoitopaikka Kouvolan välillä loppuu, on aikaa hoitaa parisuhdetta osallistumalla vaimon kanssa pilates-kurssille.

Kuulostaa hyvältä. Leppoisia eläkevuosia Jarmo!

Salpausselän syyttäjänviraston henkilökuntaa Kaiku-työhyvinvointipalkinnon luovutustilaisuudessa.

Akkusastoori: Työhyvinvointi Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Virve Streng

Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.

Maija Mononen istuu työpisteellään Rovaniemen hovioikeudessa.

Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.

– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.

Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.

– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.

Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon

Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.

– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.

Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.

Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.

Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.

Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.

– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.

Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.

Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista

Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.

Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.

Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.

– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.

Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.

– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.

Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.

Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia

Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.

– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.

Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.

Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.

– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.

Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.

– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.

Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?

Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.

– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.

Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.

– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Tuomioistuimet Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia
— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 7

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.