Haastattelutilanteisiin kannattaa pyrkiä varautumaan pienellä suunnittelulla. Turun terrorismioikeudenkäynnin toinen syyttäjä Hannu Koistinen kertoo, miten juttuun liittyviin haastatteluihin valmistauduttiin ja miten tilanteet sujuivat.

Kihlakunnansyyttäjä Hannu Koistisen ura syyttäjänä alkoi Rovaniemellä vuonna 2004. Sitä seurasi määräaikaisuus Järvenpäässä, ja vuodesta 2007 hän on taas saanut työskennellyt kotiseudullaan Oulussa.

Viimeiset viitisen vuotta Koistista on työllistänyt Pohjois-Suomen järjestäytynyt rikollisuus (jr) ja ne talousrikosjutut, joita ei ole jaettu erikoissyyttäjille. Ajoittain hänelle on jaettu myös perinteistä päivittäisrikollisuutta.

– Uutta värinää työhön ovat tuoneet sota- ja terrorismirikosten koulutusohjelma sekä juttuihini liittyvät kansainväliset yhteydet. Miellän itseni tietyllä sekatyömiesmentaliteetilla toimivaksi jr-syyttäjäksi, Koistinen sanoo.

Turun terrorismirikosjuttu toi paljon mediahuomiota – miltä se tuntui?

Käräjäoikeuskäsittely osoittautui varsin tapahtumarikkaaksi. Vankilassa pidettyä käsittelyä etänä seurannut lehdistö oli aidosti kiinnostunut salin tapahtumista. Syyttäjiä haluttiin uutisiin kertomaan eri käänteiden merkityksestä. En kumma kyllä tuntenut olevani mediahuomion keskipisteenä vaan lähinnä oppaana kertomassa, mihin asiassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Oletko aiemmin esiintynyt julkisesti?

Kamerat ovat olleet läsnä istuntosaliin marssittaessa, mutta tv-haastatteluja en ollut antanut aiemmin. Kohtuullisen harvoin täällä pohjoisessa syyttäjää pyydetään kameroiden eteen, joten tarvetta paeta toimittajia vaatenaulakoiden kautta miestenhuoneeseen ei minulla ole aiemmin ollut. Ja näin kiistän myöskään tehneeni. Ainakaan tietoisesti.

Miten varauduit julkisuuteen?

Jutun syyttäjäryhmässä olimme ennakolta pohtineet tiedotusstrategiaa ja päättäneet ne teemat ja käsittelyn vaiheet, joissa tiedotus- ja kommentointivastuu kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Näin median palveleminen ei vienyt liikaa ajatuksiamme pois jutun ajamisesta. VKSV:n viestinnästä saimme kattavasti neuvoja kameroiden edessä esiintymiseen. Kullanarvoisia olivat myös listaukset kysymyksistä, jotka mediaa mahdollisesti kiinnostaisivat.

Miten haastattelut sujuivat? Mikä yllätti?

Oli yllätys, kuinka tiivistä vuorovaikutus median kanssa oli ja kuinka tiuhaan syyttäjiä toivottiin kameroiden eteen. Olin odottanut, että KRP:n varsin avoin tiedottaminen esitutkinnan päätyttyä olisi laimentanut oikeuskäsittelyn uutuusarvoa. Olettamus osoittautui vääräksi. Kun saavuimme syyttäjäparini Sampsa Hakalan kanssa valmisteluistuntoon, odotussali oli täynnä toimittajia, ja kysymystulva alkoi suorassa lähetyksessä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua silloin jännittänyt. Aluksi en muistanut Virve Strengin antamista ohjeista muuta kuin sen tärkeimmän: "Muista hengittää, sillä pääsee jo pitkälle". Muutaman henkäyksen jälkeen puhe alkoikin jo luistaa.

"Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää."

Annoimme Sampsan kanssa haastattelut pääosin yhdessä. Se sopi tähän juttuun: saatoimme jakaa aihealueita, joista esitettäviin kysymyksiin kumpainenkin vastaisi. Käytännössä toki eteen tuotu mikrofoni ratkaisi vastausvuoron, mutta silloinkin toinen saattoi täydentää vastausta sivusta. Parivaljakkona toimiminen haastatteluissa oli onnistunut ratkaisu, vaikka myöhemmin saimmekin kuulla hyväntahtoista kuittailua dressmannkaksosista ja lännen revolverisankareista.

Miltä kaikki näyttää nyt jälkikäteen?

Kun katsoin tv-lähetykset läpi, oli outoa kuulla omaa ääntään ja nähdä omia, tiedostamattomia maneerejaan. Mielestäni kuitenkin onnistuimme Sampsan kanssa välittämään ajatuksemme tv-yleisölle selkeästi ja pitämään puheenvuoromme lyhyinä ja kirkkaina.

Aivan viimeisissä haastatteluissa esitettyihin miltä nyt tuntuu -kysymyksiin en oikein osannut lähteä mukaan, ja se kyllä näkyi. Tilanne tuntui olevan yhä päällä, eivätkä vastaukset tulleet luontevasti. Jos vielä päädyn vastaavaan tilanteeseen, täytynee jo valmiiksi miettiä sopivaa syyttäjäjargonia tyyliin "laitettiin vain pitkä päätyyn ja luisteltiin perään, ei Kärppien tasoista joukkuetta vastaan muutoin pärjää".

Kuuluuko mielestäsi syyttäjän työhön julkisuudessa esiintyminen?

Väistämättä se kuuluu syyttäjän työhön. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, ettei tutkinnanjohtajan ja syyttäjän kommenteissa edes tahattomasti mennä julkisuudessa prosessaamisen puolelle.

Tiedotusvälineitä kiinnostavissa jutuissa on tärkeää etukäteen miettiä tiedotusvastuut ja -strategiat prosessin eri vaiheisiin. Suomalaisessa järjestelmässä on aktiivisen tiedottamisen vaiheita turhankin paljon. Poliisi tiedottaa tutkinnan aikana ja esitutkinnan valmistuttua, syyttäjä tiedottaa syytteen nostamisesta parhaimmillaan vain muutama päivä esitutkinnan valmistumisen jälkeen, ja tuomioistuin tiedottaa tuomiosta. Useassa prosessin vaiheessa syyttäjältä ollaan kommentteja vailla.

Millaisesta koulutuksesta olisi apua median kanssa toimimiseen?

Laitoksen ulkopuolelta tuleva esiintymiskouluttaja ei välttämättä pysty sisäistämään niitä lähtökohtia, joista syyttäjä joutuu kommenttejaan antamaan. Ostopalveluna hankittu konsultointi tarvitsee rinnalleen laitoksen sisäisen vertaistuen. Mutta minkään koulutuksessa annetun valmiin mallin mukaan ei kannata yrittää toimia – silloin haastattelu voi tuntua jähmeältä ja epämukavalta.

Miten neuvoisit syyttäjää, jotka kokemattomana huomaa yhtäkkiä olevansa kameroiden edessä?

Kunhan yrittää olla oma itsensä, hyvä siitä tulee. Tärkeintä on, että sanoma välittyy selkeänä. Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää.

Kohtaamani toimittajat eivät ole olleet lainkaan ikäviä ja hankalia, päinvastoin. Suorissa lähetyksissä kannattaa välttää kaikkea kikkailua, mutta muuten luotan siihen, että toimitukset editoivat lähetyksistä pois syyttäjän mahdolliset nolot hetket – niiltä ei haastatteluissa aina voi välttyä.

VKSV:n viestinnästä kannattaa pyytää apua valmistautumiseen. Seuraavassa nyrkkisääntöjä, joihin minulla ei ole tekijänoikeuksia. Näistä saimme Sampsan kanssa apua omaan koitokseemme:

• Mieti etukäteen, mitä haluat ja voit sanoa jutun tiimoilta ja toisaalta, mistä et voi puhua.
• Valmistaudu kertomaan asian pääkohdat tiivistetysti.
• Jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta on hyvä perustella, miksi et tiettyyn kysymykseen voi kommentoida.
• Puhu selkeästi ja kansantajuisesti. Vakavasti puhuen jargonia on syytä välttää.
• Älä puhu liian laveasti, koska toimittajat kaipaavat uutisia varten napakoita kommentteja.
• Älä ihmettele, jos samaa asiaa kysytään monta kertaa – toimittajat joutuvat ehkä hakemaan sinulta omaan lähetykseensä sopivaa kommenttia.
• Puhu toimittajalle, älä kameralle.

Niin, ja muista tosiaan hengittää, sillä pääsee jo pitkälle.

 

Anna-Riikka Ruuth tietää mitä tahtoo. Hän rakastaa työtään, joka on mielekkäintä silloin, kun se on haastavinta. Työtahti on kova, mutta urheilu antaa levon.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Anna-Riikka Ruuth, kihlakunnansyyttäjä Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta. Olen ollut syyttäjänä 10 vuotta, joista viimeiset kuusi huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden erikoissyyttäjänä. Alueeseeni kuuluvat myös lääke- ja dopingrikokset sekä muuntohuumeet.

Miksi olet juuri huumesyyttäjä?

Päätin sen jo opiskeluni alussa, ja päivääkään en ole katunut! Tartuin tilaisuuteen heti, kun tuli mahdollisuus lähteä syyttäjäksi isoon huumejuttuun. Ihan ilman taivutteluja ei määräys irronnut, mutta onneksi esimiehilläni oli uskallusta heittää nuori syyttäjä kehiin. Kun sain 2011 vakituisen viran, aloin tehdä pelkkiä huumejuttuja. Huumesyyttäjä ei pääse leipiintymään, koska jutut ovat yhä kiinnostavampia ja haasteellisempia.

Mikä on innostavinta työssäsi?

Haastavat huume- ja JR-jutut. Mitä isompi ja vaikeampi juttu, sitä mielekkäämpää työ on! Pystyn vielä 10 vuoden jälkeenkin syttymään niin kuin alkuaikoina. Myös tutkijat, joiden kanssa olen vuosia tehnyt yhteistyötä, ovat yhtä motivoituneita. Huumerikollisuus on myös niin kansainvälistä, että olen päässyt verkostoitumaan ulkomaille – ennen kaikkea Espanjaan. Lisäksi opettaminen syyttäjien, poliisien ja Tullin kursseilla on ollut mukavaa vaihtelua.

Mikä on haastavinta?

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen. Isoja juttuja tulee syyteharkintaan viikko pari ennen määräpäivää, ja siinä ohessa pitää istua käräjiäkin 3–5 päivää viikossa. Haluan kuitenkin tehdä työni laadusta tinkimättä. Välillä väsyttää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sitä en kuitenkaan panisi pahakseni, jos istuntoja olisi vähemmän. Meillä lähes kaikki isot jutut istutaan kahdesti, kun esimerkiksi Espanjassa oikeudenkäynti videoidaan alioikeudessa, ja muutoksenhakutuomioistuimessa asia tutkitaan alioikeuden aineiston perusteella.

Mikä sinua motivoi ja palkitsee?

Parasta on, että voin rehellisesti sanoa rakastavani työtäni. Ongelmana on melkein ollut se, ettei tämä ole aina edes tuntunut työltä. Vaikka työ on vaatinut paljon, se on myös antanut. Suullista palautetta ei liikaa saa, joten täytyy olla tyytyväinen, jos työläs juttu menee tuomioistuimessa hyvin. Työ on monipuolista, ja saan olla monen sidosryhmän kanssa tekemisissä. Usein tämä on myös hektistä, mutta minulle sopii se, ettei papereita tarvitse jäädä pyörittelemään pitkäksi aikaa.

Mikä on yllättänyt syyttäjän työssä?

Ainakaan en tee kahdeksasta neljään -työtä, jollaiseksi valtion virkamiehen arki yleensä mielletään. En edes haluaisi olla sidottu mihinkään kellokorttiin, koska huumesyyttäjä elää tilanteen mukaan. Näiden määräaikojen kanssa ei kysellä, riittääkö virka-aika.

Mihin voit työssäsi vaikuttaa?

Työni on itsenäistä, ja voin pääasiassa suunnitella sen siten kuin haluan. Esimieheni ovat suhtautuneet myönteisesti etäpäiviin, jolloin työrauha on ihan erilainen kuin konttorilla. Huumesyyttäjänä olen saanut jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä juttuja minulle tulee. Osallistun myös tiiviisti esitutkintayhteistyöhön, koska haluan, että kaikki hoidetaan kerralla kunnolla.

Mikä on ajankohtaista työssäsi?

Huumepuoli on muuttunut valtavasti kaupan siirryttyä nettiin. Tämä tuo yhä uusia haasteita tutkinnalle ja syyttäjälle. Postitullin takia meillä Vantaalla on käytännössä kaikki uudet huumausaineet ja muuntohuumeet, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä. Koeponnistuksia pitää siis tehdä. Nyt minulla on paljon fentanyyliä ja sen johdannaisia koskevia juttuja.

Millaiseksi arvelet työsi muuttuvan tulevaisuudessa?

Minulla tämä riippuu pitkälti siitä, saanko jatkaa erikoissyyttäjänä. Syyttäjän työ ylipäätään varmasti muuttuu sähköisen aineiston myötä. Se ainakin on varmaa, että työtahtini hidastuu, jos pitää luopua paperipöytäkirjasta ja alleviivaustussista!

Millaisesta lisäkoulutuksesta hyötyisit?

Tarvitsisin lisää tietoa muuntohuumeista, koska niihin liittyvät yleensä suurimmat ongelmat. Ict-taitojen lisäämisestä ei myöskään olisi haittaa.

Miten kehittäisit syyttäjälaitoksen työhyvinvointia?

Lisäisin päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toivon, että kentän syyttäjiä kuunneltaisiin enemmän. Esimerkiksi me määräaikaiset erikoissyyttäjät olemme nyt todella pitkään odottaneet kohtaloamme, ja epätietoisuus tulevasta on varmasti monen mielessä.

Koska mielestäni ulkona liikkuminen on paras tapa irtautua töistä, viimevuotista Suomi 100 - liikuntatapahtumaa voisi kehittää niin, että mahdollisimman moni pääsisi liikkumaan yhdessä toisten kanssa. Työhyvinvoinnista täytyy ehdottomasti pitää huolta.

Mitä harrastat ja kuinka palaudut työstressistä?

Helppo kysymys: urheilemalla! Olen hurahtanut maantiepyöräilyyn ja lisäksi hiihdän sekä käyn lenkillä ja kuntosalilla. Urheilu on minulle kuin lepoa, se vie ajatukset pois töistä. Kun koko ajan jokin juttu painaa päälle, ja käräjäpäiviä on yleensä vähintään 100 vuodessa, niin eihän tätä jaksa, jos ei ole kunnossa. Lisäksi tykkään penkkiurheilla, matkustella ja testata uusia kakkureseptejä.

Määrittele itseäsi muutamalla sanalla

Fysioterapeuttiani lainatakseni: "Urheiluhulluus on ainoa oikea hulluus."

Kuvat Anna-Riikka Ruuthin kotialbumi

Ihminen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Olennaista on alaisen motivointi ottamalla hänet mukaan toimintatapojen suunnitteluun, tietää eläkkeelle jäävä Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola.

Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola päättää pitkän työuransa syyskuun alussa. Nuorena lakimiehenä hän suunnitteli uraa tuomioistuimessa, mutta koska käräjäoikeudet olivat täynnä uransa alussa olevia tuomareita, Toivola päätyi hoitamaan kaupunginviskaalin sijaisuutta vuonna 1985. Kävikin niin, että syyttäjän työ vei mukanaan.

- Minua on kaikki nämä vuodet motivoinut työssäni pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Tämä tavoite on koskenut niin syyteasioiden hoitamista kuin esimiehisyyttä. Myös syyttäjän työn itsenäisyys on lisännyt työn mielekkyyttä – samoin kuin se, että tässä näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Töissä täytyy viihtyä

Jarmo Toivola on tullut tunnetuksi esimiehenä, joka on panostanut virastossaan erityisesti ihmisten hyvinvointiin. Tämä työ noteerattiin julkisestikin, kun Salpausselän syyttäjänvirastolle myönnettiin Kaiku-palkinto. Perusteluissa korostettiin viraston avointa keskustelukulttuuria ja mutkatonta vuorovaikutusta. Johtamisessa on näkynyt henkilöstön arvostus ja virastossa on tehty pieniä arkisia työhyvinvointitekoja. Tästä ovat kielineet myös työtyytyväisyystutkimusten hyvät tulokset.

- Johtamisessa minulle on ollut tärkeintä luoda niin syyttäjille kuin sihteereille sellaiset olosuhteet, että töitä on mukava tehdä. Olen halunnut tarjota alaisilleni mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja viraston käytäntöihin laajemminkin. Yhdessä keskustellen on mietitty, mitkä ovat parhaat tavat toimia.

Jokainen on erilainen

Toivola on halunnut johtamistyössään kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Hän ei usko siihen, että sama, valmiiksi pureskeltu toimintamalli sopii jokaiselle.

Valmiiksi pureskeltu toimintamalli ei sovi jokaiselle.

- Täytyy muistaa, että alainen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Mielestäni esimiehen on tärkeää tehdä selväksi, mitkä ovat niitä asioita, joissa on oltava yhdenmukainen, ja missä voidaan antaa suuremmat vapaudet valita sopivin toimintatapa. Lainkäytön yhdenmukaisuutta edistetään hyvällä ja monipuolisella koulutuksella.

Vaikka olisi kuinka hyvä esimies, vaikeita tilanteita tulee aina eteen. Myös Jarmo Toivola on joutunut tekemään päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäneet kaikkia.

- Näiden päätösten kanssa voidaan kuitenkin elää, jos ennen päätöksentekoa on käyty avointa keskustelua eri vaihtoehdoista. Jos esimies pystyy tämän jälkeen perustelemaan päätöksen itselleen, hän pystyy varmasti perustelemaan sen uskottavasti myös alaisilleen.

Esimiehen on oltava lähellä

Salpausselän syyttäjänvirastolla on toimipisteet viidellä paikkakunnalla, mikä on asettanut omat haasteensa johtamiselle. Vaikka alati kehittyvät sähköiset viestintävälineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon etäisyydestä riippumatta, Toivola pitää myös fyysistä läsnäoloa tärkeänä.

- Uskon kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, koska sillä tavalla keskustelu, palautteen antaminen ja aito kuuntelu on luontevaa. Etenkin vaikeita asioita pitäisi käsitellä kasvokkain. Sen takia lähiesimiehen tulee olla fyysisesti lähellä henkilöstöään. Vaikka virasto on laajalla alueella, olemme kokoontuneet koko porukallakin yhteisiin tilaisuuksiin vähintään pari kertaa vuodessa koulutuksen ja virkistyksen merkeissä.

Johtamisoppia koulun penkiltä

Toivola on uransa aikana hakeutunut tietoisesti johtamistehtäviin. Hänen mielestään johtajaksi ei synnytä, vaan hyvä esimiehisyys vaatii myös opiskelua. Toivola onkin suorittanut muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) ja Kaiku-kehittäjäkoulutuksen. Hän on perehtynyt myös Lean-ajatteluun, jonka johtamisfilosofia on lähellä hänen omia arvojaan. Leanissa keskeistä on toiminnan jatkuva kehittäminen ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön.

- Lean-ajattelussa minua on kiehtonut erityisesti kokeilukulttuurin edistäminen. Siinä erilaisia vaihtoehtoja rohkeasti testataan ja vertaillaan eikä epäonnistumisia pelätä. Kun ihmiset saavat itse olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä, he ovat myös motivoituneita noudattamaan sovittuja toimintatapoja.

Epäonnistumisia ei pidä pelätä.

Jarmo Toivola suhtautuu uraansa syyttäjälaitoksessa hyvillä mielin. Hän on kokenut onnistumisia niin esimiehenä kuin haastavien juttujen syyttäjänä, ja epäonnistumisia hän ei kuulemma edes muistele:

- Jos niistä ei ole mitään opittavaa, ne pitää unohtaa.

Toivolan eläkepäivät alkavat syyskuun alussa. Vaikka viraston ihmisiä tulee ikävä, hän odottaa innolla uutta elämänvaihetta. Hän aikoo nauttia pitkistä lenkeistä sähköpyörällään ja suorittaa metsästäjäntutkintoa, jotta voi pyydystää minkkejä kesämökkitontillaan. Kun reissaaminen kotikaupunki Kuopion ja viranhoitopaikka Kouvolan välillä loppuu, on aikaa hoitaa parisuhdetta osallistumalla vaimon kanssa pilates-kurssille.

Kuulostaa hyvältä. Leppoisia eläkevuosia Jarmo!

"Muutos ei pelota vaan tarjoaa mahdollisuuksia", todettiin Muuttuvan maailman sihteeritaidot -koulutuksessa. Kaikille syyttäjälaitoksen sihteereille järjestettiin viime vuoden lopussa kaksipäiväinen yhteiskoulutus suunnitteilla olevien aluejakojen mukaisesti.

Etelä-Suomen tilaisuuteen osallistuivat Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan sihteerit. Länsi-Suomessa mukana olivat Länsi-Suomen, Sisä-Suomen ja Pohjanmaan sihteerit. Itä-Suomen tilaisuuteen osallistuivat Salpausselän ja Itä-Suomen sihteerit. Pohjois-Suomen koulutuksessa olivat Oulun ja Lapin sihteerit.

Antoisinta oli verkostoituminen

Koulutuksen tavoitteena oli verkostoitua oman tulevan syyttäjäalueen kollegoiden kanssa ja antaa valmiuksia sihteeritaitojen ylläpitämiseen tulevaisuudessa. Yhteydenpito tulevan alueen kollegoihin on jatkossa helpompaa, kun kasvot ovat tuttuja.

- Tärkeintä näiden päivien aikana oli verkostoitua alueen muiden sihteereiden kanssa, syyttäjänsihteeri Minna Keinonen summasi koulutuksen antia.

Samaa mieltä oli syyttäjänsihteeri Liisa Laine:

- Oli oikein hedelmällistä nähdä yhdistymisen jälkeen tulevat uudet kollegat ja tutustua heihin.

"Yhteen hiileen puhaltaminen on muutosvaiheessa tärkeää."

Sihteerit kokivat koulutuksen hyödylliseksi monestakin syystä.

- Koulutus oli hyvin suunniteltu, ja se poikkesi aiemmista. Tämä koulutus antoi valmiuksia tulevaan organisaatiouudistukseen. Se myös käynnisti ajatustyön ja valmistautumisen tulevaan muutokseen, taloushallinnon asiantuntija Elvi Rantahalvari pohti.

Syyttäjänsihteeri Merja Mäki-Teppo piti tärkeänä sitä, että tilaisuudessa kuultiin sihteerien ajatuksia, tuntemuksia ja huomioita uudistuksesta, ja ne luvattiin viedä eteenpäin.

- Tuli myös todettua, että samassa veneessä ollaan, ja yhteen hiileen puhaltaminen on muutosvaiheessa tärkeää, Merja totesi.

Yhtenäiset toimintatavat nähtiin hyödyllisinä

Tunnelma kaikissa koulutuksissa oli muutoksille avoin, ja kiinnostusta sihteerityön kehittämiseen yhdessä löytyi. Uusien alueiden nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia mm. järjestää sijaisuudet entistä paremmin, kehittää asiakaspalvelua ja oppia työkavereilta.

Jotta sijaisuudet voidaan järjestää sujuvasti, tarvitaan ainakin osin nykyistä yhtenäisempiä työtapoja – haasteista riippumatta.

- Keskusteluissa ilmeni, että vaikka perustyö on kaikilla samanlaista, erilaisia käytäntöjä on melkein yhtä monta kuin alueella on palvelutoimistoja. Omat haasteensa työtapojen yhtenäistämiseen ja sijaistuksiin tuovat alueen useat poliisilaitokset ja käräjäoikeudet, Minna Keinonen pohti.

Hänen mielestään on hyvä tietää, mistä lähtökohdista työtapoja aletaan kehittää. Niiden kehittäminen ei ole pelkästään syyttäjänvirastosta kiinni.

Uudet alueet tarjoavat mahdollisuuden järjestää sijaisuudet entistä paremmin.

Merja Mäki-Teppo pitää tärkeänä myös selkeitä, yksityiskohtaisia toimintatapoja, ohjeita ja työnkuvia. Yhteisten ohjeiden kannalla on myös Minna Keinonen.

- Yksi virasto ja sen myötä yksi yhteinen työjärjestys sekä muut yhteiset ohjeet mahdollistavat oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun virkapaikan sijainnista riippumatta.

Kysymyksiä yhä vailla vastausta

Sihteerit arvelevat tarvitsevansa tukea työhönsä tulevassa organisaatiossa. Neuvoja tarvitaan ainakin Skypen käytössä sekä sähköisten pöytäkirjojen käyttöönotossa ja laatimisessa. Myös videotapaamisia kaivattiin, jotta voidaan yhdessä käydä läpi eteen tulevia uusia asioita ja ongelmatilanteita.

Moni asia jäi vielä ilman vastausta. Mitä perussihteerin työhön kuuluu organisaatiomuutoksen jälkeen? Pysyykö työni edelleen monipuolisena ja mielekkäänä vai yksipuolistuuko se? Ovatko IT-taitoni riittävän hyvät? Pysynkö mukana jatkuvassa muutoksessa? Onko etätyö vihdoin mahdollista myös sihteereille? Miten hyvä sidosryhmäyhteistyö onnistuu jatkossa? Voiko jatkossakin työskennellä omassa toimipisteessä?

Yhteiset ohjeet mahdollistavat tasapuolisen kohtelun virkapaikan sijainnista riippumatta.

Alueellisia koulutuspäiviä toivottiin järjestettävän myös jatkossa, jotta kollegojen kohtaaminen, työtapojen yhtenäistäminen ja ajankohtaisista asioista keskusteleminen onnistuisi vaivattomasti.

Moni suhtautuu tulevaan uudistukseen rauhallisin mieli, eikä uuden oppimistakaan kaihdeta.

- Yleensä muutokset tuovat uutta intoa työhön, kun alun haasteellisuudet on ohitettu. Oma asenne on muutoksessa kuin muutoksessa ratkaiseva tekijä, Merja Mäki-Teppo uskoo.

Tästä on hyvä jatkaa yhteistä taivalta kohti uutta organisaatiota.

Valtionsyyttäjä Christer Lundström on syyttäjälaitoksen hallinnon johtohahmo, joka on tullut tunnetuksi tarkkana rahakirstun vartijana. 36-vuotiseen uraan oikeushallinnossa on kuitenkin mahtunut muutakin, kuten venäläisiä konekaappareita. Hallinnon monitoimimies jää eläkkeelle vuodenvaihteessa, joten nyt on sopiva hetki kerrata menneitä ja luodata tulevaan.

Christer Lundström on Valtakunnansyyttäjänviraston alkuperäisiä valtionsyyttäjiä 20 vuoden takaa. Hän kertoo, että hänen päätymisensä syyttäjälaitoksen palvelukseen oli sattumaa, "kuten muutkin valinnat urallani". Hakupapereiden postittamisesta saa kiittää Matti Kuusimäkeä, johon Christer oli tutustunut oikeusministeriössä.

– Matti alkoi eräänä aamuna Kauniaisten juna-asemalla juttelemaan, että valtionsyyttäjän virat on laitettu hakuun. En ollut kuullut asiasta. Haussa oli myös virka, jossa vaadittiin hallinnollista osaamista. Päätin hakea, sillä minua kiehtoi ajatus, että tulevaa Valtakunnansyyttäjänvirastoa lähdetään luomaan nollatilanteesta.

Hallinnon pyörteet olivat tempaisseet Christerin mukaansa jo vuonna 1981, kun hän päätyi auskultoinnin jälkeen oikeusministeriön oikeushallinto-osastolle ylimääräiseksi esittelijäksi. Mieleen ovat tuolta ajalta jääneet hallitusneuvos Tuomo Rapolan sanat: "Christer, olet tuomioistuinmaailmassa tottunut siihen, että päätökset ovat 100-prosenttisesti laillisia ja 80-prosenttisesti tarkoituksenmukaisia. Hallinnossa nuo suhteet ovat toisin päin."

Kun monen muun mielestä hallinnolliset asiat saattavat vaikuttaa hieman pitkästyttäviltä, juuri tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekeminen on motivoinut Christeriä kaikki nämä vuodet.

Innovatiiviset supersyyttäjät

Christer aloitti valtionsyyttäjänä 1.12.1997. Uudessa virastossa tekemisen into oli kova, ja VKSV lanseerattiin näyttävästi myös suurelle yleisölle heti ensimmäisenä päivänä pidettävässä tiedotustilaisuudessa, jossa "supersyyttäjät" esiteltiin. Virastoon palkattiin väkeä eri puolilta oikeus- ja poliisihallintoa.

– Oli suuri rikkaus, että meille tuli töihin erilaisia ihmisiä omine taustoine ja kokemuksineen. Yhdessä mietimme, mikä olisi paras ratkaisu järjestää toimintoja ja loimme samalla virastolle kulttuuria.

Tilanne vaati kylmähermoisuutta ja ratkaisukykyä yllättävässä tilanteessa.
 

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että kulttuurin luominen onnistui hyvin, sillä Valtakunnansyyttäjänvirasto on tullut tunnetuksi työpaikkana, jossa viihdytään. Viraston munanmaalauskilpailut, laskiaisulkoilut ja monet muut hauskat perinteet juontavat juurensa noista innovatiivisista alkuaikoihin.

Partiosta eväitä johtamiseen

Christeristä tuli Valtakunnansyyttäjänviraston hallintoyksikön päällikkö vuonna 2001, kun hänen edeltäjänsä Jorma Kalske nimitettiin apulaisvaltakunnansyyttäjäksi. Esimiestaitoja Christer oli harjoitellut jo partiossa, jossa hän on ollut seitsemänvuotiaasta lähtien ja on edelleen mukana sen toiminnassa.

Christerin johtamistaitoja on koeteltu muun muassa 500 osanottajan kansainvälisellä leirillä, jonne tilatut teltat olikin toimitettu väärään paikkaan.

– Tilanne vaati kylmähermoisuutta ja ratkaisukykyä yllättävässä tilanteessa, mutta siitäkin selvittiin.

Partiossa Christer on oppinut ihmisten motivointia, josta on ollut hyötyä esimiestyössä.

– Koska partio perustuu vapaaehtoisuuteen, on motivoinnista kiinni, saako ihmiset toimimaan tietyllä tavalla yhteisten tavoitteiden hyväksi. Myös työelämässä minulle on ollut tärkeää, että ihmiset viihtyvät. Keskeistä siinä on luottaminen ihmisten kykyihin, siihen että he löytävät itse parhaat keinot toimia. Minulla on ollut Valtakunnansyyttäjänvirastossa aina erittäin ammattitaitoiset kollegat, joten heille on ollut helppo antaa vastuuta oman työnsä johtamisesta.

Konekaappareita ja mahdottomia aikatauluja

Christer on tullut tunnetuksi erittäin tarkkana rahakirstun vartijana – joku voisi käyttää ankarampaakin termiä. Hän on joka tapauksessa saanut kiitosta siitä, että on onnistunut määrätietoisella otteellaan turvaamaan laitoksen taloudelliset resurssit myös vaikeina aikoina. Christer on käynyt lukemattomat tulosneuvottelut niin ministeriön kuin paikallisten syyttäjänvirastojen kanssa. Tiukkoja vääntöjä resursseista on epäilemättä käyty, mutta siltikään hän ei tunne joutuneensa erityisen koville.

– Se on ollut ihan normaalia työtä, joka kuuluu tähän hommaan.

Hikikarpaloita otsalle ovat sen sijaan nostattaneet muutamat takavuosien lakiesitykset, joita tuli laadittua esittelykuntoon jopa muutaman päivän varoitusajalla.

– OM:ssä sain tottua jopa mahdottomalta tuntuviin aikatauluihin, joten paineensietokykyä testattiin jo siellä.

Kesällä 1990 tiukkoja tilanteita aiheuttivat myös neuvostoliittolaiset lentokonekaapparit, joiden luovutusasiat tulivat Christerin vastuulle. Christerin kesäloma kului tuolloin pitkälti puhelimessa. Hänen piti soittaa Korppoon-kesäpaikastaan kahdesti päivässä silloiselle oikeusministerille Tarja Haloselle ja pyytää tilannetietoja sekä samalla lupaa jatkaa lomailua.

Lokakuussa Suomeen saapui vielä neljäs ja viimeinen konekaappari. Se oli sotkea pääsyn kauan odotettuun Codexin juhlatilaisuuteen ja oli vähällä olla viimeinen niitti konekaapparikuvioita koko kesän sivusta seuranneelle vaimolle.

– Ehdimme juhlaan juuri ja juuri, joten perhesopu säilyi vaimon uhkailuista huolimatta.

Luottavaisena kohti tulevaa

Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen onnistumisessa Christer pitää keskeisenä asennemuutosta –olemme yksi yhtenäinen syyttäjänvirasto. Uskoa häneen loi tutustumiskäynti Ruotsiin, jossa vastaava uudistus toteutettiin muutama vuosi sitten.

Ruotsissa entiset virastorajat on unohdettu nopeasti
 

Hikikarpaloita otsalle ovat sen sijaan nostattaneet muutamat takavuosien lakiesitykset, joita tuli laadittua esittelykuntoon jopa muutaman päivän varoitusajalla.

– OM:ssä sain tottua jopa mahdottomalta tuntuviin aikatauluihin, joten paineensietokykyä testattiin jo siellä.

Kesällä 1990 tiukkoja tilanteita aiheuttivat myös neuvostoliittolaiset lentokonekaapparit, joiden luovutusasiat tulivat Christerin vastuulle. Christerin kesäloma kului tuolloin pitkälti puhelimessa. Hänen piti soittaa Korppoon-kesäpaikastaan kahdesti päivässä silloiselle oikeusministerille Tarja Haloselle ja pyytää tilannetietoja sekä samalla lupaa jatkaa lomailua.

Lokakuussa Suomeen saapui vielä neljäs ja viimeinen konekaappari. Se oli sotkea pääsyn kauan odotettuun Codexin juhlatilaisuuteen ja oli vähällä olla viimeinen niitti konekaapparikuvioita koko kesän sivusta seuranneelle vaimolle.

– Ehdimme juhlaan juuri ja juuri, joten perhesopu säilyi vaimon uhkailuista huolimatta.

Luottavaisena kohti tulevaa

Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen onnistumisessa Christer pitää keskeisenä asennemuutosta –olemme yksi yhtenäinen syyttäjänvirasto. Uskoa häneen loi tutustumiskäynti Ruotsiin, jossa vastaava uudistus toteutettiin muutama vuosi sitten.

– Minuun teki vaikutuksen se, miten Ruotsin syyttäjälaitoksessa on lyhyessä ajassa omaksuttu ajatus, että he ovat samaa syyttäjänvirastoa, jolla on yhteiset tavoitteet. Alueet auttavat toinen toisiaan, jotta nämä tavoitteet saadaan toteutettua. Entiset virastorajat on unohdettu nopeasti. Toivon, että vastaava henkinen muutos toteutuisi myös meillä.

Syyttäjälaitoksen tulevaisuuteen Christer suhtautuu luottavaisesti, vaikka määrärahatilanne onkin nyt tiukka.

– Mielestäni poliitikkojen keskuudessa vallitsee kuitenkin ymmärrys syyttäjälaitoksen asemasta yhteiskuntarauhan turvaajana, joten uskon, että toimintakykymme turvataan jatkossakin.

Christerin mielestä laitoksen suurimpia vahvuuksia on sen sitoutunut ja erittäin ammattitaitoinen henkilökunta.

– Laitoksessamme vaihtuvuus ei ole ollut suurta, mikä kertoo sitoutumisesta. Syyttäjän työ on monelle arvovalinta jo heti uran alussa. Meillä on laajaa osaamista, ja se täytyy osata hyödyntää koko laitoksen hyväksi.

Christerin eläkepäivät koittavat vuodenvaihteessa. Vaikea uskoa, että tämä työnarkomaani osaisi asettautua lepäämään laakereilleen, mutta hieman rennommin hän lupaa ottaa.

Christer on jo jäähdytellyt syksyn ajan tulevaa eläkettä varten, mutta on siinä sivussa perehdyttänyt VKSV:n uutta hallintojohtajaa sekä toiminut selvitysmiehenä oikeusapu- ja edunvalvontauudistuksessa. Siitä huolimatta Christer on mietintöjen lisäksi lukenut jopa romaaneja ja viettänyt paljon aikaa luonnon keskellä Korppoon saaristossa. Myös matkustelua on entistä enemmän luvassa nyt, kun työt eivät enää estä kaukomatkailua. Ja vaimokin on tyytyväinen.

Hyviä ansaittuja eläkepäiviä, Christer!