Valikko

Sivut, joissa tagi kirjalliset teokset (yso p1150) .

Mietteliäs piirroshahmo istuu tietokoneen ääressä

 

Hyvä herra/rouva Palkeet, vai oletteko tekoäly, en oikein tiedä.

Käännyn puoleenne nöyrästi, koska minua ovat jääneet harmittamaan eräät asiat. Olen joutunut niistä puhumaan työpaikan kahvipöydässä ja vähän sukulaisille. Ihmiselle on tärkeää vertaistuki.

Tässä demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole oikein, että ihminen joutuu kirjoittamaan sellaiseen paikkaan, jossa ei ole ihmistä. Eikä puhelinnumeroa. On väärin, että saa sähköpostia, jossa ei ole allekirjoitusta ja jossa käsketään tekemään asioita sellaisessa ohjelmassa kuin M2Blue. Vaikka ei osaa. Olen viettänyt iltoja pahalla mielellä, varsinkin, kun olin liittynyt työpaikan huvitoimikuntaan, ja siellä saivat päätettyä sen, että minä ostan virastolaisille runebergintortut ja laskiaispullat. Ne ostetaan viraston kortilla, ei minulla ole varaa maksaa torttuja ja pullia omasta palkasta, kun on lainaa ja elätettäviä. Ei onneksi enää monta.

Huomasin samalla, että virastolaiset eivät ymmärrä, että ne tortut ja pullat eivät ilmesty sinne pöytään ilman vaivannäköä. Kaupassa on käytävä ja tiedettävä, kuinka monta työntekijää on töissä, ylimääräisiä ei tänä päivänä osteta. Säästää pitää aikojen ollessa niukat. Meidän arvojemme (oikeudenmukaisuus, työhyvinvointi ja ammattitaito) mukaista on, ettei joku saa kahta torttua. Minä en saanut yhtään, koska en jaksanut, ja myöhemmin joku söi sen minun torttuni. Olisin voinut seuraavana päivänä syödä sen.

Vielä kerron, että laskiaispullia on oltava hillolla ja mantelimassalla. Unohdin sen aluksi ja palasin takaisin kassajonosta ja vaihdoin puolet hillopullista mantelimassapulliin. Sen jälkeen olin toisen kerran viimeinen kassajonossa, vaikka olin jo kerran jonottanut. Joku muu olisi vain vienyt pelkkiä hillopullia eikä olisi pelännyt sitä yhtä meidän viraston työntekijää, joka aina etukäteen vaatii mantelimassapullia.

Kuittien kanssa menettely on se, että ne pitää skannata ja liittää M2Blue-ohjelmaan sekä tehdä kululasku. Niin minä tein ja hyvällä tarkoituksella. Aika äkkiä lähettivät sähköpostiin viestin, että minulla olisi kohdistamattomia laskuja, runebergintorttulasku ja laskiaispullalasku, vaikka olin jo laittanut ne sinne. Harmistuin, mutta kohdistin käskyn mukaan. Laskiaispullat menivät ihan hyvin, mutta runebergintortut eivät. Tuli viesti: "Taisit laittaa ne runebergintortut kahteen kertaan, poista ylimääräinen lasku."

Haluan kertoa, että helppo se on ihmiselle laittaa tuollaisia käskyjä, mutta käytännön puoli on yhtä kärsimystä. Kahdesti en mielestäni ollut torttulaskua sinne laittanut. Poisto ei onnistunut, eikä kulunut kahta päivää, kun taas tuli viesti: "POISTA LASKU!" Huutomerkin olen lisännyt itse, mutta ymmärrätte ehkä siellä Palkeissa, miltä tuollainen tuntuu ihmisen mielessä. Pahalta. Se ohjelma on niin vaikea, että en minä sitä laskua osannut poistaa. Kirjoitin teille siitä kommentin siihen kommenttiruutuun, että poistaisin, jos osaisin.

Lopputulos oli se, että en minä sitä edes olisi voinut itse poistaa, vaan olisi pitänyt kirjoittaa taha.sy(at)oikeus.fi ja pyytää apua. Sinne voi soittaakin, koska taha.fi on monta ihmistä. Tulin iloiseksi, kun sieltä soitti minulle sellainen todella ystävällinen ja osaava henkilö, joka sanoi hoitavansa asian puolestani.

Olin miettinyt yhteydenottoa Palkeisiin menemällä henkilökohtaisesti käymään, mutta pelkäsin, että Palkeille tulee paha mieli. Enkä kyllä tiennyt osoitettakaan.

Vielä kertoisin toisesta asiasta. Matkalaskuista. Sanovat, että ennen oli paremmin, ja tässä kohtaa yhdyn sanottuun. Entinen M2 oli parempi. Se ei epäillyt minua eikä palauttanut laskuja. Matkakäräjillä kävin, tein laskun, ja rahat tulivat tilille. Tämä uusi Blue-sanaan päättyvä ohjelma on, anteeksi tällainen ruma sana, nihilisti. Luuleeko se, että virkamies petkuttaa kaikessa?

Siis kun olen tehnyt matkalaskun ja lähettänyt sen, se ilmestyykin palautuksena sähköpostiini vaatimuksen kera, että pitää kirjoittaa lisäselvityksiä ja lähettää uudelleen Palkeille. Täytyy siis todistaa olleensa käräjillä menemällä uudelleen M2Blue-ohjelmaan kirjoittamaan selityksiä. Pitääkö minun käräjäpaikalla seistä päivän Helsingin Sanomat kädessä juttulistan edessä, että se Blue näkisi minun olleen käräjillä? Vai pyydänkö tuomarilta puumerkin johonkin lomakkeeseen? Huomaan kirjoittavani aggressiiviseen sävyyn, anteeksi, ei ole tarkoitus.

Ärsyttää sekin, kun pitää tehdä matkasuunnitelma. Liitän siihen kaikki kuitit ja muut, mutta se ohjelma ei poimikaan niitä laskuun, vaan uudelleen on minun kaikki sinne laitettava. Skannaa kuitti, poimi se sähköpostista, tallenna johonkin järkevään paikkaan ja nimeä, että sitten tunnistat oikean kaikista ja liitä ohjelmaan. Vinkkinä olen sanonut kahvipöydässä työkavereille, että älkää nyt hyvät ihmiset liittäkö kuitteja matkasuunnitelmaan, vaan vasta lopulliseen laskuun!

Olisi minulla muutama asia vielä, mutta olkoon nyt. Hyvää jatkoa vaan sinne, missä olette, jos olette, ellette ole tekoäly pilvessä (ei tarkoita huumausainetta). Hyvällä tahdolla minä tässä mieltäni puran, kiitos ja anteeksi, kuten on tapana sanoa.

Nimim. Epätietoinen ja harmissaan (vähän)

PS. mukavaa kevättä!

t. sama (= virkamies)

Laskiaispullat

Akkusastoori: Pakina Blogikirjoittaja: Marianna Semi

Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.

Maija Mononen istuu työpisteellään Rovaniemen hovioikeudessa.

Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.

– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.

Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.

– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.

Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon

Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.

– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.

Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.

Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.

Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.

Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.

– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.

Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.

Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista

Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.

Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.

Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.

– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.

Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.

– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.

Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.

Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia

Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.

– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.

Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.

Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.

– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.

Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.

– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.

Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?

Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.

– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.

Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.

– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Tuomioistuimet Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Hermo menee, mutta se ei taida olla kenellekään enää mikään uutinen. Nyt on kuitenkin kyse asiasta, jonka johdosta hermo on mennyt jo vuosikymmeniä, eikä loppua näy, pikemminkin päinvastoin. Nyt on siis kysymys yhdyssanoista, yhdestä äidinkielemme kauneimmista piirteistä.

Yhdyssanat ovat viehättäviä siinä mielessä, että niissä voi tehdä kovin monia erilaisia virheitä, jotka kuitenkin kaikki ovat hyvin ärsyttäviä.

Aloitetaan ihan perinteisestä yhdyssanavirheestä eli yhdys sana virheestä. Hyvänä esimerkkinä siitä, miten tällainen virheellinen kirjoitusasu voi aiheuttaa ymmärrysvaikeuksia, on naapurikerrostalomme roskakorissa oleva teksti "ei koiran kakka pusseja". Ryhdyin tätä mielessäni analysoimaan. Viimeinen sana sisältää tietysti asian ytimen, eli tämä kielto koskee pusseja. Ymmärrän siis, että roskikseen ei saa panna pusseja. Koira-sana on genetiivissä (koiran), eli mitä ilmeisimmin se kuvaa omistussuhdetta. Kyseessä ovat siis koiran omistamat pussit. No, meidän koiramme omistaa yhtä sun toista kuten leluja, luita ja vanhempiensa sydämet, mutta pusseja se ei omista. Näin ollen voin päätellä jo tässä vaiheessa, että niitä pusseja, jotka minä omistan, kielto ei koske. Vielä on ratkaistava, mikä tuo sana kakka siinä keskellä on.

Onneksi – kaikesta vanhanaikaisuudestani huolimatta – olen jossain määrin perehtynyt myös nuorison nykykieleen. Oivallan, että tuo kakka-sana näyttäisi muistuttavan muodoltaan ja merkitykseltään nuorison ja ikävä kyllä monien muidenkin käyttämää v-alkuista välihuudahdusta (esim. lähe v meneen). Kyse on siis jonkinlaisesta voimasanasta käskyn tehostamiseksi. Tulkitsen kiellon tarkoittavan näin ollen seuraavaa: "Hitto, ei koiran omistamia pusseja tähän roskikseen". Käskyä onkin sangen helppo noudattaa. Olen pannut mainittuun roskikseen vain itse omistamiani pusseja, joiden sisältö on kylläkin vielä vähän aikaa sitten ollut koiran omistuksessa.

Taisin joskus aiemmin mainita käyneeni Pekka Kuusiston konsertissa. Väliajalla löysin itseni kahvijonosta ja vuoroani odottaessani tutkailin tarjontaa. Ja kas, tarjolla oli "pikkukarjalan piirakoita". Evakon lapsena oletin, että tässä oli haluttu muistuttaa siitä monien vääryydeksi kokemasta asiasta, että Suomen Karjala ei ole enää entisen kokoinen. Poliittinen viesti oli näin ovelasti ujutettu konserttivieraiden alitajuntaan.

Entäs mainoksessa näkemäni "ryhdy Cambridge laihduttajaksi". Koska Cambridge on erillinen erisnimi, ei se ilmeisesti voi määrittää laihduttajaa (tällöin olisi sanat kirjoitettu yhteen tai yhdistetty viivalla). Ainoa vaihtoehto siis on, että on tarkoitettu kehottaa hra/nti Cambridgeä ryhtymään laihduttajaksi. Hieman osoittelevaa, mielestäni. Tosin silloin olisin toivonut näkeväni nimen ympärillä pilkut, mutta se nyt on jo aivan liikaa vaadittu.

Yhdyssanojen tuoma ilo (?) ei lopu tähän. Toinen tyypillinen laji on ylimääräisen välilyönnin lisääminen yhdyssanaan. Vuosikausien jankkaamisen jälkeen meidät on saatu oppimaan, että sana, jota määrittää kaksi tai useampi muu sana, vaatii välilyönnin ja viivan. Viivan paikka on näissä tilanteissa empiirisen tutkimukseni mukaan täysin sattumanvarainen. Välilyönnin ja viivan käyttämisellä ja sijoittamisella on kuitenkin merkitystä. On aivan eri asia puhua asiasta nimeltään "hyvä velirinki" kuin "hyvävelirinki".

Välilyönti halutaan usein lisätä silloinkin, kun määrittävä osuus ei sisällä yli yhtä sanaa. Mistä tietää, onko sanoja enemmän kuin yksi? No siitä tietysti, onko näiden sanojen välillä jo välilyönti olemassa. Tämä on siinä mielessä siunauksellinen sääntö, että mitään ei tarvitse (kerrankin) itse päätellä. Esim. EU-valtio on ilman välilyöntiä, koska E:n ja U:n välillä ei ole välilyöntiä. Ei tarvitse eikä saakaan mennä pohtimaan, onko sanojen Euroopan Unioni välillä välilyönti. Sama tilanne edellä mainitusta muokatussa sanassa hyväveli -rinki (joka siis on väärin) tai vielä pahemmassa hyväveli- rinki (joka on kaikista kauhein versio).

PS. Tämän tekstin kirjoitettuani huomasin kadulla kävellessäni, että hra/nti Cambridge on edennyt elämässään. Aiemmin häntä siis kehotettiin laihduttajaksi, mutta nyt jo valmentajaksi: "Tule Cambridge valmentajaksi".

Akkusastoori: Pakina Blogikirjoittaja: Kielensäpahoittaja

Valtionsyyttäjä Christer Lundström on syyttäjälaitoksen hallinnon johtohahmo, joka on tullut tunnetuksi tarkkana rahakirstun vartijana. 36-vuotiseen uraan oikeushallinnossa on kuitenkin mahtunut muutakin, kuten venäläisiä konekaappareita. Hallinnon monitoimimies jää eläkkeelle vuodenvaihteessa, joten nyt on sopiva hetki kerrata menneitä ja luodata tulevaan.

Christer Lundström Valtakunnansyyttäjänviraston tiloissa.

Christer Lundström on Valtakunnansyyttäjänviraston alkuperäisiä valtionsyyttäjiä 20 vuoden takaa. Hän kertoo, että hänen päätymisensä syyttäjälaitoksen palvelukseen oli sattumaa, "kuten muutkin valinnat urallani". Hakupapereiden postittamisesta saa kiittää Matti Kuusimäkeä, johon Christer oli tutustunut oikeusministeriössä.

– Matti alkoi eräänä aamuna Kauniaisten juna-asemalla juttelemaan, että valtionsyyttäjän virat on laitettu hakuun. En ollut kuullut asiasta. Haussa oli myös virka, jossa vaadittiin hallinnollista osaamista. Päätin hakea, sillä minua kiehtoi ajatus, että tulevaa Valtakunnansyyttäjänvirastoa lähdetään luomaan nollatilanteesta.

Lue myös

Matti Kuusimäellä on kokemusta VKSV:n virka-auton hankinnasta, joka ei Christerin myötävaikutuksella mennyt aivan putkeen.

Lue koko tarina täältä

Hallinnon pyörteet olivat tempaisseet Christerin mukaansa jo vuonna 1981, kun hän päätyi auskultoinnin jälkeen oikeusministeriön oikeushallinto-osastolle ylimääräiseksi esittelijäksi. Mieleen ovat tuolta ajalta jääneet hallitusneuvos Tuomo Rapolan sanat: "Christer, olet tuomioistuinmaailmassa tottunut siihen, että päätökset ovat 100-prosenttisesti laillisia ja 80-prosenttisesti tarkoituksenmukaisia. Hallinnossa nuo suhteet ovat toisin päin."

Kun monen muun mielestä hallinnolliset asiat saattavat vaikuttaa hieman pitkästyttäviltä, juuri tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekeminen on motivoinut Christeriä kaikki nämä vuodet.

Innovatiiviset supersyyttäjät

Christer aloitti valtionsyyttäjänä 1.12.1997. Uudessa virastossa tekemisen into oli kova, ja VKSV lanseerattiin näyttävästi myös suurelle yleisölle heti ensimmäisenä päivänä pidettävässä tiedotustilaisuudessa, jossa "supersyyttäjät" esiteltiin. Virastoon palkattiin väkeä eri puolilta oikeus- ja poliisihallintoa.

– Oli suuri rikkaus, että meille tuli töihin erilaisia ihmisiä omine taustoine ja kokemuksineen. Yhdessä mietimme, mikä olisi paras ratkaisu järjestää toimintoja ja loimme samalla virastolle kulttuuria.


Tilanne vaati kylmähermoisuutta ja ratkaisukykyä yllättävässä tilanteessa.
 

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että kulttuurin luominen onnistui hyvin, sillä Valtakunnansyyttäjänvirasto on tullut tunnetuksi työpaikkana, jossa viihdytään. Viraston munanmaalauskilpailut, laskiaisulkoilut ja monet muut hauskat perinteet juontavat juurensa noista innovatiivisista alkuaikoihin.

Partiosta eväitä johtamiseen

Christeristä tuli Valtakunnansyyttäjänviraston hallintoyksikön päällikkö vuonna 2001, kun hänen edeltäjänsä Jorma Kalske nimitettiin apulaisvaltakunnansyyttäjäksi. Esimiestaitoja Christer oli harjoitellut jo partiossa, jossa hän on ollut seitsemänvuotiaasta lähtien ja on edelleen mukana sen toiminnassa.

Christerin johtamistaitoja on koeteltu muun muassa 500 osanottajan kansainvälisellä leirillä, jonne tilatut teltat olikin toimitettu väärään paikkaan.

– Tilanne vaati kylmähermoisuutta ja ratkaisukykyä yllättävässä tilanteessa, mutta siitäkin selvittiin.

Partiossa Christer on oppinut ihmisten motivointia, josta on ollut hyötyä esimiestyössä.

– Koska partio perustuu vapaaehtoisuuteen, on motivoinnista kiinni, saako ihmiset toimimaan tietyllä tavalla yhteisten tavoitteiden hyväksi. Myös työelämässä minulle on ollut tärkeää, että ihmiset viihtyvät. Keskeistä siinä on luottaminen ihmisten kykyihin, siihen että he löytävät itse parhaat keinot toimia. Minulla on ollut Valtakunnansyyttäjänvirastossa aina erittäin ammattitaitoiset kollegat, joten heille on ollut helppo antaa vastuuta oman työnsä johtamisesta.

Konekaappareita ja mahdottomia aikatauluja

Christer on tullut tunnetuksi erittäin tarkkana rahakirstun vartijana – joku voisi käyttää ankarampaakin termiä. Hän on joka tapauksessa saanut kiitosta siitä, että on onnistunut määrätietoisella otteellaan turvaamaan laitoksen taloudelliset resurssit myös vaikeina aikoina. Christer on käynyt lukemattomat tulosneuvottelut niin ministeriön kuin paikallisten syyttäjänvirastojen kanssa. Tiukkoja vääntöjä resursseista on epäilemättä käyty, mutta siltikään hän ei tunne joutuneensa erityisen koville.

– Se on ollut ihan normaalia työtä, joka kuuluu tähän hommaan.

Christer Lundström ja Raija Toiviainen Syyttäjälaitospäivässä.

Hikikarpaloita otsalle ovat sen sijaan nostattaneet muutamat takavuosien lakiesitykset, joita tuli laadittua esittelykuntoon jopa muutaman päivän varoitusajalla.

– OM:ssä sain tottua jopa mahdottomalta tuntuviin aikatauluihin, joten paineensietokykyä testattiin jo siellä.

Kesällä 1990 tiukkoja tilanteita aiheuttivat myös neuvostoliittolaiset lentokonekaapparit, joiden luovutusasiat tulivat Christerin vastuulle. Christerin kesäloma kului tuolloin pitkälti puhelimessa. Hänen piti soittaa Korppoon-kesäpaikastaan kahdesti päivässä silloiselle oikeusministerille Tarja Haloselle ja pyytää tilannetietoja sekä samalla lupaa jatkaa lomailua.

Lokakuussa Suomeen saapui vielä neljäs ja viimeinen konekaappari. Se oli sotkea pääsyn kauan odotettuun Codexin juhlatilaisuuteen ja oli vähällä olla viimeinen niitti konekaapparikuvioita koko kesän sivusta seuranneelle vaimolle.

– Ehdimme juhlaan juuri ja juuri, joten perhesopu säilyi vaimon uhkailuista huolimatta.

Luottavaisena kohti tulevaa

Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen onnistumisessa Christer pitää keskeisenä asennemuutosta –olemme yksi yhtenäinen syyttäjänvirasto. Uskoa häneen loi tutustumiskäynti Ruotsiin, jossa vastaava uudistus toteutettiin muutama vuosi sitten.


Ruotsissa entiset virastorajat on unohdettu nopeasti
 

Hikikarpaloita otsalle ovat sen sijaan nostattaneet muutamat takavuosien lakiesitykset, joita tuli laadittua esittelykuntoon jopa muutaman päivän varoitusajalla.

– OM:ssä sain tottua jopa mahdottomalta tuntuviin aikatauluihin, joten paineensietokykyä testattiin jo siellä.

Kesällä 1990 tiukkoja tilanteita aiheuttivat myös neuvostoliittolaiset lentokonekaapparit, joiden luovutusasiat tulivat Christerin vastuulle. Christerin kesäloma kului tuolloin pitkälti puhelimessa. Hänen piti soittaa Korppoon-kesäpaikastaan kahdesti päivässä silloiselle oikeusministerille Tarja Haloselle ja pyytää tilannetietoja sekä samalla lupaa jatkaa lomailua.

Lokakuussa Suomeen saapui vielä neljäs ja viimeinen konekaappari. Se oli sotkea pääsyn kauan odotettuun Codexin juhlatilaisuuteen ja oli vähällä olla viimeinen niitti konekaapparikuvioita koko kesän sivusta seuranneelle vaimolle.

– Ehdimme juhlaan juuri ja juuri, joten perhesopu säilyi vaimon uhkailuista huolimatta.

Luottavaisena kohti tulevaa

Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen onnistumisessa Christer pitää keskeisenä asennemuutosta –olemme yksi yhtenäinen syyttäjänvirasto. Uskoa häneen loi tutustumiskäynti Ruotsiin, jossa vastaava uudistus toteutettiin muutama vuosi sitten.

– Minuun teki vaikutuksen se, miten Ruotsin syyttäjälaitoksessa on lyhyessä ajassa omaksuttu ajatus, että he ovat samaa syyttäjänvirastoa, jolla on yhteiset tavoitteet. Alueet auttavat toinen toisiaan, jotta nämä tavoitteet saadaan toteutettua. Entiset virastorajat on unohdettu nopeasti. Toivon, että vastaava henkinen muutos toteutuisi myös meillä.

Syyttäjälaitoksen tulevaisuuteen Christer suhtautuu luottavaisesti, vaikka määrärahatilanne onkin nyt tiukka.

– Mielestäni poliitikkojen keskuudessa vallitsee kuitenkin ymmärrys syyttäjälaitoksen asemasta yhteiskuntarauhan turvaajana, joten uskon, että toimintakykymme turvataan jatkossakin.

Christerin mielestä laitoksen suurimpia vahvuuksia on sen sitoutunut ja erittäin ammattitaitoinen henkilökunta.

– Laitoksessamme vaihtuvuus ei ole ollut suurta, mikä kertoo sitoutumisesta. Syyttäjän työ on monelle arvovalinta jo heti uran alussa. Meillä on laajaa osaamista, ja se täytyy osata hyödyntää koko laitoksen hyväksi.

Christer Lundström makaa riippumatossa kesäpaikassaan Korppoossa.

Christerin eläkepäivät koittavat vuodenvaihteessa. Vaikea uskoa, että tämä työnarkomaani osaisi asettautua lepäämään laakereilleen, mutta hieman rennommin hän lupaa ottaa.

Christer on jo jäähdytellyt syksyn ajan tulevaa eläkettä varten, mutta on siinä sivussa perehdyttänyt VKSV:n uutta hallintojohtajaa sekä toiminut selvitysmiehenä oikeusapu- ja edunvalvontauudistuksessa. Siitä huolimatta Christer on mietintöjen lisäksi lukenut jopa romaaneja ja viettänyt paljon aikaa luonnon keskellä Korppoon saaristossa. Myös matkustelua on entistä enemmän luvassa nyt, kun työt eivät enää estä kaukomatkailua. Ja vaimokin on tyytyväinen.

Hyviä ansaittuja eläkepäiviä, Christer!

 

Akkusastoori: Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö

Kun Valtakunnansyyttäjänvirasto aloitti työnsä 1.12.1997 ja väki kokoontui ensi kertaa yhteen oikeusministeriön kokoussaliin, tuoreen päällikön mielessä liikkui monia ajatuksia. Mitä tästä kaikesta tulee?

Suomeen oli juuri saatu uusittu rikosprosessilainsäädäntö, jonka myötä syyttäjän rooli oikeudenkäynnissä vahvistui ja muuttui perin juurin. Sitä piti nyt ryhtyä soveltamaan uuden syyttäjäorganisaation voimin. Kokeiltuja toimintamalleja ei ollut. Pelastuksekseni osoittautui se, että olin onnistunut kokoamaan viraston tehtäviin kokenutta, itsenäisesti toimeen tarttuvaa ja ennen kaikkea luovaan ajatteluun pystyvää väkeä.

"Minulla ei ole rahaa"

Christer Lundström hoiti virkansa mallikelpoisesti. Syyttäjälaitoksen rahojen riittävyys oli hänelle sydämenasia, josta ei tingitty. Joskus joku kentän päällikkö saattoi napista saatuaan asialliset pakit rahatoiveilleen, että kun se vielä sanoo sen niin, että "minulla ei ole rahaa"!

Tarvittaessa Christer pani päälliköilleen hanttiin, jos nämä, hiukan vallattomienkin luonteidensa mukaisesti, pyrkivät rahaministerin arvion mukaan hulvattomiin hankintoihin. Oli selvää, että päälliköidenkin oli suotavaa käydä Christerin kanssa neuvottelemassa, ennen kuin alkoivat suunnitella mitään rahavaikutteista asiaa. Kerrottakoon tästä tosiasiasta lempeällä ilkikurisuudella muuan juttu.

Ajatus virka-autosta ei ollut mieleinen

Viraston johtoa oli jo jonkin aikaa kutkuttanut halu hankkia laitokselle virka-auto – olihan tarpeeksi monta kertaa norkoiltu poliisi- ja rajavartiopampuilta kyytiä Tuomiokirkolta Eduskuntaan valtiopäivien avajaisiin ja muihin juhlaviin tilaisuuksiin. Ajatus ei ollut Christerille mieleinen, vuodesta toiseen asia hautautui rahan puutteeseen. Kerran sitten kuultiin KRP:n päälliköltä Rauno Rannalta, että hänellä oli edullisella leasing-sopimuksella hankittu virka-auto. Tuumasta toimeen, ja pian oli virka-auto Albertinkadullakin.

Vuodet vierivät, ja eräänä päivänä päälliköt saivat päähänsä lähteä katselemaan autoja samaan liikkeeseen, josta mainittu Chrysler Sebring oli hankittu. Koska kyseessä oli puhdas päähänpisto jonkin kuivan seminaarin jälkimainingeissa, ei asiasta ollut ehditty puhua Christerin kanssa. Liikkeessä oli tarjolla Nissan Maxima, johon leasing-sopimus voitaisiin vaihtaa kesken kauden. Kuukausihintakin oli aiempaa alempi.

Kai teillä sitten on rahaakin

Huomautin Jorma Kalskeelle, ettei meidän paranisi tällaista tehdä puhumatta asiasta ensin Christerille. Sovittiin kuitenkin alustavat kaupat ja mentiin saman tien Christerin puheille. Hän katsoi meitä murhaavin ilmein ja totesi, että "kai teillä sitten on rahaakin". Kävi juuri niin kuin pelkäsin: Jorma sai itse touhuta kauppaan liittyvät paperit, eikä Christer niihin puuttunut.

Muutenkin tuon edullisen auton kanssa kävi hieman hullusti. Muuan valtionsyyttäjä oli todennut virastomestari Tero Hopeakankaalle, että "miten ne pomot tollasen paappa-auton ovat onnistuneet hankkimaan". Tero siihen, että "paappojahan ne jo ovatkin!"

"Tämä oli erinomaista kyytiä"

Näytelmään kuuluu toinenkin puoliaika. Aikanaan tuli virka-auton vaihto taas ajankohtaiseksi. Minua oli kaiken aikaa vaivannut vähän huono omatunto Christerin pienestä "vedättämisestä" edellisellä kerralla. Niinpä päätin, että nyt toimitaan toisin.

Kiikariin oli tullut uljas Audi A6, jollainen monella valtion virastolla jo oli. Pyysimme Jorman kanssa ensimmäiseksi Christerin mukaan Herttoniemen Audi-liikkeeseen ja istutimme hänet mustaan Audiin. Sen amaretonruskeat nahkapenkit hivelivät meistä itse kunkin silmää. Tehtiin muutaman kilometrin koeajo ja kysyttiin Christerin mielipidettä. "Tämä oli erinomaista kyytiä, kyllä me voimme hyvin tehdä saman tien autosta sopimuksen."

Kiitämme Jorman kanssa osaltamme Christeriä, mainiota kollegaa ja hyvää ystävää syyttäjälaitoksen hyväksi tehdystä monipuolisesta ja uhrautuvasta työstä ja toivotamme hänelle virkeitä eläkepäiviä!

Proffa-Matti

Akkusastoori: Töissä Syyttäjälaitoksessa Valtakunnansyyttäjä Henkilöstö
— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 7

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.