Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.
Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.
– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.
Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.
– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.
Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon
Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.
– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.
Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.
Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.
Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.
Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.
– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.
Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.
Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista
Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.
Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.
Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.
– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.
Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.
– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.
Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.
Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia
Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.
– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.
Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.
Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.
– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.
Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.
– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.
Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?
Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.
– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.
Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.
– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.
Uusi yhdistelmärangaistus otettiin käyttöön vuoden alusta. Se koostuu ehdottomasta vankeudesta ja sen jälkeisestä, vuoden pituisesta valvonta-ajasta. Yhdistelmärangaistus korvasi vaarallisille rikoksenuusijoille tarkoitetun vankeusrangaistuksen, joka suoritettiin kokonaan vankilassa. Yhdistelmärangaistukseen tuomitseminen edellyttää aina syyttäjän vaatimusta.
Yhdistelmärangaistus on uusi rangaistus, joka tuli voimaan vuoden 2018 alusta ja korvasi rikoslain 2 c luvun 11 §:ssä aiemmin säädetyn mahdollisuuden määrätä koko vankeusrangaistus suoritettavaksi vankilassa. Yhdistelmärangaistuksesta säädetään samassa lainkohdassa.
Yhdistelmärangaistus on aivan uusi rangaistuslaji. Se koostuu rangaistuksena pitkästä vankeudesta (vankeusaika, 3–12 vuotta) ja sitä välittömästi seuraavasta, vuoden mittaisesta valvonnasta (valvonta-aika). Se ei siis ole vankeusrangaistus, eikä valvonta-aika ole yhdyskuntaseuraamus.
Yhdistelmärangaistus on yksi rangaistus, joka koostuu kahdesta erilaisesta osasta. Tämä merkitsee, että tuomioistuin antaa vain yhden tuomion. Kaksoisrangaistavuuden vaaraa ei ole.
Kenet siihen voidaan tuomita ja millä edellytyksin?
Yhdistelmärangaistus korvaa aiemman koko rangaistuksen suorittamisen vankilassa, ja se voidaan tuomita samalle kohderyhmälle: vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Tuomitsemisen edellytyksenä on myös, kuten aiemmin, että rikoksentekijä on edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistynyt samassa lainkohdassa säädettyyn rikokseen (rikoslain 2 c luvun 11 §) tai tehnyt tällaisen rikoksen kolmen vuoden kuluessa siitä, kun hän on vapautunut suorittamasta yhdistelmärangaistuksen vankeusaikaa tai elinkautista vankeutta.
Miksi yhdistelmärangaistus säädettiin?
Yhdistelmärangaistus säädettiin, koska koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa ei ole osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi. Tuomitulla on tosin ollut mahdollisuus hakea ehdonalaista vapauttamista suoritettuaan 5/6 rangaistuksestaan tai pääsyä valvottuun koevapauteen, mutta vapautumiskäytäntö on ollut kirjavaa.
Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa ei ole osoittautunut toimivaksi järjestelmäksi.
Noin puolet kohderyhmään kuuluvista vangeista on vapautunut suoraan vankilasta ilman minkäänlaista valvontaa ja siihen kuuluvaa tukea. Asteittainen ja hallittu siirtyminen yhteiskuntaan on jäänyt siis osittain toteutumatta juuri törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneillä rikoksen uusijoilla.
Mihin yhdistelmärangaistuksella pyritään?
Yhdistelmärangaistuksella pyritään vähentämään uusintarikollisuutta. Rikoksen uusimisriski on suurin ensimmäisinä kuukausina vankeuden jälkeen, jolloin pitkään vankeudessa ollut tarvitsee eniten valvontaa ja tukea. Ensimmäisen vapaudessa vietetyn vuoden jälkeen uusimisriski laskee.
Yhdistelmärangaistuksella pyritään myös parantamaan turvallisuutta yhteiskunnassa, sillä vaaralliset rikoksenuusijat harjoittelevat vapaudessa oloa ja normaalia elämää valvottuina ja saavat tukea yhteiskuntaan sopeutumiseen.
Lisäksi yhdistelmärangaistus luo tähänastiseen verrattuna yhdenmukaisen ja uskottavan järjestelmän vaarallisten rikostenuusijoiden asteittaiselle vapautumiselle.
Mitä uutta?
Uutta on se, että yhdistelmärangaistukseen tuomittu suorittaa koko vankeusaikansa vankilassa ja siirtyy sen jälkeen välittömästi suorittamaan vuoden mittaista valvonta-aikaa, jonka täytäntöönpanosta vastaa Rikosseuraamuslaitos. Vankeusaikana vankeuden täytäntöönpanoon sovelletaan vankeuslakia, ja valvonta-aikana tuomitun – josta laissa käytetään ilmaisua valvottava – rangaistuksen täytäntöönpanoon sovelletaan yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annettua lakia (801/2018).
Kun valvonta-aika on pakollinen osa rangaistusta, vangin käyttäytymisellä vankeusaikana ei ole merkitystä, sillä vankia ei voi päästää ehdonalaiseen vapauteen eikä valvottuun koevapauteen. Vangilla ei myöskään ole oikeutta kieltäytyä valvonta-ajasta, eikä hänen suostumustaan tarvita.
Valvonta-aika on täysin uusi. Sen sisältö määritellään muun muassa yksilöllisen riskiarvion perusteella. Valvonta-ajan sisällöstä laaditaan jo valvottavan vankeusaikana yksityiskohtainen rangaistusajan suunnitelma. Keskeiset lakisääteiset velvollisuudet ovat asunnossa pysyminen määrättyinä aikoina, päihteettömyys valvonta-ajan täytäntöönpanoon liittyvissä tilaisuuksissa, Rikosseuraamuslaitoksen hyväksymään toimintaan osallistuminen ja valvontaan sitoutuminen. Käytännössä sähköinen valvonta suoritetaan asettamalla valvottavalle jalkapanta. Valvontaa tehostavat ja tukevat valvojan kanssa järjestettävät valvontatapaamiset.
Valvonta-aika on aina yksi vuosi – myös silloin, jos samalla henkilöllä on täytäntöönpantavana useita yhdistelmärangaistuksia.
Yhdistelmärangaistus voi ylittää rikoksen tunnusmerkistö-säännöksessä säädetyn enimmäisrangaistusajan.
Uutta on myös se, että yhdistelmärangaistus voi ylittää rikoksen tunnusmerkistösäännöksessä säädetyn enimmäisrangaistusajan. Yhdistelmärangaistus koostuu lain mukaan "enintään tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan rikoksesta säädetyn enimmäisrangaistuksen pituisesta ehdottomasta vankeudesta ja sitä välittömästi seuraavasta valvonta-ajasta, jonka pituus on vuosi." Tämä ratkaisu oli välttämätön, jotta toisaalta rangaistusasteikkoihin ei koskettaisi, mutta toisaalta valvonta-aika saatiin mahdutettua rangaistukseen. Käytännössä tämä merkitsee, että rangaistukset ankaroituvat silloin, kun tuomioistuin tuomitsee yhdistelmärangaistukseen, ja kyseessä on joko lyhin mahdollinen siihen sisältyvä vankeus (kolme vuotta) tai niin pitkä vankeus, ettei vuoden mittainen valvonta-aika mahtuisi teosta säädettyyn enimmäisrangaistukseen.
Sääntelyn tarkoituksena ei luonnollisestikaan ollut vaikuttaa tuomioistuinten tuomitsemiskäytäntöön, ei lieventävästi eikä ankaroittavasti. Tuomioistuin ottaa yhdistelmärangaistukseen tuomitessaan kantaa vankeusajan pituuteen – ja sen lisäksi rangaistukseen sisältyy vuoden mittainen valvonta-aika.
Kuinka usein?
On mahdotonta arvioida, kuinka usein syyttäjä vaatii yhdistelmärangaistusta. Tähän mennessä koko rangaistukseen tuomittuja on ollut samaan aikaa enimmillään noin 40, ja rangaistuksesta vapautuvia on ollut keskimäärin kolme vuodessa. Näiden tietojen valossa yhdistelmärangaistuksesta tuskin tulee syyttäjän jokapäiväistä työtä. Sitäkin tärkeämpää on tutustua rangaistukseen heti sen tultua voimaan, jotta se olisi tuttu, kun ensimmäinen tapaus tulee eteen.
Mistä löydän lait ja valmistelumateriaalit?
Rikoslain muutoksen numero on 800/2017 ja yhdistelmärangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain puolestaan 801/2017. Samalla tehtiin pieniä, pääosin teknisiä muutoksia muihin rikosseuraamusjärjestelmää koskeviin lakeihin. Nämä muutokset eivät vaikuta syyttäjän toimintaan.
Valmisteluasiakirjat, esimerkiksi HE 268/2016 ja kaikki eduskunta-asiakirjat löytyvät osoitteesta https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_268+2016.aspx
"Muutos ei pelota vaan tarjoaa mahdollisuuksia", todettiin Muuttuvan maailman sihteeritaidot -koulutuksessa. Kaikille syyttäjälaitoksen sihteereille järjestettiin viime vuoden lopussa kaksipäiväinen yhteiskoulutus suunnitteilla olevien aluejakojen mukaisesti.
Etelä-Suomen tilaisuuteen osallistuivat Helsingin, Länsi-Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan sihteerit. Länsi-Suomessa mukana olivat Länsi-Suomen, Sisä-Suomen ja Pohjanmaan sihteerit. Itä-Suomen tilaisuuteen osallistuivat Salpausselän ja Itä-Suomen sihteerit. Pohjois-Suomen koulutuksessa olivat Oulun ja Lapin sihteerit.
Antoisinta oli verkostoituminen
Koulutuksen tavoitteena oli verkostoitua oman tulevan syyttäjäalueen kollegoiden kanssa ja antaa valmiuksia sihteeritaitojen ylläpitämiseen tulevaisuudessa. Yhteydenpito tulevan alueen kollegoihin on jatkossa helpompaa, kun kasvot ovat tuttuja.
- Tärkeintä näiden päivien aikana oli verkostoitua alueen muiden sihteereiden kanssa, syyttäjänsihteeri Minna Keinonen summasi koulutuksen antia.
Samaa mieltä oli syyttäjänsihteeri Liisa Laine:
- Oli oikein hedelmällistä nähdä yhdistymisen jälkeen tulevat uudet kollegat ja tutustua heihin.
"Yhteen hiileen puhaltaminen on muutosvaiheessa tärkeää."
Sihteerit kokivat koulutuksen hyödylliseksi monestakin syystä.
- Koulutus oli hyvin suunniteltu, ja se poikkesi aiemmista. Tämä koulutus antoi valmiuksia tulevaan organisaatiouudistukseen. Se myös käynnisti ajatustyön ja valmistautumisen tulevaan muutokseen, taloushallinnon asiantuntija Elvi Rantahalvari pohti.
Syyttäjänsihteeri Merja Mäki-Teppo piti tärkeänä sitä, että tilaisuudessa kuultiin sihteerien ajatuksia, tuntemuksia ja huomioita uudistuksesta, ja ne luvattiin viedä eteenpäin.
- Tuli myös todettua, että samassa veneessä ollaan, ja yhteen hiileen puhaltaminen on muutosvaiheessa tärkeää, Merja totesi.
Yhtenäiset toimintatavat nähtiin hyödyllisinä
Tunnelma kaikissa koulutuksissa oli muutoksille avoin, ja kiinnostusta sihteerityön kehittämiseen yhdessä löytyi. Uusien alueiden nähtiin tarjoavan mahdollisuuksia mm. järjestää sijaisuudet entistä paremmin, kehittää asiakaspalvelua ja oppia työkavereilta.
Jotta sijaisuudet voidaan järjestää sujuvasti, tarvitaan ainakin osin nykyistä yhtenäisempiä työtapoja – haasteista riippumatta.
- Keskusteluissa ilmeni, että vaikka perustyö on kaikilla samanlaista, erilaisia käytäntöjä on melkein yhtä monta kuin alueella on palvelutoimistoja. Omat haasteensa työtapojen yhtenäistämiseen ja sijaistuksiin tuovat alueen useat poliisilaitokset ja käräjäoikeudet, Minna Keinonen pohti.
Hänen mielestään on hyvä tietää, mistä lähtökohdista työtapoja aletaan kehittää. Niiden kehittäminen ei ole pelkästään syyttäjänvirastosta kiinni.
Uudet alueet tarjoavat mahdollisuuden järjestää sijaisuudet entistä paremmin.
Merja Mäki-Teppo pitää tärkeänä myös selkeitä, yksityiskohtaisia toimintatapoja, ohjeita ja työnkuvia. Yhteisten ohjeiden kannalla on myös Minna Keinonen.
- Yksi virasto ja sen myötä yksi yhteinen työjärjestys sekä muut yhteiset ohjeet mahdollistavat oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun virkapaikan sijainnista riippumatta.
Kysymyksiä yhä vailla vastausta
Sihteerit arvelevat tarvitsevansa tukea työhönsä tulevassa organisaatiossa. Neuvoja tarvitaan ainakin Skypen käytössä sekä sähköisten pöytäkirjojen käyttöönotossa ja laatimisessa. Myös videotapaamisia kaivattiin, jotta voidaan yhdessä käydä läpi eteen tulevia uusia asioita ja ongelmatilanteita.
Moni asia jäi vielä ilman vastausta. Mitä perussihteerin työhön kuuluu organisaatiomuutoksen jälkeen? Pysyykö työni edelleen monipuolisena ja mielekkäänä vai yksipuolistuuko se? Ovatko IT-taitoni riittävän hyvät? Pysynkö mukana jatkuvassa muutoksessa? Onko etätyö vihdoin mahdollista myös sihteereille? Miten hyvä sidosryhmäyhteistyö onnistuu jatkossa? Voiko jatkossakin työskennellä omassa toimipisteessä?
Yhteiset ohjeet mahdollistavat tasapuolisen kohtelun virkapaikan sijainnista riippumatta.
Alueellisia koulutuspäiviä toivottiin järjestettävän myös jatkossa, jotta kollegojen kohtaaminen, työtapojen yhtenäistäminen ja ajankohtaisista asioista keskusteleminen onnistuisi vaivattomasti.
Moni suhtautuu tulevaan uudistukseen rauhallisin mieli, eikä uuden oppimistakaan kaihdeta.
- Yleensä muutokset tuovat uutta intoa työhön, kun alun haasteellisuudet on ohitettu. Oma asenne on muutoksessa kuin muutoksessa ratkaiseva tekijä, Merja Mäki-Teppo uskoo.
Tästä on hyvä jatkaa yhteistä taivalta kohti uutta organisaatiota.
Kahdeksan kuukauden jakso kansallisena asiantuntijana Eurojustissa Haagissa opetti paljon muun muassa kansainvälisistä instrumenteista. Lisäksi se opetti arvostamaan suomalaista tapaa tehdä asioita.
Olen ollut syyttäjänä Helsingissä vuodesta 2001, viimeiset vuodet talousrikossyyttäjänä. Tänä aikana olen huomannut kansainvälistymisen trendin rikosoikeudenhoidossa. Siitä ja kollegojen kokemuksista rohkaistuneena hakeuduin kansalliseksi asiantuntijaksi eli SNE:ksi Eurojustiin Haagiin oppimaan rikosoikeudenhoidon kansainvälisiä ulottuvuuksia.
Ammatillisesti antoisat kuukaudet
Kansainvälisessä työympäristössä on moninainen toimintatapojen ja kulttuurien kirjo. Opin arvostamaan Suomea ja suomalaista tapaa tehdä asioita: Suomessa on vähemmän arkipäivän byrokratiaa kuin Hollannissa, ja meidän tapamme tehdä asioita on monesti pragmaattisempi kuin joillain toisilla mailla. Opin tietysti paljon myös ammatillisesti – sain käytännön kokemusta esimerkiksi kv-instrumenttien käyttämisestä.
Missä maassa työskenteletkin, murheiden ja ilojen määrä on vakio.
Oli myös mielenkiintoista huomata, että ihmisten murheiden määrä on vakio. Kollegojen kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta huomasin, että samanlaisia pulmia on muissakin maissa kuin meillä: esimerkiksi virkauralla eteneminen, palkkaus, suhteet muihin oikeudenhoidon tahoihin kuten tuomareihin ja asianajajiin, jutuista tulevat tuomiot – lähinnä hylkäävät. Toki myös monet hyvät kokemukset ovat yhteisiä.
Asumisen haasteita
Puolen miljoonan asukkaan Haagissa vuokra-asuntomarkkinat ovat aktiiviset, koska kaupungissa on paljon kansainvälisiä organisaatioita ja sen myötä arviolta 50 000 expattia. Asunto siis löytyi, joskin se osoittautui heti asuntokelvottomaksi sietämättömän formaldehydin hajun vuoksi. Asunto oli ollut paikalliseen tapaan kylmillään, joten haju ei heti aluksi tuntunut niin pahana. Kahden päivän jälkeen asunnosta oli kuitenkin paettava hotelliin.
Vuokranantajan mielestä asunnossa ei ollut mitään vikaa, ja hän halusi pitää kiinni sopimuksesta. Lopulta hän löysi uuden uhrin, ja minä pääsin asunnosta eroon.
Onneksi löysin kivan asunnon idylliseltä Archibelpuurtin alueelta. Perhekin mahtui asuntoon hyvin vieraillessaan.
Arkea ja vapaa-aikaa
Asuinpaikkana Haag on ihastuttava ja kylämäinen. Välimatkat ovat lyhyet, ja joukkoliikenne ja pyöräily toimivat mallikkaasti. Keskustan eri alueilla ovat omat kauppakatunsa, joista löytyvät sekatavara-, liha-, viini- ja juustokaupat. Kaupunki on täynnä hyviä ja kohtuuhintaisia ravintoloita, joita käytetään ahkerasti. Paikat ovat siistejä ja rakennukset sekä tiet kunnossa.
Paikalliset ovat varsin välittömiä ja suorapuheisia. Kadulla kävellessä on alkuun hieman hämmentävää, kun vastaantulijat katsovat silmiin, hymyilevät ja tervehtivät. Alkujärkytyksen jälkeen totuin tähänkin, ja pienen harjoittelun jälkeen se onnistui minultakin.
Elämä Haagissa koostui samoista elementeistä kuin Suomessa: aamusta töihin ja illalla kotiin. Aktiviteetit iltaisin olivat paikalliseen tapaan sovitettuja: tennistä, kuntosalia ja pyöräilyä – myös muutamia uusia harrastuksia kokeilin.
Vastaantulijat katsovat silmiin, hymyilevät ja tervehtivät
Minulla oli erityinen onni säiden suhteen. Kesään osui useita hellejaksoja, joten Haagin upea ranta-alue tuli tutuksi. Uskaltauduin muutamaan otteeseen uimaan Pohjanmereen. Kokemus oli raikas.
Hienoja muistoja ja mieltä lämmittävä paluu
Kahdeksan kuukauden irrottautuminen normaaliarjesta ei ollut aivan yksinkertainen asia. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kotijoukoille, jotka sopeutuivat tilanteeseen erittäin hyvin. Sovimme, että kun tilanne on mikä on, otamme siitä kaiken irti. Perhe vietti mahdollisimman paljon aikaa Hollannissa, ja matkailimme yhdessä lähialueilla. Ajasta jäi roppakaupalla hienoja muistoja kaikille.
Paluu kotiin ja Salmisaareen oli mieltä lämmittävä, mutta Haagiin jäi paljon muistoja ja hyviä ystäviä. Heitä on mukava mennä aikanaan tapaamaan.