VKS:2026:2 Syyttäjän muutoksenhaku hovioikeuteen

YLEINEN OHJE
VKS:2026:2
Dnro: SY/1292/2026
Annettu: 24.4.2026
Voimassa: 1.6.2026 - toistaiseksi
Kumoaa: VKS:2012:2

1 Johdanto

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvaa ja yleistä etua kunnioittaen. Tämä velvollisuus ulottuu myös muutoksenhakuvaiheeseen.

Käräjäoikeuden ratkaisun antamisen jälkeen syyttäjällä on velvollisuus arvioida, onko asiassa aihetta hakea muutosta. Muutoksenhakuharkinta liittyy välittömästi perustuslain 6 §:ssä turvattuun yhdenvertaisuusperiaatteeseen. Syyttäjän on arvioitava, vastaako käräjäoikeuden ratkaisu lain edellyttämää aineellisesti oikeaa lopputulosta. Muutoksenhakuun ryhtymistä arvioitaessa keskeistä on, onko käräjäoikeuden ratkaisussa todettavissa lopputulokseen vaikuttava lain soveltamis- tai näytön arvioinnin virhe. Lisäksi tulee arvioida, onko muutoksenhaulla todellinen menestymismahdollisuus hovioikeudessa. Tasapuolisuusvaatimus merkitsee sitä, että syyttäjä voi hakea muutosta myös vastaajan eduksi.

Syyttäjällä on keskeinen rooli myös oikeuskäytännön kehittämisessä. Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu hakea muutosta asioissa, joissa on havaittavissa lainkäytön epäyhtenäisyyttä, rangaistuskäytännön hajontaa tai tarvetta laintulkinnan ohjaamiseen. Oikeuskäytäntö ei kehity ilman riittävää määrää muutoksenhakuratkaisuja, ja erityisesti tulkinnanvaraisissa tai uusissa oikeuskysymyksissä syyttäjän rooli korostuu. 

Muutoksenhakua käräjäoikeudesta hovioikeuteen koskevat säännökset sisältyvät oikeudenkäymiskaaren lukuihin 25, 25 a ja 26.

2 Varautuminen käräjäoikeudessa

2.1 Käräjäoikeuskäsittelyn merkitys

Hovioikeuden tehtävä painottuu käräjäoikeuden ratkaisun kontrolliin eikä uuden näyttöharkinnan tekemiseen.
Todistelutallenneuudistuksen (laki 96/2022) tultua voimaan käräjäoikeuskäsittelyn merkitys on korostunut entisestään, koska hovioikeus ottaa suullisen henkilötodistelun pääsääntöisesti vastaan käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta. 

Syyttäjän tulee tästä syystä panostaa rikosasian selvittämiseen ja erityisesti henkilötodisteluun käräjäoikeudessa lähtökohtaisesti siten, kuin asia ratkaistaisiin lopullisesti jo siellä.

Todistelutallenneuudistuksen voimaantulosta säädetään erikseen lailla. 

2.2 Syytesidonnaisuus ja vaihtoehtoiset vaatimukset

Syytesidonnaisuus ja syyttäjän vetoamisvelvollisuus ovat oikeusastekohtaisia. Syyttäjän tulee huolehtia siitä, että kaikki hänen esittämänsä vaihtoehtoiset rangaistusvaatimukset ja niiden perusteet kirjataan täsmällisesti käräjäoikeuden pöytäkirjaan ja tuomioon. Näin syyttäjä voi viitata valituksessaan tai vastauksessaan niistä ilmeneviin vaihtoehtoisiin vaatimuksiin ja niiden perusteluihin varmistaakseen vetoamisvelvollisuuden täyttymisen hovioikeudessa.

2.3 Henkilötodistelun tallentaminen käräjäoikeudessa

Hovioikeus vastaanottaa suullisen henkilötodistelun pääsääntöisesti käräjäoikeudessa tehdyltä kuva- ja äänitallenteelta (OK 22 luku 6 § ja OK 26 luku 15 a §). Tämän vuoksi syyttäjän tulee käräjäoikeuskäsittelyssä huolehtia siitä, että todistelu esitetään syytekohtaisesti, todistusteemoittain tai muina tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina selkeästi ja jäsennellysti.
Henkilötodistelun tarpeetonta pilkkomista on kuitenkin vältettävä, jos se heikentää kertomusten kokonaisarviointia. Tämä koskee erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikoksia.

Syyttäjän tulee tarvittaessa jo valmistelussa tuoda esiin näkemyksensä käsittelyn jäsentämisestä ja pyrkiä aktiivisesti siihen, että näytön uskottavuus ja luotettavuus on arvioitavissa tallenteiden perusteella ilman tarvetta kuulla asianosaisia hovioikeudessa uudelleen.

Jos syyttäjä viittaa kuulustelussa kirjallisiin todisteisiin, ne on yksilöitävä tallenteelle selkeästi.

2.4 Kirjallinen oikeudenkäyntiaineisto

Asia voidaan hovioikeudessa ratkaista yksinomaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Syyttäjän tulee siksi huolehtia siitä, että kaikki hänen tarkoittamansa aineisto, kuten pääkäsittelyssä nimettävät uudet todisteet, tulee käräjäoikeuden oikeudenkäyntiaineistoksi. 

Syyttäjän tulee säilyttää lainvoimaiseen tuomioon asti hovioikeuden pääkäsittelyä varten muistiinpanot ja muu aineisto, joista käräjäoikeuden pääkäsittelyn keskeiset seikat ilmenevät.

3 Jatkokäsittelylupa

3.1 Yleiset edellytykset

OK 25 a luvun 5 §:n mukaan jatkokäsittelylupa tarvitaan, kun käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta. Jatkokäsittelylupaa ei kuitenkaan tarvita, jos vastaaja on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta tai hänelle tuomittua rangaistusta.

Jos syyttäjä tarvitsee jatkokäsittelyluvan, hänen tulee ilmoittaa valituskirjelmän alussa erillisellä otsikolla, mihin OK 25 a luvun 11 §:ssä säädettyyn lupaperusteeseen hän vetoaa ja miltä osin.

3.2 Jatkokäsittelyluvan perusteet

Muutosperuste täyttyy, jos on aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta. Virhe voi liittyä esimerkiksi vanhentuneen rikoksen tuomitsemiseen, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä poikkeavaan rangaistukseen tai syyllisyyden virheelliseen arviointiin. Pelkkä näytön uudelleenarviointi ei riitä, ellei sillä ole vaikutusta lopputulokseen.

Tarkistusperuste soveltuu, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei voida arvioida ilman jatkokäsittelylupaa, esimerkiksi puutteellisten tai epäselvien perustelujen vuoksi. 

Ennakkoratkaisuperuste on olemassa, jos lain soveltamisen kannalta on tärkeää saada asiassa hovioikeuden ratkaisu muiden samanlaisten asioiden ohjaamiseksi. Muu painava syy soveltuu muun muassa purkuperusteisiin tai tilanteisiin, joissa ratkaisun merkitys vastaajalle on poikkeuksellisen suuri.

4 Syyttäjä valittajana

Syyttäjän on muutosta hakiessaan otettava huomioon syytesidonnaisuus. Hovioikeus tutkii vain ne kohdat ratkaisusta, joihin muutosvaatimus kohdistuu.

Valituksen tulee olla rakenteeltaan selkeä ja loogisesti jäsennelty. Muutosvaatimukset ja niiden perusteet on esitettävä täsmällisesti. Valituksesta tulee käydä selvästi ilmi, onko tuomio syyttäjän mielestä virheellinen lain soveltamisen vai näytön arvioimisen (vai molempien) osalta.

Näytön arviointia koskevassa muutoksenhaussa on yksilöitävä, miltä osin ratkaisua riitautetaan ja mihin todisteluun muutoksenhaku kohdistuu. Valituksessa on ilmoitettava hovioikeudessa esitettävät todisteet sekä niiden todistusteemat. Henkilötodistelua käsitellään tarkemmin jäljempänä kohdassa 8.

Uudet kirjalliset todisteet on liitettävä valitukseen tai toimitettava hovioikeudelle viipymättä.
Vaihtoehtoiset rangaistusvaatimukset on tarvittaessa uudistettava, ja mahdolliset poikkeamat käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevistä vaatimuksista on tuotava esiin selkeästi.  

Syyttäjä voi hovioikeudessakin vedota uuteen seikkaan, joka kuuluu valituksenalaisessa ratkaisussa tarkoitetun teon oikeusvoimapiiriin ja esittää uuden korvaavan tai vaihtoehtoisen syytteen, mikäli siihen on aihetta (ROL 5 luku 17 §).
Oikeusvoimalla tarkoitetaan sitä historiallista tapahtumainkulkua, josta on kysymys. Kääntäen oikeusvoimavaikutus on mahdollista hahmottaa ne bis in idem -vaikutuksen kautta: jos oikeusvoimavaikutus estää syyttäjää nostamasta myöhemmin uutta syytettä alkuperäisestä syytteestä tietyllä tavalla poikkeavan teonkuvauksen perusteella, kyse on syytteen sallitusta tarkistamisesta oikeudenkäynnin aikana. Jos uusi syyte jää oikeusvoimapiirin ulkopuolelle, sen voi nostaa erillisenä asiana eikä sitä ole välttämätöntä saada samaan käsittelyyn.

Hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun syyttäjä hakee ROL 3 luvun 9 §:ssä säädetyin edellytyksin muutosta myös ajamaansa asianomistajan korvausvaatimukseen. Korvausvaatimusta koskeva tyytymättömyyden ilmoitus tulee tehdä erikseen.

5 Syyttäjä valittajan vastapuolena

Syyttäjän tulee aina antaa hovioikeuden pyytämä vastaus valitukseen. Vastauksen yksityiskohtaisuus riippuu asian laadusta ja käräjäoikeuden tuomiosta. Vastausta laadittaessa on pidettävä mielessä, että syyttäjällä on hovioikeudessakin näyttövelvollisuus. Valituksen perusteella riidattomia seikkoja ei tarvitse enää näyttää toteen, jolloin hovioikeudessa ei enää tarvita kaikkea samaa todistelua kuin käräjäoikeudessa.

Syyttäjän tulee vedota vastauksessaan niihin mahdollisiin vaihtoehtoisiin syytteisiin, joista käräjäoikeus ei ole ratkaisunsa lopputulokseen nähden lausunut mitään. Vastauksessaan syyttäjän on aina otettava kantaa myös valittajan pääkäsittelypyyntöön. 

Jos vastaaja on valittanut sekä rikosasiasta että syyttäjän edustaman asianomistajan yksityisoikeudellisesta korvausvaatimuksesta, syyttäjä voi vastata valitukseen myös edustamansa asianomistajan korvausvaatimuksen osalta. Mikäli syyttäjä ei enää edusta asianomistajaa, hänen on heti ilmoitettava siitä hovioikeudelle.

6 Vastavalitus 

Valittajan vastapuolena syyttäjällä on oikeus hakea muutosta käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen tyytymättömyyttä ilmoittamatta. Määräaika on kaksi viikkoa valitusmääräajan päättymisestä. Vastavalitus voi koskea tuomion muutakin osaa kuin varsinainen valitus, esimerkiksi eri syytekohtaa. 

Jos vain vastaaja valittaa, hovioikeus ei voi muuttaa tuomiota hänen vahingokseen. Vastavalituksella syyttäjä mahdollistaa asian tutkimisen laajemmin. Esimerkiksi tilanteessa, jossa syyttäjä olisi harkinnut, ettei valittamiselle esimerkiksi yksittäisen syytekohdan tai tuomitun kokonaisrangaistuksen osalta ole ollut perustetta, on vastavalituksen tekeminen arvioitava aina erikseen. Oikein käytettynä vastavalitus voi olla tehokas keino vähentää vastaajien tekemien tarpeettomien valitusten määrää.

Vastavalitukselle on erikseen haettava jatkokäsittelylupa ja sitä koskevat samat edellytykset kuin valitusta (OK 25 luku 14c §). Vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa. Vastavalitus ei raukea, jos valitus peruutetaan vasta pääkäsittelyssä. 

7 Henkilötodistelun vastaanottaminen hovioikeudessa

Hovioikeuden on syyttäjän pyynnöstä toimitettava pääkäsittely, jos asiassa on otettava vastaan suullista todistelua. Pyytäessään pääkäsittelyn järjestämistä syyttäjän on ilmoitettava yksilöity ja perusteltu syy pyyntöönsä. Syyttäjän on erityisesti ilmoitettava käsityksensä siitä, miltä osin ja missä suhteessa suullinen todistelu on käräjäoikeudessa arvioitu väärin. Keskeistä on arvioida, mistä kysymyksistä asiassa on edelleen riitaa. Pääkäsittelyä ei pääsääntöisesti tarvita, ellei riita koske kysymyksiä, jotka edellyttävät henkilötodistelua.

Jos pääkäsittely toimitetaan ja asiassa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta, suullinen todistelu otetaan uudelleen vastaan (OK 26 luvun 15.1 §:n ensimmäinen lause). Hovioikeus vastaanottaa suullisen henkilötodistelun pääsääntöisesti käräjäoikeudessa tehdystä kuva‑ ja äänitallenteesta. (OK 26 luku 15a §), eikä todistajia ja muita oikeudenkäynnissä kuulusteltavia henkilöitä kutsuta esittämään kertomustaan uudelleen.

Syyttäjän tulee valituksessaan tai vastauksessaan ilmoittaa, keiden käräjäoikeudessa kuulusteltujen henkilöiden kertomukset on tarpeellista ottaa vastaan ja miltä osin (kokonaan vai osittain) ne on tarpeellista ottaa vastaan. Kuva- ja äänitallennetta ei ole aihetta esittää hovioikeudessa aina kokonaisuudessaan, vaan tallenteelta tulee ottaa vastaan todistelua vain siitä, mistä asiassa on kysymys.

Lisä- tai uudelleenkuulustelu hovioikeudessa on poikkeus ja edellyttää aina perusteltua pyyntöä. Lisäkuulustelu voi olla perusteltua uusien asiaan vaikuttavien kysymysten tai selvitettäväksi tulleiden uusien seikkojen takia. 
Uudelleenkuulustelussa kuulusteltava esittää hovioikeuden pääkäsittelyssä kertomuksensa kokonaisuudessaan uudelleen, eikä tallennetta oteta vastaan osaksikaan. Uudelleenkuulustelu voidaan toimittaa vain erityisestä syystä, kuten jos kuva- ja äänitallennetta ei ole lainkaan tehty tai tallenteen tekeminen on epäonnistunut.  

Viittausmenettelyssä hovioikeus perehtyy viittaamalla esitettyyn suulliseen todisteluun ilman asianosaisia ja yleisöä. Menettelyä voidaan soveltaa, jos hovioikeus harkitsee tämän asian laatu ja siinä esitettävän suullisen todistelun määrä huomioon ottaen soveliaaksi. Tällöin syyttäjän on ilmoitettava selkeästi, mihin todistelun kohtiin hän haluaa hovioikeuden tutustuvan. Syyttäjän tulee harkita viittausmenettelyn pyytämistä erityisesti laajoissa asioissa, jos se soveltuu syytteen ajamiseen. Henkilötodistelu tai saman kuultavan kertomus voidaan esittää myös osaksi viittaamalla ja osaksi kuva- ja äänitallenteelta asianosaisten ja yleisön läsnä ollessa. 

Ari-Pekka Koivisto
Valtakunnansyyttäjä

Sampsa Hakala
Valtionsyyttäjä