Johtava aluesyyttäjä Leena Hurmala-Kanerva uskoo inhimilliseen tehokkuuteen. ”Hyvinvoiva työntekijä tekee työnsä tehokkaasti” on ollut mottona, kun hän on etsinyt ratkaisuja Pohjois-Suomen syyttäjäalueen vaikeaan työtilanteeseen. 

Leena Hurmala-Kanervan mukaan päälliköllä tulee olla halua auttaa, palvella ja ymmärtää ihmisiä. Kuva: Tanja Pohjaranta

Leena Hurmala-Kanerva työskentelee johtavana aluesyyttäjänä Pohjois-Suomen syyttäjäalueella. Hän on toiminut erilaisissa syyttäjän tehtävissä jo vuodesta 1998 ja esihenkilönä vuodesta 2007. Nykyisessä tehtävässään hän aloitti kaksi vuotta sitten.

Kun Hurmala-Kanerva tuli Pohjois-Suomen syyttäjäalueen päälliköksi, tilanne oli hyvin vaikea. Syyttäjien työtilanne oli erittäin ruuhkautunut, ja sairauspoissaoloja oli paljon. Nyt tilanne näyttää valoisammalta, kun jutturuuhkaa on saatu purettua ja henkilöstö voi hyvin. Syyttäjälaitoksessa tehtiin hiljattain työtyytyväisyystutkimus, ja parhaat tulokset saatiin Pohjois-Suomen syyttäjäalueelta. Miten tämä on onnistunut?

– Olen aina ollut sitä mieltä, että vain hyvällä esimiestyöllä henkilökunta saadaan voimaan hyvin ja tekemään parhaansa. Apulaispäälliköt eli lähiesimiehet ovat tärkeimmässä roolissa siinä, että työntekijät jaksavat. Minun tehtäväni on tukea apulaispäälliköitteni työtä ja ohjata heitä suorittamisen johtamisessa inhimillisin keinoin, Hurmala-Kanerva kertoo.

Parasta työssä on palveleminen ja keskusteleminen

Syyttäjäaluetta johtavan päällikön tehtäväkenttä on kirjava. Siihen kuuluu mm. hallinnollisten asioiden ratkaisemista, virkanimitysasioita, taloussuunnittelua, toimintaohjeiden antamista, alueen ohjausryhmän ja yhteistoimintatoimikunnan vetämistä sekä laajaa sidosryhmäyhteistyötä esitutkintaviranomaisten ja tuomioistuinten kanssa. Lisäksi Hurmala-Kanerva on ollut jo vuosia aktiivisesti kehittämässä rikosasioiden nopeaa käsittelyä (NOTO) sekä syyttäjänsihteeritoimintoja.

– Työpäivät ovat erittäin vaihtelevia. Niihin kuuluu palavereja, keskusteluja ja kirjoittamistyötä. Tällä hetkellä paljon aikaani vie tietojärjestelmähanke AIPA, jonne rikosasioiden käsittely siirtyy ensi vuonna. Olen mukana suunnittelemassa järjestelmän käyttöönottoa alueella, henkilökunnan koulutusta ja yhteistyötä paikallisten sidosryhmien kanssa, Hurmala-Kanerva kuvaa. 

Hänen mielestään parasta työssä on ihmisten palveleminen ja heidän kanssaan keskusteleminen. Se voi johtaa esimerkiksi uusiin, parempiin tapoihin tehdä työtä.

Pohjoisen vaikeaan työtilanteeseen on haettu ratkaisuja tekemällä muutoksia työprosesseihin ja työnjakoon. Syyttäjien työtä tukemaan on perustettu myös erilaisia osaamistiimejä. Onnistumisen iloa Hurmala-Kanervalle tuo se, että hän saa olla luomassa oloja, joissa työtä on hyvä tehdä.

– Haasteellista on saada työkuorma kaikille tasaiseksi niin, ettei kukaan uuvu. Taiteilen tuon kanssa joka päivä, kun resurssit ja työmäärä eivät aina kohtaa. 

Pohjois-Suomen syyttäjäalueen johto on saanut työpajoissa apua henkilöstön psykososiaalisen kuormittumisen ehkäisemiseen työterveyshuollon ammattilaisilta.

– Tarkoituksena on auttaa tunnistamaan ajoissa työntekijöiden kuormittuminen ja löytää oikeat työkalut suorittamisen johtamiseen inhimillisesti mutta tehokkaasti, Hurmala-Kanerva kertoo.

Fyysinen etäisyys ei estä hyvää johtamista

Maantieteellisesti laaja syyttäjäalue kattaa noin puolet Suomesta. Alueeseen kuuluvat Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kunnat. Hurmala-Kanervan virkapaikka on Oulussa, mutta hän käy säännöllisesti myös Rovaniemellä ja satunnaisemmin alueen muissa toimipaikoissa. Paljon hän työskentelee myös etänä kotonaan Somerolla.

– Olen koko syyttäjäurani tehnyt hybridityötä. Alussa välineet olivat aivan eri tasoa kuin nykyisin, mutta kyllä syyteharkinta ja muu keskittymistä vaativa työ onnistui silloinkin etänä. Etätyö on auttanut minua jaksamaan työssä, koska olen joutunut aina matkustamaan 65–110 kilometriä suuntaansa päästäkseni työpaikalle. Jokainen etäpäivä on ollut myös ekoteko, koska olisin joutunut tekemään matkat omalla autolla, Hurmala-Kanerva toteaa.

Vaikka syyttäjäalueen toimipaikat ovat kaukana toisistaan, Hurmala-Kanerva kokee, ettei se ole ollut esteenä hyvälle johtamiselle. Välimatkoista huolimatta hän huolehtii siitä, että viestintä alueen henkilökunnalle on aktiivista ja yhtäaikaista ja että hän päällikkönä on hyvin tavoitettavissa. Tämä on onnistunut hyvin myös etänä.

– Olen pitänyt tärkeänä sitä, että olen jutellut jokaisen työntekijäni kanssa henkilökohtaisesti. Se on tapahtunut pääasiassa Skypellä ja Teamsilla. Näin olen saanut alennettua kynnystä ottaa yhteyttä asiassa kuin asiassa ja olen myös itse saanut johtamisen kannalta äärimmäisen tärkeää tietoa.

On tärkeää osata kuunnella ja muuttaa mielipiteitään

Hurmala-Kanervan mielestä hyvä päällikkö osaa hahmottaa kokonaisuuksia ja organisoida. Hänellä pitää olla myös kykyä johtaa alaistensa suorittamista ja osaamista työhyvinvointia unohtamatta. Lisäksi johtava aluesyyttäjä tarvitsee laajaa osaamista sekä syyttäjien että syyttäjänsihteerien tehtävistä, samoin sidosryhmien tuntemusta. Myös joustavuus on tärkeää.
  
– Päälliköllä tulee olla halua auttaa, palvella ja ymmärtää ihmisiä. On tärkeää osata kuunnella ja muuttaa mielipiteitään, jos se on tarpeen, Hurmala-Kanerva toteaa.

Päällikkö joutuu väistämättä myös selvittämään ristiriitoja ja ottamaan esille vaikeita asioita, jolloin vaaditaan jämäkkyyttä ja rohkeutta.  

– Itse menen yleensä viivyttelemättä myös haasteellisia tilanteita kohti. Minulle on tärkeää löytää ratkaisu nopeasti.

Entä millaisia terveisiä Hurmala-Kanerva haluaa lähettää syyttäjän uraa pohtivalle juristille?

– Syyttäjän työ on äärimmäisen mielenkiintoista ja monipuolista. Tässä työssä saa olla osana rikosketjua koko laajuudessaan. Syyttäjän työn kautta voi myös edetä hyvin erilaisiin tehtäviin – myös johtotehtäviin.  Kannustankin nuorempia kollegoitani pohtimaan, olisiko johtaminen jossain vaiheessa osa omaa työnkuvaa, Leena Hurmala-Kanerva sanoo.

 

Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.

Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.

– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.

Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.

– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.

Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon

Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.

– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.

Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.

Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.

Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.

Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.

– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.

Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.

Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista

Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.

Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.

Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.

– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.

Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.

– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.

Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.

Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia

Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.

– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.

Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.

Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.

– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.

Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.

– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.

Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?

Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.

– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.

Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.

– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.