Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei nostanut syytettä kiinalaisen lentoemännän palkkausasiassa

Kiinalainen lentoemäntä oli ollut Kiinassa toimivan kiinalaisen vuokrausyhtiön palveluksessa 1.1.2002 ja 3.12.2008 välisen ajan. Kiinalaisen yhtiön ja Finnairin välisen sopimuksen perusteella hän oli työskennellyt Finnairin lentokoneissa lentoemäntänä. Hän oli asunut Kiinassa. Hänen palkkansa oli maksettu Kiinassa. Hänen kotikenttänsä oli ollut Kiinassa, mistä hän oli 2-4 kertaa kuukaudessa lähtenyt lennoille Suomeen ja vietettyään lakisääteisen lepoajan Suomessa palannut takaisin Kiinaan.

Lentoemäntä oli työsuhteensa päättymisen jälkeen tehnyt rikosilmoituksen, jonka mukaan hänelle ei ollut maksettu samaa palkkaa kuin Finnairin palveluksessa olleille muille lentoemännille ja stuerteille. Hänen mielestään oli syytä epäillä, että Finnairin edustaja oli syyllistynyt työsyrjintärikokseen. Lentoemännän käsityksen mukaan Finnairin palveluksessa on vuokrausyrityksen kautta useita kymmeniä aasialaisia työntekijöitä, joiden kohtelu on samanlaista kuin hänen.

Finnairin edustajan mukaan Suomen työ- ja rikoslainsäädännön soveltamisala ei kata kysymyksessä olevia tapahtumia. Työsuhteessa oli tullut sovellettavaksi Kiinan laki. Työsyrjintään voi syyllistyä ainoastaan työnantaja tai työnantajan edustaja. Lentoemäntä ei ollut ollut työsuhteessa Finnairiin, eikä Finnairin edustaja siten voinut olla vastuussa väitetystä työsyrjinnästä. Joka tapauksessa lentoemännälle oli maksettu asianomaisen alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaista palkkaa siten, kuin laki lähetetyistä työntekijöistä edellyttää. Asiassa oli kyseenalaista työskentelikö lentoemäntä lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa tarkoitetuin tavoin Suomessa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ratkaisussaan katsonut, ettei työsuhteeseen tullut soveltaa lähetetyistä työntekijöistä annettua lakia eikä lentoemännälle muullakaan perusteella tullut maksaa Suomen työlainsäädännön mukaista vähimmäispalkkaa. Kysymyksessä ei siten ollut rikos. Kun ratkaisu on perustunut tähän, rikosvastuun kohdentamista ja palkkavertailua ei ole ollut tarvetta selvittää kattavasti esitutkinnassa eikä syyteharkinnassa.

Esitutkinnassa esitetyn selvityksen perusteella oli kyseenalaista, olisiko syyteharkinnassa voitu päätyä siihen, että Finnair oli työnantajan edustajana vastuussa Shuang Fengin palkkauksen perusteista. Päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, vastasiko lentomännälle maksettu palkka Suomen lain mukaista vähimmäispalkkaa. Palkan kokonaismäärä oli vastannut oleskelulupahakemuksen yhteydessä työvoimaviranomaisille ilmoitetun palkan suuruusluokkaa.

Lisätietoja antaa valtionsyyttäjä Jorma Äijälä p. 010 362 0819