Syyttämättä jättäminen, ei näyttöä -peruste, rikoksen tunnusmerkistö

Annettu 9.3.2020, dnro 009/21/20

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on ottanut uudelleen ratkaistavaksi luottamusaseman väärinkäyttöä koskevan syyttämättäjättämispäätöksen, jossa aluesyyttäjä on tehnyt ei näyttöä -ratkaisun.

Yhdistyksen asioita hoitaneen epäillyn ei ollut edes väitetty aiheuttaneen yhdistykselle vahinkoa, joten asiassa ei siten ole voinut olla kyse epäillystä luottamusaseman väärinkäytöstä. Koska epäillyn toiminnan ei ole ollut syytä epäillä täyttäneen muunkaan rikoksen tunnusmerkistöä, on apulaisvaltakunnansyyttäjä tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen perusteella ei rikos.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei ole katsonut aluesyyttäjän ylittäneen harkintavaltaansa asiaa ratkaistessaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kuitenkin kiinnittänyt aluesyyttäjän huomiota siihen, että syyttäjän tulee syyteharkinnassaan pitää mahdollisena, ettei esitutkintaviranomaisen valitsema rikosnimike sovellu tutkittavana olevaan tapahtumainkulkuun, sekä varmistua väitettyjen tapahtumien yhtäpitävyydestä rikoksen tunnusmerkistön kanssa.