Valikko

Sivut, joissa tagi Akkusastoori.

Koronaepidemian myötä yhtä useampi oikeudenkäynti on järjestetty etäyhteyksin. Raija Toiviainen haluaa edistää etäoikeudenkäyntien järjestämistä, sillä uusilla käytännöillä on saavutettu merkittäviä etuja.

Kasvokuva valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisesta

Syyttäjälaitoksen kanta on, että etäoikeudenkäyntejä tulisi suosia aina, kun se jutun hoitamisen kannalta on hyvä vaihtoehto. 

− Rohkaisen syyttäjiä pohtimaan kunkin jutun kohdalla, onko käsillä sellainen asia, jonka hoitaminen oikeudenkäynnissä käy vaivatta etäyhteydellä. Jos näin on, syyttäjän tulee esittää tätä vaihtoehtoa tuomioistuimelle, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen painottaa.

Syyttäjät ovat jo ennen koronaepidemian aiheuttamia poikkeusjärjestelyjäkin syyttäneet etänä, mutta koronatilanne muutti käytäntöjä tuntuvasti.  Vaikka iso määrä oikeudenkäyntejä on siirretty tuonnemmaksi, juttuja on hoidettu paljon etäyhteyksien avulla.

Jo tähänastinen kokemus osoittaa, että etäosallistuminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista huomattavasti useammissa tapauksissa, kuin missä sitä on aikaisemmin käytetty. Käytännössä on vain vähän tilanteita, joihin etäosallistuminen ei ehdottomasti sovellu, valtakunnansyyttäjä toteaa.

Etäoikeudenkäynti säästää aikaa ja rahaa

Viruksen torjunnan lisäksi etäoikeudenkäyntejä puoltaa moni seikka. Kun oikeudenkäyntipaikalle ei tarvitse matkustaa, säästyy aikaa ja kustannuksia. Säästyvää työaikaa voi käyttää muihin syytejuttuihin. Matkustamisen vähentäminen säästää myös ympäristöä.

Syyttäjäalueet ovat laajoja, ja monen syyttäjän työhön sisältyy runsaasti matkustamista, kun tuomioistuimet sijaitsevat pitkienkin matkojen päässä. Toiviaisen mukaan yksittäisen syyttäjän voimia säästyy, kun matkustamiseen väistämättä liittyvä rasitus jää pois.

− Etäsyyttäminen lisää työhyvinvointia, kun työn kuormittavuus vähenee, Toiviainen huomauttaa.

Uusista toimintatavoista käytävä avointa keskustelua

Etäoikeudenkäyntien järjestämisessä on kuitenkin myös haasteita. Jotta etäoikeudenkäynnit onnistuvat, tekniikan tulee toimia luotettavasti. Myös tilan, jossa etäyhteyden aikana ollaan, pitää olla asianmukainen  esimerkiksi äänieristyksen osalta. Etäoikeudenkäyntejä hankaloittaa se, että oikeudenkäyntiaineisto ei vielä ole kaikilta osin sähköistä.

Valtakunnansyyttäjä pitää tärkeänä, että etäoikeudenkäynneistä hankitaan tietoa, jonka pohjalta toimintaa voidaan kehittää.

− Etäoikeudenkäynneistä tulee käydä avointa ja rakentavaa keskustelua syyttäjäalueiden päälliköiden ja tuomioistuinten laamannien kesken. Itse aion pitää asiaa esillä yhteistyöpalavereissa Tuomioistuinviraston johdon kanssa. Yksittäiset syyttäjät puolestaan tekevät kunkin jutun yhteydessä tiivistä yhteistyötä tuomareiden kanssa, ja etäoikeudenkäyntien järjestäminen on varmasti näissäkin keskusteluissa jatkuvasti esillä, Toiviainen kertoo.

Etäoikeudenkäynnit ovat yksi tapa hyödyntää sähköisiä välineitä täysimääräisesti.

Etäoikeudenkäyntien käytön laajuus vaihtelee vielä valtakunnallisesti. Toiviainen arvelee, että siihen vaikuttavat osaltaan myös oikeudenkäyntiin osallistuvien digitaidot. Osaaminen kuitenkin paranee koko ajan koulutuksen ja kokemusten myötä.

Valtakunnansyyttäjä uskoo, että etäoikeudenkäyntien laaja käyttö on tullut jäädäkseen myös koronaepidemian jälkeen:

− Kokemukset ovat olleet monelta osin hyviä. Koska työtä on enemmän kuin tekijöitä, on välttämätöntä ottaa käyttöön uusia toimintatapoja. Tämä on yksi tapa hyödyntää sähköisiä välineitä täysimääräisesti, kuten nykypäivänä edellytetäänkin, Toiviainen toteaa.

Etätyö lisää työhyvinvointia

Jo ennen koronaepidemiaa Syyttäjälaitoksessa on tehty etätöitä – myös muissa tehtävissä kuin syyttämistoiminnassa.

− Minun kantani etätyöhön on myönteinen. Syyttäjälaitoksessa tuetaan ja edistetään etätyöskentelyä, koska se lisää työn joustavuutta ja työhyvinvointia, Toiviainen kertoo.

Syyttäjälaitoksessa ei ole aikaisemmin hyödynnetty etätyön mahdollisuuksia tässä laajuudessa. Moni, joka on aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti etätyöhön, on saanut huomata, että työt sujuvat yhtä hyvin kotoakin.

Etätyö lisää työn joustavuutta ja työhyvinvointia.

Etätyössä on kuitenkin tiettyjä reunaehtoja. Työn tulee olla sellaista, että sitä voi tehdä täysipainoisesti muualla kuin työpaikalla. Etätyö ei myöskään saa vaikeuttaa toimintaa eikä aiheuttaa lisäkuormaa muulle henkilöstölle.

− Etätyö perustuu vapaaehtoisuuteen, tarkoituksenmukaisuuteen ja henkilöstön tasapuoliseen kohteluun. Etätyö vaatii pelisäännöt, joiden rakentamisessa kuullaan henkilöstöä, Toiviainen tiivistää.

Oman vaikeutensa etätöiden tekemiselle tuo se, ettei Syyttäjälaitoksessa ole vielä pystytty siirtymään täysin sähköiseen työskentelyyn, vaan asiakirjoja joudutaan vastaanottamaan toimistolla paperimuodossa. Myös salassa pidettävien asiakirjojen käsittely voi olla etätyön este.

Etätyö tuo haasteita myös esimiehille, joiden tehtävänä on seurata henkilöstön kykyä suoriutua työstään. Jotta esimiestyö sujuisi myös poikkeustilanteessa, Syyttäjälaitos tarjoaa esimiehille valmennusta etäjohtamiseen.

Valtakunnansyyttäjä itsekin on tehnyt pääosin etätöitä koronaepidemian aikana. Vaikka työt ovat sujuneet hyvin etänäkin, jotain silti puuttuu:

− Huomaan kaipaavani työyhteisöä ja ihmisten kohtaamista kasvokkain. Onneksi päivittäisillä etäkahvitauoilla on mukavasti päässyt vaihtamaan kuulumisia työporukan kanssa, Toiviainen kertoo.

Aika näyttää, ovatko virtuaalikahvit uusi normaali, jos nyt opitut työskentelytavat ovat tulleet jäädäkseen.

Lue lisää aiheesta jutussa ”Siirrättekö kameraa, että näen syytetyn paremmin?” 

Akkusastoori: Ammattiasiaa ICT ja tietosuoja Tuomioistuimet Valtakunnansyyttäjä Blogikirjoittaja: Virve Streng

Kun Valtakunnansyyttäjänvirasto aloitti työnsä 1.12.1997 ja väki kokoontui ensi kertaa yhteen oikeusministeriön kokoussaliin, tuoreen päällikön mielessä liikkui monia ajatuksia. Mitä tästä kaikesta tulee?

Suomeen oli juuri saatu uusittu rikosprosessilainsäädäntö, jonka myötä syyttäjän rooli oikeudenkäynnissä vahvistui ja muuttui perin juurin. Sitä piti nyt ryhtyä soveltamaan uuden syyttäjäorganisaation voimin. Kokeiltuja toimintamalleja ei ollut. Pelastuksekseni osoittautui se, että olin onnistunut kokoamaan viraston tehtäviin kokenutta, itsenäisesti toimeen tarttuvaa ja ennen kaikkea luovaan ajatteluun pystyvää väkeä.

"Minulla ei ole rahaa"

Christer Lundström hoiti virkansa mallikelpoisesti. Syyttäjälaitoksen rahojen riittävyys oli hänelle sydämenasia, josta ei tingitty. Joskus joku kentän päällikkö saattoi napista saatuaan asialliset pakit rahatoiveilleen, että kun se vielä sanoo sen niin, että "minulla ei ole rahaa"!

Tarvittaessa Christer pani päälliköilleen hanttiin, jos nämä, hiukan vallattomienkin luonteidensa mukaisesti, pyrkivät rahaministerin arvion mukaan hulvattomiin hankintoihin. Oli selvää, että päälliköidenkin oli suotavaa käydä Christerin kanssa neuvottelemassa, ennen kuin alkoivat suunnitella mitään rahavaikutteista asiaa. Kerrottakoon tästä tosiasiasta lempeällä ilkikurisuudella muuan juttu.

Ajatus virka-autosta ei ollut mieleinen

Viraston johtoa oli jo jonkin aikaa kutkuttanut halu hankkia laitokselle virka-auto – olihan tarpeeksi monta kertaa norkoiltu poliisi- ja rajavartiopampuilta kyytiä Tuomiokirkolta Eduskuntaan valtiopäivien avajaisiin ja muihin juhlaviin tilaisuuksiin. Ajatus ei ollut Christerille mieleinen, vuodesta toiseen asia hautautui rahan puutteeseen. Kerran sitten kuultiin KRP:n päälliköltä Rauno Rannalta, että hänellä oli edullisella leasing-sopimuksella hankittu virka-auto. Tuumasta toimeen, ja pian oli virka-auto Albertinkadullakin.

Vuodet vierivät, ja eräänä päivänä päälliköt saivat päähänsä lähteä katselemaan autoja samaan liikkeeseen, josta mainittu Chrysler Sebring oli hankittu. Koska kyseessä oli puhdas päähänpisto jonkin kuivan seminaarin jälkimainingeissa, ei asiasta ollut ehditty puhua Christerin kanssa. Liikkeessä oli tarjolla Nissan Maxima, johon leasing-sopimus voitaisiin vaihtaa kesken kauden. Kuukausihintakin oli aiempaa alempi.

Kai teillä sitten on rahaakin

Huomautin Jorma Kalskeelle, ettei meidän paranisi tällaista tehdä puhumatta asiasta ensin Christerille. Sovittiin kuitenkin alustavat kaupat ja mentiin saman tien Christerin puheille. Hän katsoi meitä murhaavin ilmein ja totesi, että "kai teillä sitten on rahaakin". Kävi juuri niin kuin pelkäsin: Jorma sai itse touhuta kauppaan liittyvät paperit, eikä Christer niihin puuttunut.

Muutenkin tuon edullisen auton kanssa kävi hieman hullusti. Muuan valtionsyyttäjä oli todennut virastomestari Tero Hopeakankaalle, että "miten ne pomot tollasen paappa-auton ovat onnistuneet hankkimaan". Tero siihen, että "paappojahan ne jo ovatkin!"

"Tämä oli erinomaista kyytiä"

Näytelmään kuuluu toinenkin puoliaika. Aikanaan tuli virka-auton vaihto taas ajankohtaiseksi. Minua oli kaiken aikaa vaivannut vähän huono omatunto Christerin pienestä "vedättämisestä" edellisellä kerralla. Niinpä päätin, että nyt toimitaan toisin.

Kiikariin oli tullut uljas Audi A6, jollainen monella valtion virastolla jo oli. Pyysimme Jorman kanssa ensimmäiseksi Christerin mukaan Herttoniemen Audi-liikkeeseen ja istutimme hänet mustaan Audiin. Sen amaretonruskeat nahkapenkit hivelivät meistä itse kunkin silmää. Tehtiin muutaman kilometrin koeajo ja kysyttiin Christerin mielipidettä. "Tämä oli erinomaista kyytiä, kyllä me voimme hyvin tehdä saman tien autosta sopimuksen."

Kiitämme Jorman kanssa osaltamme Christeriä, mainiota kollegaa ja hyvää ystävää syyttäjälaitoksen hyväksi tehdystä monipuolisesta ja uhrautuvasta työstä ja toivotamme hänelle virkeitä eläkepäiviä!

Proffa-Matti

Akkusastoori: Töissä Syyttäjälaitoksessa Valtakunnansyyttäjä Henkilöstö

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.