Sivut, joissa tagi haastattelut (yso p17111) .


Reetta Päivänen aloitti toukokuun puolivälissä asiantuntijana AIPA-hanketoimistossa. Hän uskoo, että AIPA nopeuttaa työskentelyä ja lisää eri toimipaikkojen välistä joustavuutta. Sähköiseen työskentelytapaan siirtymistä kannattaa harjoitella jo nyt.

Reetta Päivänen poseeraa AIPA-toimistolla.
 

Millainen työhistoria sinulla on?

Olen työskennellyt seitsemän vuotta käräjäsihteerinä ja 1,5 vuotta syyttäjänsihteerinä. Lisäksi olen toiminut ICT-yhdyshenkilönä, VYVI-projektipäällikkönä ja AIPA-virastokouluttajana. Tällä hetkellä olen virkavapaalla Salpausselän syyttäjänvirastosta.

Miksi hait töihin AIPA-hanketoimistoon?

Työtapojen kehittäminen sekä tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen digitalisoituminen ovat kiinnostaneet minua jo pitkään. Hain asiantuntijan tehtävää, koska AIPA-hanke tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden päästä vaikuttamaan tulevan tietojärjestelmän käytettävyyteen syyttäjälaitoksen henkilöstön kannalta. Toimin hankkeessa sekä syyttäjälaitoksen että tuomioistuinten kansliahenkilökunnan työn asiantuntijana.

Mitä toimenkuvaasi kuuluu?

Osallistun erityisesti rikosasioihin liittyvien toiminnallisuuksien määrittelyyn mutta myös yleisten toimintojen suunnitteluun. Testaan tietojärjestelmän osia, kirjaan testaushavaintoni ja testaan tarvittaessa uudelleen. Lisäksi toimin kouluttajana sekä yleisissä hallinnonalan koulutuksissa että AIPAn käyttöönottoon liittyvissä koulutuksissa.

Miltä uusi työ on tuntunut?

Ensimmäinen kuukausi projektin parissa on sisältänyt paljon uuden opettelemista etenkin tuotekehityksen kulusta ja tietojärjestelmän määrittelytyöstä. Työpäiväni ovat täyttyneet nopeasti erilaisilla kokouksilla. Yksi AIPAn vahvuuksista on suunnittelemisen asiantuntijalähtöisyys, mikä tarkoittaa sitä, että pääsin osallistumaan määrittelytyöhön heti ensimmäisellä työviikollani. Toimimme samassa työtilassa tietojärjestelmäasiantuntijoiden kanssa, mikä mahdollistaa AIPAn toimintojen jatkuvan ja sujuvan kehittämisen. Koen tällaisessa projektiorganisaatiossa työskentelyn todella mielenkiintoiseksi ja innostavaksi.

Miten tavallinen työntekijä voi saada äänensä kuuluviin AIPAn suunnittelussa?

Hanketoimistossa on noin kymmenen erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimivaa kentän edustajaa niin syyttäjälaitoksesta, käräjäoikeuksista kuin hovioikeudesta. Meidän lisäksemme kentän äänenä toimivat hovioikeuspiirikohtaiset alueelliset avainvaikuttajat, virastokouluttajat, pilotoijat sekä tuki- ja virtuaalitiimien jäsenet. Hanketoimisto ja alueelliset avainvaikuttajat käyvät tälläkin hetkellä keskustelua siitä, miten hankkeen ja kentän välistä yhteistyötä voitaisiin vahvistaa entisestään.

Kentän edustajien lisäksi hanke tekee tiivistä yhteistyötä monien sidosryhmien, kuten poliisin VITJA-hankkeen, kanssa. Tämä laaja yhteistyöverkosto mahdollistaa valtakunnallisen avoimen keskustelun AIPAn kehittämisestä.

Millä mielin odotat AIPAa? Miten se tulee vaikuttamaan erityisesti sihteereiden toimenkuvaan?

Odotan AIPAa innolla. Se tulee korvaamaan syyttäjälaitoksen Sakarin ja Notesin lisäksi myös monia tuomioistuinten tietojärjestelmiä. Kun kaikki viraston asiat käsitellään ja asiakirja-aineisto säilytetään yhdessä tietojärjestelmässä, päivittäinen työskentely nopeutuu ja selkeytyy. Sähköisiin työskentelytapoihin siirtyminen saattaa avata mahdollisuuden sihteerien etäpäivien pitämiseen ja lisää eri toimipaikkojen välistä joustavuutta.

Toimenkuvaasi kuuluu myös muutosjohtaminen. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

AIPAn käyttöönotto ei merkitse ainoastaan uuden tietojärjestelmän opettelua, vaan siihen liittyy olennaisesti sähköisiin työskentelytapoihin siirtyminen. Hanketoimisto huomioi tämän erittäin tärkeän toimintakulttuurin muutoksen sekä tietojärjestelmän kehittämisessä että koulutuksissaan. Hanketoimiston vetämä muutosjohtamisverkosto pyrkii kannustamaan virastoja totuttautumaan jo nyt uusiin työskentelytapoihin erilaisten sähköisten kokeilujen kautta. Kaikkia käyttäjiä on tarkoitus tukea tässä toimintakulttuurin muutoksessa.

Mitä terveisiä haluat lähettää syyttäjälaitoksen väelle?

Muutoksiin on aina helpompi sitoutua silloin, kun saa itse olla mukana muutoksen suunnittelussa. Syyttäjälaitoksessa on erittäin ammattitaitoista, vahvalla työkokemuksella varustettua väkeä. Te tiedätte parhaiten oman työnne vaatimat edellytykset. Siksi toivon kaikkien kentän edustajien olevan minuun yhteydessä AIPAan liittyvissä pohdinnoissaan!

Akkusastoori: Ammattiasiaa ICT ja tietosuoja AIPA Henkilöstö Blogikirjoittaja: Virve Streng

Kihlakunnansyyttäjä Katri Veran oli jo pitkään ollut kiinnostunut Eurojustin toiminnasta. Kun vuotuinen kansallisen asiantuntijan tehtävä tuli taas hakuun, Katri ajatteli, että nyt on aika. Työ Haagissa on tuntunut hyvin mielenkiintoiselta.

Katri Veran poseeraa Eurojustin tiloissa.

Millainen on taustasi syyttäjänä?

Olen toiminut kihlakunnansyyttäjänä yli 20 vuotta. Valtaosan ajasta olen käsitellyt talousrikoksia erikoissyyttäjänä Helsingin syyttäjänvirastossa. Toisinaan työhön on liittynyt kansainvälisiä yhteyksiä, jotka ovat tuoneet mukavaa lisämaustetta – joskin myös lisähaasteita.

Miksi hakeuduit Eurojustiin?

Eurojustin toiminta on aina kiinnostanut. Kun kansallisen asiantuntijan tehtävä avautui haettavaksi, ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Halusin tutustua Eurojustin toimintaan parhaalla tavalla eli sisältäpäin. Lisäksi työskentely monikulttuurisessa ympäristössä on aina hyväksi.

Mitä toimenkuvaasi pääasiassa kuuluu?

Päätehtävänäni on avustaa oikeusviranomaisia rajat ylittävissä rikosoikeudellisissa kysymyksissä. Tehtävät saattavat liittyä kahden tai useamman valtion välisiin ns. operatiivisiin juttuihin, joissa Suomi on osallisena. Lisäksi vastaan Suomen tekemiin ja Suomelle tehtyihin tiedusteluihin, jotka saattavat koskea esimerkiksi rikosoikeudellisia menettelyjä ja rikosoikeudellisen lainsäädännön soveltamista.

Miltä uusi tehtävä vaikuttaa?

Hyvin mielenkiintoiselta ja samalla hyvin erilaiselta syyttäjän päivätyöhön verrattuna. Oma totuttelemisensa onkin ollut siinä, että seuraa sivusta toisten hoitamia juttuja menemättä asiasisältöön.

Onko jokin yllättänyt?

Ei varsinaisesti, mutta Eurojustin monista tukitoiminnoista en ollut aiemmin tietoinen. Talossa toimii useita ydintoiminnan tukemiseen keskittyneitä yksiköitä, joiden työpanos on laadukasta, tehokasta ja asiantuntevaa. Esimerkiksi Eurojustissa järjestettäviä koordinaatiokokouksia valmistellaan etukäteen vastuumaan vetäjän tukena, eikä kaikkea tarvitse tehdä itse.

Osaavatko suomalaiset syyttäjät hyödyntää Eurojustia? Millaisia terveisiä lähetät heille?

Syyttäjät eivät välttämättä tule aina ajatelleeksi tätä mahdollisuutta. Eurojust on olemassa juuri heitä samoin kuin muitakin oikeusviranomaisia varten. Toivon, että jokaisen syyttäjän yhteydenottokynnys on matalalla.

Miten odotat hyötyväsi Eurojust-kokemuksesta palattuasi kotimaahan?

Uskon, että suhtaudun entistä luontevammin juttuihin, joissa on kansainvälisiä liityntöjä. Yhtä lailla toivon, että kokemukseni hyödyttävät myös kollegoitani kotimaassa.

Akkusastoori: Henkilöstö Kansainväliset asiat Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Haastattelutilanteisiin kannattaa pyrkiä varautumaan pienellä suunnittelulla. Turun terrorismioikeudenkäynnin toinen syyttäjä Hannu Koistinen kertoo, miten juttuun liittyviin haastatteluihin valmistauduttiin ja miten tilanteet sujuivat.

Hannu Koistinen Valtakunnansyyttäjänviraston aulassa.

Kihlakunnansyyttäjä Hannu Koistisen ura syyttäjänä alkoi Rovaniemellä vuonna 2004. Sitä seurasi määräaikaisuus Järvenpäässä, ja vuodesta 2007 hän on taas saanut työskennellyt kotiseudullaan Oulussa.

Viimeiset viitisen vuotta Koistista on työllistänyt Pohjois-Suomen järjestäytynyt rikollisuus (jr) ja ne talousrikosjutut, joita ei ole jaettu erikoissyyttäjille. Ajoittain hänelle on jaettu myös perinteistä päivittäisrikollisuutta.

– Uutta värinää työhön ovat tuoneet sota- ja terrorismirikosten koulutusohjelma sekä juttuihini liittyvät kansainväliset yhteydet. Miellän itseni tietyllä sekatyömiesmentaliteetilla toimivaksi jr-syyttäjäksi, Koistinen sanoo.

Turun terrorismirikosjuttu toi paljon mediahuomiota – miltä se tuntui?

Käräjäoikeuskäsittely osoittautui varsin tapahtumarikkaaksi. Vankilassa pidettyä käsittelyä etänä seurannut lehdistö oli aidosti kiinnostunut salin tapahtumista. Syyttäjiä haluttiin uutisiin kertomaan eri käänteiden merkityksestä. En kumma kyllä tuntenut olevani mediahuomion keskipisteenä vaan lähinnä oppaana kertomassa, mihin asiassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Oletko aiemmin esiintynyt julkisesti?

Kamerat ovat olleet läsnä istuntosaliin marssittaessa, mutta tv-haastatteluja en ollut antanut aiemmin. Kohtuullisen harvoin täällä pohjoisessa syyttäjää pyydetään kameroiden eteen, joten tarvetta paeta toimittajia vaatenaulakoiden kautta miestenhuoneeseen ei minulla ole aiemmin ollut. Ja näin kiistän myöskään tehneeni. Ainakaan tietoisesti.

Miten varauduit julkisuuteen?

Jutun syyttäjäryhmässä olimme ennakolta pohtineet tiedotusstrategiaa ja päättäneet ne teemat ja käsittelyn vaiheet, joissa tiedotus- ja kommentointivastuu kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Näin median palveleminen ei vienyt liikaa ajatuksiamme pois jutun ajamisesta. VKSV:n viestinnästä saimme kattavasti neuvoja kameroiden edessä esiintymiseen. Kullanarvoisia olivat myös listaukset kysymyksistä, jotka mediaa mahdollisesti kiinnostaisivat.

Miten haastattelut sujuivat? Mikä yllätti?

Oli yllätys, kuinka tiivistä vuorovaikutus median kanssa oli ja kuinka tiuhaan syyttäjiä toivottiin kameroiden eteen. Olin odottanut, että KRP:n varsin avoin tiedottaminen esitutkinnan päätyttyä olisi laimentanut oikeuskäsittelyn uutuusarvoa. Olettamus osoittautui vääräksi. Kun saavuimme syyttäjäparini Sampsa Hakalan kanssa valmisteluistuntoon, odotussali oli täynnä toimittajia, ja kysymystulva alkoi suorassa lähetyksessä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua silloin jännittänyt. Aluksi en muistanut Virve Strengin antamista ohjeista muuta kuin sen tärkeimmän: "Muista hengittää, sillä pääsee jo pitkälle". Muutaman henkäyksen jälkeen puhe alkoikin jo luistaa.

"Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää."

Annoimme Sampsan kanssa haastattelut pääosin yhdessä. Se sopi tähän juttuun: saatoimme jakaa aihealueita, joista esitettäviin kysymyksiin kumpainenkin vastaisi. Käytännössä toki eteen tuotu mikrofoni ratkaisi vastausvuoron, mutta silloinkin toinen saattoi täydentää vastausta sivusta. Parivaljakkona toimiminen haastatteluissa oli onnistunut ratkaisu, vaikka myöhemmin saimmekin kuulla hyväntahtoista kuittailua dressmannkaksosista ja lännen revolverisankareista.

Miltä kaikki näyttää nyt jälkikäteen?

Kun katsoin tv-lähetykset läpi, oli outoa kuulla omaa ääntään ja nähdä omia, tiedostamattomia maneerejaan. Mielestäni kuitenkin onnistuimme Sampsan kanssa välittämään ajatuksemme tv-yleisölle selkeästi ja pitämään puheenvuoromme lyhyinä ja kirkkaina.

Aivan viimeisissä haastatteluissa esitettyihin miltä nyt tuntuu -kysymyksiin en oikein osannut lähteä mukaan, ja se kyllä näkyi. Tilanne tuntui olevan yhä päällä, eivätkä vastaukset tulleet luontevasti. Jos vielä päädyn vastaavaan tilanteeseen, täytynee jo valmiiksi miettiä sopivaa syyttäjäjargonia tyyliin "laitettiin vain pitkä päätyyn ja luisteltiin perään, ei Kärppien tasoista joukkuetta vastaan muutoin pärjää".

Kuuluuko mielestäsi syyttäjän työhön julkisuudessa esiintyminen?

Väistämättä se kuuluu syyttäjän työhön. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, ettei tutkinnanjohtajan ja syyttäjän kommenteissa edes tahattomasti mennä julkisuudessa prosessaamisen puolelle.

Tiedotusvälineitä kiinnostavissa jutuissa on tärkeää etukäteen miettiä tiedotusvastuut ja -strategiat prosessin eri vaiheisiin. Suomalaisessa järjestelmässä on aktiivisen tiedottamisen vaiheita turhankin paljon. Poliisi tiedottaa tutkinnan aikana ja esitutkinnan valmistuttua, syyttäjä tiedottaa syytteen nostamisesta parhaimmillaan vain muutama päivä esitutkinnan valmistumisen jälkeen, ja tuomioistuin tiedottaa tuomiosta. Useassa prosessin vaiheessa syyttäjältä ollaan kommentteja vailla.

Millaisesta koulutuksesta olisi apua median kanssa toimimiseen?

Laitoksen ulkopuolelta tuleva esiintymiskouluttaja ei välttämättä pysty sisäistämään niitä lähtökohtia, joista syyttäjä joutuu kommenttejaan antamaan. Ostopalveluna hankittu konsultointi tarvitsee rinnalleen laitoksen sisäisen vertaistuen. Mutta minkään koulutuksessa annetun valmiin mallin mukaan ei kannata yrittää toimia – silloin haastattelu voi tuntua jähmeältä ja epämukavalta.

Miten neuvoisit syyttäjää, jotka kokemattomana huomaa yhtäkkiä olevansa kameroiden edessä?

Kunhan yrittää olla oma itsensä, hyvä siitä tulee. Tärkeintä on, että sanoma välittyy selkeänä. Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää.

Kohtaamani toimittajat eivät ole olleet lainkaan ikäviä ja hankalia, päinvastoin. Suorissa lähetyksissä kannattaa välttää kaikkea kikkailua, mutta muuten luotan siihen, että toimitukset editoivat lähetyksistä pois syyttäjän mahdolliset nolot hetket – niiltä ei haastatteluissa aina voi välttyä.

VKSV:n viestinnästä kannattaa pyytää apua valmistautumiseen. Seuraavassa nyrkkisääntöjä, joihin minulla ei ole tekijänoikeuksia. Näistä saimme Sampsan kanssa apua omaan koitokseemme:

  • Mieti etukäteen, mitä haluat ja voit sanoa jutun tiimoilta ja toisaalta, mistä et voi puhua.
  • Valmistaudu kertomaan asian pääkohdat tiivistetysti.
  • Jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta on hyvä perustella, miksi et tiettyyn kysymykseen voi kommentoida.
  • Puhu selkeästi ja kansantajuisesti. Vakavasti puhuen jargonia on syytä välttää.
  • Älä puhu liian laveasti, koska toimittajat kaipaavat uutisia varten napakoita kommentteja.
  • Älä ihmettele, jos samaa asiaa kysytään monta kertaa – toimittajat joutuvat ehkä hakemaan sinulta omaan lähetykseensä sopivaa kommenttia.
  • Puhu toimittajalle, älä kameralle.

Niin, ja muista tosiaan hengittää, sillä pääsee jo pitkälle.

 

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Anna-Riikka Ruuth tietää mitä tahtoo. Hän rakastaa työtään, joka on mielekkäintä silloin, kun se on haastavinta. Työtahti on kova, mutta urheilu antaa levon.

Kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuth.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Anna-Riikka Ruuth, kihlakunnansyyttäjä Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta. Olen ollut syyttäjänä 10 vuotta, joista viimeiset kuusi huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden erikoissyyttäjänä. Alueeseeni kuuluvat myös lääke- ja dopingrikokset sekä muuntohuumeet.

Miksi olet juuri huumesyyttäjä?

Päätin sen jo opiskeluni alussa, ja päivääkään en ole katunut! Tartuin tilaisuuteen heti, kun tuli mahdollisuus lähteä syyttäjäksi isoon huumejuttuun. Ihan ilman taivutteluja ei määräys irronnut, mutta onneksi esimiehilläni oli uskallusta heittää nuori syyttäjä kehiin. Kun sain 2011 vakituisen viran, aloin tehdä pelkkiä huumejuttuja. Huumesyyttäjä ei pääse leipiintymään, koska jutut ovat yhä kiinnostavampia ja haasteellisempia.

Mikä on innostavinta työssäsi?

Haastavat huume- ja JR-jutut. Mitä isompi ja vaikeampi juttu, sitä mielekkäämpää työ on! Pystyn vielä 10 vuoden jälkeenkin syttymään niin kuin alkuaikoina. Myös tutkijat, joiden kanssa olen vuosia tehnyt yhteistyötä, ovat yhtä motivoituneita. Huumerikollisuus on myös niin kansainvälistä, että olen päässyt verkostoitumaan ulkomaille – ennen kaikkea Espanjaan. Lisäksi opettaminen syyttäjien, poliisien ja Tullin kursseilla on ollut mukavaa vaihtelua.

Mikä on haastavinta?

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen. Isoja juttuja tulee syyteharkintaan viikko pari ennen määräpäivää, ja siinä ohessa pitää istua käräjiäkin 3–5 päivää viikossa. Haluan kuitenkin tehdä työni laadusta tinkimättä. Välillä väsyttää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sitä en kuitenkaan panisi pahakseni, jos istuntoja olisi vähemmän. Meillä lähes kaikki isot jutut istutaan kahdesti, kun esimerkiksi Espanjassa oikeudenkäynti videoidaan alioikeudessa, ja muutoksenhakutuomioistuimessa asia tutkitaan alioikeuden aineiston perusteella.

Mikä sinua motivoi ja palkitsee?

Parasta on, että voin rehellisesti sanoa rakastavani työtäni. Ongelmana on melkein ollut se, ettei tämä ole aina edes tuntunut työltä. Vaikka työ on vaatinut paljon, se on myös antanut. Suullista palautetta ei liikaa saa, joten täytyy olla tyytyväinen, jos työläs juttu menee tuomioistuimessa hyvin. Työ on monipuolista, ja saan olla monen sidosryhmän kanssa tekemisissä. Usein tämä on myös hektistä, mutta minulle sopii se, ettei papereita tarvitse jäädä pyörittelemään pitkäksi aikaa.

Mikä on yllättänyt syyttäjän työssä?

Ainakaan en tee kahdeksasta neljään -työtä, jollaiseksi valtion virkamiehen arki yleensä mielletään. En edes haluaisi olla sidottu mihinkään kellokorttiin, koska huumesyyttäjä elää tilanteen mukaan. Näiden määräaikojen kanssa ei kysellä, riittääkö virka-aika.

Mihin voit työssäsi vaikuttaa?

Työni on itsenäistä, ja voin pääasiassa suunnitella sen siten kuin haluan. Esimieheni ovat suhtautuneet myönteisesti etäpäiviin, jolloin työrauha on ihan erilainen kuin konttorilla. Huumesyyttäjänä olen saanut jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä juttuja minulle tulee. Osallistun myös tiiviisti esitutkintayhteistyöhön, koska haluan, että kaikki hoidetaan kerralla kunnolla.

Mikä on ajankohtaista työssäsi?

Huumepuoli on muuttunut valtavasti kaupan siirryttyä nettiin. Tämä tuo yhä uusia haasteita tutkinnalle ja syyttäjälle. Postitullin takia meillä Vantaalla on käytännössä kaikki uudet huumausaineet ja muuntohuumeet, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä. Koeponnistuksia pitää siis tehdä. Nyt minulla on paljon fentanyyliä ja sen johdannaisia koskevia juttuja.

Millaiseksi arvelet työsi muuttuvan tulevaisuudessa?

Minulla tämä riippuu pitkälti siitä, saanko jatkaa erikoissyyttäjänä. Syyttäjän työ ylipäätään varmasti muuttuu sähköisen aineiston myötä. Se ainakin on varmaa, että työtahtini hidastuu, jos pitää luopua paperipöytäkirjasta ja alleviivaustussista!

Millaisesta lisäkoulutuksesta hyötyisit?

Tarvitsisin lisää tietoa muuntohuumeista, koska niihin liittyvät yleensä suurimmat ongelmat. Ict-taitojen lisäämisestä ei myöskään olisi haittaa.

Miten kehittäisit syyttäjälaitoksen työhyvinvointia?

Lisäisin päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toivon, että kentän syyttäjiä kuunneltaisiin enemmän. Esimerkiksi me määräaikaiset erikoissyyttäjät olemme nyt todella pitkään odottaneet kohtaloamme, ja epätietoisuus tulevasta on varmasti monen mielessä.

Koska mielestäni ulkona liikkuminen on paras tapa irtautua töistä, viimevuotista Suomi 100 - liikuntatapahtumaa voisi kehittää niin, että mahdollisimman moni pääsisi liikkumaan yhdessä toisten kanssa. Työhyvinvoinnista täytyy ehdottomasti pitää huolta.

Mitä harrastat ja kuinka palaudut työstressistä?

Helppo kysymys: urheilemalla! Olen hurahtanut maantiepyöräilyyn ja lisäksi hiihdän sekä käyn lenkillä ja kuntosalilla. Urheilu on minulle kuin lepoa, se vie ajatukset pois töistä. Kun koko ajan jokin juttu painaa päälle, ja käräjäpäiviä on yleensä vähintään 100 vuodessa, niin eihän tätä jaksa, jos ei ole kunnossa. Lisäksi tykkään penkkiurheilla, matkustella ja testata uusia kakkureseptejä.

Määrittele itseäsi muutamalla sanalla

Fysioterapeuttiani lainatakseni: "Urheiluhulluus on ainoa oikea hulluus."

Anna-Riikka pyöräilyretkellä Rodoksella selaamassa puhelinta.


Kuvat Anna-Riikka Ruuthin kotialbumi

Akkusastoori: Ammattiasiaa Työhyvinvointi Töissä Syyttäjälaitoksessa Rikosilmiöt Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Ihminen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Olennaista on alaisen motivointi ottamalla hänet mukaan toimintatapojen suunnitteluun, tietää eläkkeelle jäävä Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola.

Jarmo Toivola nojaa kaiteeseen terassilla.

Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola päättää pitkän työuransa syyskuun alussa. Nuorena lakimiehenä hän suunnitteli uraa tuomioistuimessa, mutta koska käräjäoikeudet olivat täynnä uransa alussa olevia tuomareita, Toivola päätyi hoitamaan kaupunginviskaalin sijaisuutta vuonna 1985. Kävikin niin, että syyttäjän työ vei mukanaan.

- Minua on kaikki nämä vuodet motivoinut työssäni pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Tämä tavoite on koskenut niin syyteasioiden hoitamista kuin esimiehisyyttä. Myös syyttäjän työn itsenäisyys on lisännyt työn mielekkyyttä – samoin kuin se, että tässä näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Töissä täytyy viihtyä

Jarmo Toivola on tullut tunnetuksi esimiehenä, joka on panostanut virastossaan erityisesti ihmisten hyvinvointiin. Tämä työ noteerattiin julkisestikin, kun Salpausselän syyttäjänvirastolle myönnettiin Kaiku-palkinto. Perusteluissa korostettiin viraston avointa keskustelukulttuuria ja mutkatonta vuorovaikutusta. Johtamisessa on näkynyt henkilöstön arvostus ja virastossa on tehty pieniä arkisia työhyvinvointitekoja. Tästä ovat kielineet myös työtyytyväisyystutkimusten hyvät tulokset.

- Johtamisessa minulle on ollut tärkeintä luoda niin syyttäjille kuin sihteereille sellaiset olosuhteet, että töitä on mukava tehdä. Olen halunnut tarjota alaisilleni mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja viraston käytäntöihin laajemminkin. Yhdessä keskustellen on mietitty, mitkä ovat parhaat tavat toimia.

Jokainen on erilainen

Toivola on halunnut johtamistyössään kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Hän ei usko siihen, että sama, valmiiksi pureskeltu toimintamalli sopii jokaiselle.

Valmiiksi pureskeltu toimintamalli ei sovi jokaiselle.

- Täytyy muistaa, että alainen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Mielestäni esimiehen on tärkeää tehdä selväksi, mitkä ovat niitä asioita, joissa on oltava yhdenmukainen, ja missä voidaan antaa suuremmat vapaudet valita sopivin toimintatapa. Lainkäytön yhdenmukaisuutta edistetään hyvällä ja monipuolisella koulutuksella.

Vaikka olisi kuinka hyvä esimies, vaikeita tilanteita tulee aina eteen. Myös Jarmo Toivola on joutunut tekemään päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäneet kaikkia.

- Näiden päätösten kanssa voidaan kuitenkin elää, jos ennen päätöksentekoa on käyty avointa keskustelua eri vaihtoehdoista. Jos esimies pystyy tämän jälkeen perustelemaan päätöksen itselleen, hän pystyy varmasti perustelemaan sen uskottavasti myös alaisilleen.

Esimiehen on oltava lähellä

Salpausselän syyttäjänvirastolla on toimipisteet viidellä paikkakunnalla, mikä on asettanut omat haasteensa johtamiselle. Vaikka alati kehittyvät sähköiset viestintävälineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon etäisyydestä riippumatta, Toivola pitää myös fyysistä läsnäoloa tärkeänä.

- Uskon kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, koska sillä tavalla keskustelu, palautteen antaminen ja aito kuuntelu on luontevaa. Etenkin vaikeita asioita pitäisi käsitellä kasvokkain. Sen takia lähiesimiehen tulee olla fyysisesti lähellä henkilöstöään. Vaikka virasto on laajalla alueella, olemme kokoontuneet koko porukallakin yhteisiin tilaisuuksiin vähintään pari kertaa vuodessa koulutuksen ja virkistyksen merkeissä.

Johtamisoppia koulun penkiltä

Toivola on uransa aikana hakeutunut tietoisesti johtamistehtäviin. Hänen mielestään johtajaksi ei synnytä, vaan hyvä esimiehisyys vaatii myös opiskelua. Toivola onkin suorittanut muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) ja Kaiku-kehittäjäkoulutuksen. Hän on perehtynyt myös Lean-ajatteluun, jonka johtamisfilosofia on lähellä hänen omia arvojaan. Leanissa keskeistä on toiminnan jatkuva kehittäminen ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön.

- Lean-ajattelussa minua on kiehtonut erityisesti kokeilukulttuurin edistäminen. Siinä erilaisia vaihtoehtoja rohkeasti testataan ja vertaillaan eikä epäonnistumisia pelätä. Kun ihmiset saavat itse olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä, he ovat myös motivoituneita noudattamaan sovittuja toimintatapoja.

Epäonnistumisia ei pidä pelätä.

Jarmo Toivola suhtautuu uraansa syyttäjälaitoksessa hyvillä mielin. Hän on kokenut onnistumisia niin esimiehenä kuin haastavien juttujen syyttäjänä, ja epäonnistumisia hän ei kuulemma edes muistele:

- Jos niistä ei ole mitään opittavaa, ne pitää unohtaa.

Toivolan eläkepäivät alkavat syyskuun alussa. Vaikka viraston ihmisiä tulee ikävä, hän odottaa innolla uutta elämänvaihetta. Hän aikoo nauttia pitkistä lenkeistä sähköpyörällään ja suorittaa metsästäjäntutkintoa, jotta voi pyydystää minkkejä kesämökkitontillaan. Kun reissaaminen kotikaupunki Kuopion ja viranhoitopaikka Kouvolan välillä loppuu, on aikaa hoitaa parisuhdetta osallistumalla vaimon kanssa pilates-kurssille.

Kuulostaa hyvältä. Leppoisia eläkevuosia Jarmo!

Salpausselän syyttäjänviraston henkilökuntaa Kaiku-työhyvinvointipalkinnon luovutustilaisuudessa.

Akkusastoori: Työhyvinvointi Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Virve Streng
— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 6

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.