Valikko

Sivut, joissa tagi Akkusastoori.

Syyttäjälaitos teki koronaepidemian aikana ison digiloikan. Valtaosa työntekijöistä siirtyi etätöihin, ja rikosasioiden käsittelyä alettiin hoitaa videoyhteyksien avulla. Kaksi kokenutta etäsyyttäjää kertoo, miten Syyttäjälaitos tuki työntekijöitään muutoksessa, ja mitä yllättäviä haasteita etäoikeudenkäynneissä on tullut vastaan.

− Kun sain tietää, että nyt siirrytään kokonaan etätöihin, päätin ostaa seisontatyöpöydän. Kävin sunnuntaina Ikeassa ja kokosin pöytää iltamyöhään asti. Seuraavana päivänä olikin jo ensimmäinen etäoikeudenkäynti, johon osallistuin makuuhuoneen nurkkaan sijoittamani pöydän äärestä, Länsi-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjä Tanja Heinonen kertoo.

Poikkeusaika sysäsi muutosta eteenpäin

Heinonen työskentelee Tampereella. Tamperelaisten Turun hovioikeuteen asti johtaneet oikeudenkäynnit järjestetään pääsääntöisesti Turussa, joten matkustamista vähentääkseen moni pirkanmaalainen syyttäjä pyrki jo ennen koronarajoituksia tekemään etänä kaiken minkä voi.

Liikkuva työ ja pitkät välimatkat ovat aluesyyttäjille osa arkea.

Liikkuva työ ja pitkät välimatkat ovat aluesyyttäjille osa arkea. Syyttäjäalueet ovat varsin laajat, ja syyttäjän työ voi edellyttää paljon matkustamista.

Ennen vuotta 2019 osallistuminen oikeudenkäyntiin etänä ei kuitenkaan ollut mahdollista, vaan istuntoon piti mennä paikan päälle. Vain todistajia saatettiin kuulla etäyhteyksien avulla.

Vuonna 2019 laki muuttui niin, että myös syyttäjä saa osallistua oikeuden istuntoon etänä.

− Tuntuu, että lakimuutosta ei kaikkialla ollut vielä sisäistetty, eikä sen tuomia mahdollisuuksia käytetty niin paljon kuin olisi voitu käyttää. Nyt korona-aika kuitenkin sysäsi muutoksen eteenpäin, Heinonen sanoo.

Kokeneet etätyöntekijät kouluttivat kollegoita sujuvaan etätyöskentelyyn

− Syyttäjälaitoksessa ihmisten etätyöosaaminen on ennen poikkeustilannetta ollut hyvin eri tasoista. Toisille se on ollut jo rutiinia, kun taas toiset eivät olleet juuri koskaan työskennellet etänä, kertoo Etelä-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjä Kaisa Ahla.

Ahla ja Heinonen ovat molemmat syyttäjätyönsä ohessa myös etäsyyttäjäkouluttajia. Se tarkoittaa, että heillä on kiinnostusta digiasioihin ja sen verran osaamista, että he voivat tukea teknisten haasteiden kanssa painivia kollegoita.

Etätöihin siirtymisen jälkeen Syyttäjälaitoksen koulutuspalvelut kokosi eri puolilta Suomea digitaitoisen syyttäjätiimin ideoimaan ja valmistelemaan koulutusta syyttäjien tueksi.

Tunnin mittaiset Onnistu etäsyyttäjänä -klinikat suunniteltiin ja käynnistettiin yhden viikon aikana. Ajatus oli houkutella mukaan erityisesti syyttäjiä, jotka ovat epävarmoja digitaalisten työkalujen kanssa.

Onnistu etäsyyttäjänä -klinikat suunniteltiin ja käynnistettiin yhden viikon aikana. 

Koulutukset ovat olleet suosittuja, ja kouluttajien yllätykseksi palaute on ollut lähes pelkästään positiivista.

− Työskentelytapojen muutokset aiheuttavat aina jonkin verran haasteita. Joillekin muutos voi olla hankalakin, mutta nyt ei ole kuulunut mitään valituksen sanaa. Se on ollut ihan silmiinpistävää, Heinonen sanoo.

Ahla on vaikuttunut siitä, miten nopeasti syyttäjät ovat hypänneet uuteen tilanteeseen.  

− Ihmiset ovat alkaneet neuvoa toisiaan ja ihan kylmiltään osallistua oikeudenkäynteihin etänä, Ahla kehuu.

Etäoikeudenkäynnin tukikohta on oikeussali, jossa joku on aina paikalla

Käytännössä etäoikeudenkäynti tarkoittaa, että vähintään puheenjohtaja ja sihteeri ovat aina oikeussalissa paikalla. Muut osallistujat ovat joko etänä tai puheenjohtajan kanssa salissa.

− Esimerkiksi kerran vastaaja eli syytetty oli salissa yksin puheenjohtajan ja sihteerin kanssa. Hänen avustajansa ja minä syyttäjänä olimme mukana etäyhteyksin, Heinonen kuvailee.

Toimintatapojen muuttaminen herättää joissakin myös huolta. Etäoikeudenkäynneissä huolena on erityisesti kysymys siitä, toteutuuko asiakkaan oikeusturva varmasti myös etänä.

Heinosen ja Ahlan mukaan olennaista on se, että muutos ei ole oikeasti suuri. Oikeudenkäynnin perusrakenteet ovat entisellään, nyt vain tavallista useampi osallistuja on etänä.

Oikeudenkäynnin perusrakenteet ovat entisellään, nyt vain tavallista useampi osallistuja on etänä.

− Aiemminkin on käytetty etäyhteyksiä usein. Esimerkiksi pakkokeinoistunnoissa on vankilassa istuva vastaaja osallistunut asiansa käsittelyyn etäyhteyksin, Ahla muistuttaa.

Pakkokeinoistunto tarkoittaa kaikkia oikeudenistuntoja, joissa käsitellään jonkin pakkokeinon käyttämistä rikoksesta epäiltyyn. Pakkokeinoja ovat esimerkiksi vangitseminen tai telekuuntelun käyttäminen.

Tekniikka voi asettaa haasteita, mutta ne ovat harvoin ylitsepääsemättömiä

Suurin haaste etäoikeudenkännin onnistumisessa on Ahlan mukaan tekniikka. Jos se ei toimi, ei oikeudenkäyntiä voi järjestää. Ahla ja Heinonen kertovat kuitenkin, että tekniset haasteet eivät ole missään vaiheessa johtaneet oikeudenkäynnin perumiseen. Jos ongelmia on ollut, ne on aina saatu ratkaistua.

− Ihmiset ovat keksineet kaikenlaisia konsteja ongelmatilanteissa. Etäoikeudenkäyntien alkumetreillä huomattiin, että tallennetta näyttäessä ääni ei kuulunut toisessa päässä. Sitten tehtiin niin, että katsottiin kaikki yhtä aikaa tallennetta omilta koneilta. Kun hoksattiin, että todistajan ääni ei kuulunut etänä istuvalle syyttäjälle, puheenjohtaja alkoi tulkata eli toistaa mikrofoniinsa, mitä todistaja oli sanonut, Ahla sanoo.

Joskus kameroiden sijainti oikeussalissa on voinut rajoittaa etänä istuvan näkymiä.

− Yhdessä istunnossa halusin esittää lisäkysymyksiä salissa olevalle syytetylle, mutta en nähnyt hänestä kuin olkapään. Totesin, että näen oikein hyvin tyhjänä olevan syyttäjäntuolin, joten voisikohan syytetty siirtyä siihen. Tämä herätti hieman huvitusta salissa, mutta niin tehtiin, Heinonen kertoo.

Molempien syyttäjien mielestä parasta on ollut huomata, miten kaikki ovat olleet valmiita joustamaan.

− On ollut ihan huippua huomata, että kaikki tekevät parhaansa ja yhteistyö sujuu, Heinonen sanoo.

Kuvassa on pöytä ja sen edessä tyhjä tuoli. Pöydällä on tietokoneen näyttö ja mikrofoni.

Syyttäjä valmistautuu etäoikeudenkäyntiin samoin kuin tavalliseen

Kun oikeudenkäyntiin osallistutaan etänä, vain syyttäjän fyysinen paikka on eri. Muuten kaikki on ennallaan.

− Valmistaudun työpäivään ihan kuin normaalistikin. Sillä erotuksella, että suoria housuja ei välttämättä ole jalassa, Heinonen kertoo.

Se osa, joka videokuvan päästä näkyy, on hänen mukaansa ihan samannäköinen kuin oikeussalissa. Laadukas ja ammattimainen näkymä korostuu, kun kotityöpisteen järjestelyyn käyttää hetken aikaa.

− Olen pystyttänyt työpisteeni siten, että olen rauhassa omassa huoneessa, jonka oven saan kiinni. Minulla on kuulokkeet päässä, kone ei ole ikkunaan päin ja tausta on neutraali, Heinonen kuvailee.

Myös Onnistu etäsyyttäjänä -klinikoilla kehotetaan kiinnittämään huomiota videonäkymään.

Ahla sen sijaan osallistuu oikeudenkäynteihin toimistolta. Hänellä on siellä oma huone ja toimivat yhteydet.

− Kun olen työskennellyt kotona, muutamassa työpaikan sisäisessä palaverissa on yhteys pätkinyt niin pahasti, että olen päättänyt hoitaa oikeudenkäynnit toimistolta, hän kertoo.

Joustosta huolimatta osa oikeudenkäynnistä on jouduttu perumaan

Etäsyyttämismahdollisuus takaa sen, että rikosasioiden käsittely jatkuu poikkeustilasta huolimatta. Rajoitusten alkaessa moni oikeudenkäynti siirtyi silti odottamaan parempaa ajankohtaa.

− Syyttäjät ovat hoitaneet nyt yksinkertaisimpia käsittelyitä etätyönä, mutta kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä. Esimerkiksi täysin salaiset seksuaalirikosoikeudenkäynnit tai laajemmat ja monimutkaisemmat asiat vaativat paikallaoloa, Ahla kertoo.

Kokoontumisrajoitusten höllennettyä on tauolle laitettuja oikeudenkäyntejä alettu taas pitää. Uudet käytännöt ovat kuitenkin todennäköisesti tulleet jäädäkseen.

− Etätyöskentely tulee mielestäni joka tapauksessa lisääntymään ja etäistuntojen osalta kehitys on uskoakseni saman suuntainen. Varmasti useat asiat edellyttävät edelleen syyttäjän henkilökohtaista läsnäoloa. Lisäksi kaikessa sähköisessä työskentelyssä on aina tärkeää pitää huolta tietoturvasta ja tietosuojasta, ja se asettaa omat rajoituksensa. Tämä poikkeusaika on kuitenkin osoittanut, ettei maamme syyttäjiltä digiosaamista ja -valmiuksia puutu, Heinonen kehuu.

 

Lue lisää aiheesta jutusta Valtakunnansyyttäjä uskoo, että etäsyyttäminen on tullut jäädäkseen

Akkusastoori: Töissä Syyttäjälaitoksessa Sidosryhmäyhteistyö ICT ja tietosuoja Toimitilat Henkilöstö Blogikirjoittaja: Kaisa Härkisaari Nostopaikat: Etusivun poiminnat » Poimi pääuutiseksi

Haastattelutilanteisiin kannattaa pyrkiä varautumaan pienellä suunnittelulla. Turun terrorismioikeudenkäynnin toinen syyttäjä Hannu Koistinen kertoo, miten juttuun liittyviin haastatteluihin valmistauduttiin ja miten tilanteet sujuivat.

Hannu Koistinen Valtakunnansyyttäjänviraston aulassa.

Kihlakunnansyyttäjä Hannu Koistisen ura syyttäjänä alkoi Rovaniemellä vuonna 2004. Sitä seurasi määräaikaisuus Järvenpäässä, ja vuodesta 2007 hän on taas saanut työskennellyt kotiseudullaan Oulussa.

Viimeiset viitisen vuotta Koistista on työllistänyt Pohjois-Suomen järjestäytynyt rikollisuus (jr) ja ne talousrikosjutut, joita ei ole jaettu erikoissyyttäjille. Ajoittain hänelle on jaettu myös perinteistä päivittäisrikollisuutta.

– Uutta värinää työhön ovat tuoneet sota- ja terrorismirikosten koulutusohjelma sekä juttuihini liittyvät kansainväliset yhteydet. Miellän itseni tietyllä sekatyömiesmentaliteetilla toimivaksi jr-syyttäjäksi, Koistinen sanoo.

Turun terrorismirikosjuttu toi paljon mediahuomiota – miltä se tuntui?

Käräjäoikeuskäsittely osoittautui varsin tapahtumarikkaaksi. Vankilassa pidettyä käsittelyä etänä seurannut lehdistö oli aidosti kiinnostunut salin tapahtumista. Syyttäjiä haluttiin uutisiin kertomaan eri käänteiden merkityksestä. En kumma kyllä tuntenut olevani mediahuomion keskipisteenä vaan lähinnä oppaana kertomassa, mihin asiassa kannattaa kiinnittää huomiota.

Oletko aiemmin esiintynyt julkisesti?

Kamerat ovat olleet läsnä istuntosaliin marssittaessa, mutta tv-haastatteluja en ollut antanut aiemmin. Kohtuullisen harvoin täällä pohjoisessa syyttäjää pyydetään kameroiden eteen, joten tarvetta paeta toimittajia vaatenaulakoiden kautta miestenhuoneeseen ei minulla ole aiemmin ollut. Ja näin kiistän myöskään tehneeni. Ainakaan tietoisesti.

Miten varauduit julkisuuteen?

Jutun syyttäjäryhmässä olimme ennakolta pohtineet tiedotusstrategiaa ja päättäneet ne teemat ja käsittelyn vaiheet, joissa tiedotus- ja kommentointivastuu kuuluu valtakunnansyyttäjälle. Näin median palveleminen ei vienyt liikaa ajatuksiamme pois jutun ajamisesta. VKSV:n viestinnästä saimme kattavasti neuvoja kameroiden edessä esiintymiseen. Kullanarvoisia olivat myös listaukset kysymyksistä, jotka mediaa mahdollisesti kiinnostaisivat.

Miten haastattelut sujuivat? Mikä yllätti?

Oli yllätys, kuinka tiivistä vuorovaikutus median kanssa oli ja kuinka tiuhaan syyttäjiä toivottiin kameroiden eteen. Olin odottanut, että KRP:n varsin avoin tiedottaminen esitutkinnan päätyttyä olisi laimentanut oikeuskäsittelyn uutuusarvoa. Olettamus osoittautui vääräksi. Kun saavuimme syyttäjäparini Sampsa Hakalan kanssa valmisteluistuntoon, odotussali oli täynnä toimittajia, ja kysymystulva alkoi suorassa lähetyksessä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei minua silloin jännittänyt. Aluksi en muistanut Virve Strengin antamista ohjeista muuta kuin sen tärkeimmän: "Muista hengittää, sillä pääsee jo pitkälle". Muutaman henkäyksen jälkeen puhe alkoikin jo luistaa.

"Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää."

Annoimme Sampsan kanssa haastattelut pääosin yhdessä. Se sopi tähän juttuun: saatoimme jakaa aihealueita, joista esitettäviin kysymyksiin kumpainenkin vastaisi. Käytännössä toki eteen tuotu mikrofoni ratkaisi vastausvuoron, mutta silloinkin toinen saattoi täydentää vastausta sivusta. Parivaljakkona toimiminen haastatteluissa oli onnistunut ratkaisu, vaikka myöhemmin saimmekin kuulla hyväntahtoista kuittailua dressmannkaksosista ja lännen revolverisankareista.

Miltä kaikki näyttää nyt jälkikäteen?

Kun katsoin tv-lähetykset läpi, oli outoa kuulla omaa ääntään ja nähdä omia, tiedostamattomia maneerejaan. Mielestäni kuitenkin onnistuimme Sampsan kanssa välittämään ajatuksemme tv-yleisölle selkeästi ja pitämään puheenvuoromme lyhyinä ja kirkkaina.

Aivan viimeisissä haastatteluissa esitettyihin miltä nyt tuntuu -kysymyksiin en oikein osannut lähteä mukaan, ja se kyllä näkyi. Tilanne tuntui olevan yhä päällä, eivätkä vastaukset tulleet luontevasti. Jos vielä päädyn vastaavaan tilanteeseen, täytynee jo valmiiksi miettiä sopivaa syyttäjäjargonia tyyliin "laitettiin vain pitkä päätyyn ja luisteltiin perään, ei Kärppien tasoista joukkuetta vastaan muutoin pärjää".

Kuuluuko mielestäsi syyttäjän työhön julkisuudessa esiintyminen?

Väistämättä se kuuluu syyttäjän työhön. Tarkkana täytyy kuitenkin olla, ettei tutkinnanjohtajan ja syyttäjän kommenteissa edes tahattomasti mennä julkisuudessa prosessaamisen puolelle.

Tiedotusvälineitä kiinnostavissa jutuissa on tärkeää etukäteen miettiä tiedotusvastuut ja -strategiat prosessin eri vaiheisiin. Suomalaisessa järjestelmässä on aktiivisen tiedottamisen vaiheita turhankin paljon. Poliisi tiedottaa tutkinnan aikana ja esitutkinnan valmistuttua, syyttäjä tiedottaa syytteen nostamisesta parhaimmillaan vain muutama päivä esitutkinnan valmistumisen jälkeen, ja tuomioistuin tiedottaa tuomiosta. Useassa prosessin vaiheessa syyttäjältä ollaan kommentteja vailla.

Millaisesta koulutuksesta olisi apua median kanssa toimimiseen?

Laitoksen ulkopuolelta tuleva esiintymiskouluttaja ei välttämättä pysty sisäistämään niitä lähtökohtia, joista syyttäjä joutuu kommenttejaan antamaan. Ostopalveluna hankittu konsultointi tarvitsee rinnalleen laitoksen sisäisen vertaistuen. Mutta minkään koulutuksessa annetun valmiin mallin mukaan ei kannata yrittää toimia – silloin haastattelu voi tuntua jähmeältä ja epämukavalta.

Miten neuvoisit syyttäjää, jotka kokemattomana huomaa yhtäkkiä olevansa kameroiden edessä?

Kunhan yrittää olla oma itsensä, hyvä siitä tulee. Tärkeintä on, että sanoma välittyy selkeänä. Mielestäni haastattelutilannetta saa ja ehkä pitääkin vähän jännittää.

Kohtaamani toimittajat eivät ole olleet lainkaan ikäviä ja hankalia, päinvastoin. Suorissa lähetyksissä kannattaa välttää kaikkea kikkailua, mutta muuten luotan siihen, että toimitukset editoivat lähetyksistä pois syyttäjän mahdolliset nolot hetket – niiltä ei haastatteluissa aina voi välttyä.

VKSV:n viestinnästä kannattaa pyytää apua valmistautumiseen. Seuraavassa nyrkkisääntöjä, joihin minulla ei ole tekijänoikeuksia. Näistä saimme Sampsan kanssa apua omaan koitokseemme:

  • Mieti etukäteen, mitä haluat ja voit sanoa jutun tiimoilta ja toisaalta, mistä et voi puhua.
  • Valmistaudu kertomaan asian pääkohdat tiivistetysti.
  • Jokaiseen kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta on hyvä perustella, miksi et tiettyyn kysymykseen voi kommentoida.
  • Puhu selkeästi ja kansantajuisesti. Vakavasti puhuen jargonia on syytä välttää.
  • Älä puhu liian laveasti, koska toimittajat kaipaavat uutisia varten napakoita kommentteja.
  • Älä ihmettele, jos samaa asiaa kysytään monta kertaa – toimittajat joutuvat ehkä hakemaan sinulta omaan lähetykseensä sopivaa kommenttia.
  • Puhu toimittajalle, älä kameralle.

Niin, ja muista tosiaan hengittää, sillä pääsee jo pitkälle.

 

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Anna-Riikka Ruuth tietää mitä tahtoo. Hän rakastaa työtään, joka on mielekkäintä silloin, kun se on haastavinta. Työtahti on kova, mutta urheilu antaa levon.

Kihlakunnansyyttäjä Anna-Riikka Ruuth.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Anna-Riikka Ruuth, kihlakunnansyyttäjä Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta. Olen ollut syyttäjänä 10 vuotta, joista viimeiset kuusi huumausaine- ja järjestäytyneen rikollisuuden erikoissyyttäjänä. Alueeseeni kuuluvat myös lääke- ja dopingrikokset sekä muuntohuumeet.

Miksi olet juuri huumesyyttäjä?

Päätin sen jo opiskeluni alussa, ja päivääkään en ole katunut! Tartuin tilaisuuteen heti, kun tuli mahdollisuus lähteä syyttäjäksi isoon huumejuttuun. Ihan ilman taivutteluja ei määräys irronnut, mutta onneksi esimiehilläni oli uskallusta heittää nuori syyttäjä kehiin. Kun sain 2011 vakituisen viran, aloin tehdä pelkkiä huumejuttuja. Huumesyyttäjä ei pääse leipiintymään, koska jutut ovat yhä kiinnostavampia ja haasteellisempia.

Mikä on innostavinta työssäsi?

Haastavat huume- ja JR-jutut. Mitä isompi ja vaikeampi juttu, sitä mielekkäämpää työ on! Pystyn vielä 10 vuoden jälkeenkin syttymään niin kuin alkuaikoina. Myös tutkijat, joiden kanssa olen vuosia tehnyt yhteistyötä, ovat yhtä motivoituneita. Huumerikollisuus on myös niin kansainvälistä, että olen päässyt verkostoitumaan ulkomaille – ennen kaikkea Espanjaan. Lisäksi opettaminen syyttäjien, poliisien ja Tullin kursseilla on ollut mukavaa vaihtelua.

Mikä on haastavinta?

Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen. Isoja juttuja tulee syyteharkintaan viikko pari ennen määräpäivää, ja siinä ohessa pitää istua käräjiäkin 3–5 päivää viikossa. Haluan kuitenkin tehdä työni laadusta tinkimättä. Välillä väsyttää, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Sitä en kuitenkaan panisi pahakseni, jos istuntoja olisi vähemmän. Meillä lähes kaikki isot jutut istutaan kahdesti, kun esimerkiksi Espanjassa oikeudenkäynti videoidaan alioikeudessa, ja muutoksenhakutuomioistuimessa asia tutkitaan alioikeuden aineiston perusteella.

Mikä sinua motivoi ja palkitsee?

Parasta on, että voin rehellisesti sanoa rakastavani työtäni. Ongelmana on melkein ollut se, ettei tämä ole aina edes tuntunut työltä. Vaikka työ on vaatinut paljon, se on myös antanut. Suullista palautetta ei liikaa saa, joten täytyy olla tyytyväinen, jos työläs juttu menee tuomioistuimessa hyvin. Työ on monipuolista, ja saan olla monen sidosryhmän kanssa tekemisissä. Usein tämä on myös hektistä, mutta minulle sopii se, ettei papereita tarvitse jäädä pyörittelemään pitkäksi aikaa.

Mikä on yllättänyt syyttäjän työssä?

Ainakaan en tee kahdeksasta neljään -työtä, jollaiseksi valtion virkamiehen arki yleensä mielletään. En edes haluaisi olla sidottu mihinkään kellokorttiin, koska huumesyyttäjä elää tilanteen mukaan. Näiden määräaikojen kanssa ei kysellä, riittääkö virka-aika.

Mihin voit työssäsi vaikuttaa?

Työni on itsenäistä, ja voin pääasiassa suunnitella sen siten kuin haluan. Esimieheni ovat suhtautuneet myönteisesti etäpäiviin, jolloin työrauha on ihan erilainen kuin konttorilla. Huumesyyttäjänä olen saanut jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä juttuja minulle tulee. Osallistun myös tiiviisti esitutkintayhteistyöhön, koska haluan, että kaikki hoidetaan kerralla kunnolla.

Mikä on ajankohtaista työssäsi?

Huumepuoli on muuttunut valtavasti kaupan siirryttyä nettiin. Tämä tuo yhä uusia haasteita tutkinnalle ja syyttäjälle. Postitullin takia meillä Vantaalla on käytännössä kaikki uudet huumausaineet ja muuntohuumeet, eikä niistä ole oikeuskäytäntöä. Koeponnistuksia pitää siis tehdä. Nyt minulla on paljon fentanyyliä ja sen johdannaisia koskevia juttuja.

Millaiseksi arvelet työsi muuttuvan tulevaisuudessa?

Minulla tämä riippuu pitkälti siitä, saanko jatkaa erikoissyyttäjänä. Syyttäjän työ ylipäätään varmasti muuttuu sähköisen aineiston myötä. Se ainakin on varmaa, että työtahtini hidastuu, jos pitää luopua paperipöytäkirjasta ja alleviivaustussista!

Millaisesta lisäkoulutuksesta hyötyisit?

Tarvitsisin lisää tietoa muuntohuumeista, koska niihin liittyvät yleensä suurimmat ongelmat. Ict-taitojen lisäämisestä ei myöskään olisi haittaa.

Miten kehittäisit syyttäjälaitoksen työhyvinvointia?

Lisäisin päätöksenteon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Toivon, että kentän syyttäjiä kuunneltaisiin enemmän. Esimerkiksi me määräaikaiset erikoissyyttäjät olemme nyt todella pitkään odottaneet kohtaloamme, ja epätietoisuus tulevasta on varmasti monen mielessä.

Koska mielestäni ulkona liikkuminen on paras tapa irtautua töistä, viimevuotista Suomi 100 - liikuntatapahtumaa voisi kehittää niin, että mahdollisimman moni pääsisi liikkumaan yhdessä toisten kanssa. Työhyvinvoinnista täytyy ehdottomasti pitää huolta.

Mitä harrastat ja kuinka palaudut työstressistä?

Helppo kysymys: urheilemalla! Olen hurahtanut maantiepyöräilyyn ja lisäksi hiihdän sekä käyn lenkillä ja kuntosalilla. Urheilu on minulle kuin lepoa, se vie ajatukset pois töistä. Kun koko ajan jokin juttu painaa päälle, ja käräjäpäiviä on yleensä vähintään 100 vuodessa, niin eihän tätä jaksa, jos ei ole kunnossa. Lisäksi tykkään penkkiurheilla, matkustella ja testata uusia kakkureseptejä.

Määrittele itseäsi muutamalla sanalla

Fysioterapeuttiani lainatakseni: "Urheiluhulluus on ainoa oikea hulluus."

Anna-Riikka pyöräilyretkellä Rodoksella selaamassa puhelinta.


Kuvat Anna-Riikka Ruuthin kotialbumi

Akkusastoori: Ammattiasiaa Työhyvinvointi Töissä Syyttäjälaitoksessa Rikosilmiöt Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia

Ihminen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Olennaista on alaisen motivointi ottamalla hänet mukaan toimintatapojen suunnitteluun, tietää eläkkeelle jäävä Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola.

Jarmo Toivola nojaa kaiteeseen terassilla.

Salpausselän johtava kihlakunnansyyttäjä Jarmo Toivola päättää pitkän työuransa syyskuun alussa. Nuorena lakimiehenä hän suunnitteli uraa tuomioistuimessa, mutta koska käräjäoikeudet olivat täynnä uransa alussa olevia tuomareita, Toivola päätyi hoitamaan kaupunginviskaalin sijaisuutta vuonna 1985. Kävikin niin, että syyttäjän työ vei mukanaan.

- Minua on kaikki nämä vuodet motivoinut työssäni pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Tämä tavoite on koskenut niin syyteasioiden hoitamista kuin esimiehisyyttä. Myös syyttäjän työn itsenäisyys on lisännyt työn mielekkyyttä – samoin kuin se, että tässä näkee konkreettisesti työnsä tulokset. Olen onnekseni saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Töissä täytyy viihtyä

Jarmo Toivola on tullut tunnetuksi esimiehenä, joka on panostanut virastossaan erityisesti ihmisten hyvinvointiin. Tämä työ noteerattiin julkisestikin, kun Salpausselän syyttäjänvirastolle myönnettiin Kaiku-palkinto. Perusteluissa korostettiin viraston avointa keskustelukulttuuria ja mutkatonta vuorovaikutusta. Johtamisessa on näkynyt henkilöstön arvostus ja virastossa on tehty pieniä arkisia työhyvinvointitekoja. Tästä ovat kielineet myös työtyytyväisyystutkimusten hyvät tulokset.

- Johtamisessa minulle on ollut tärkeintä luoda niin syyttäjille kuin sihteereille sellaiset olosuhteet, että töitä on mukava tehdä. Olen halunnut tarjota alaisilleni mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja viraston käytäntöihin laajemminkin. Yhdessä keskustellen on mietitty, mitkä ovat parhaat tavat toimia.

Jokainen on erilainen

Toivola on halunnut johtamistyössään kunnioittaa ihmisten erilaisuutta. Hän ei usko siihen, että sama, valmiiksi pureskeltu toimintamalli sopii jokaiselle.

Valmiiksi pureskeltu toimintamalli ei sovi jokaiselle.

- Täytyy muistaa, että alainen ei ole koneen osa vaan itsenäinen toimija, joka tekee ratkaisuja omista lähtökohdistaan. Mielestäni esimiehen on tärkeää tehdä selväksi, mitkä ovat niitä asioita, joissa on oltava yhdenmukainen, ja missä voidaan antaa suuremmat vapaudet valita sopivin toimintatapa. Lainkäytön yhdenmukaisuutta edistetään hyvällä ja monipuolisella koulutuksella.

Vaikka olisi kuinka hyvä esimies, vaikeita tilanteita tulee aina eteen. Myös Jarmo Toivola on joutunut tekemään päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäneet kaikkia.

- Näiden päätösten kanssa voidaan kuitenkin elää, jos ennen päätöksentekoa on käyty avointa keskustelua eri vaihtoehdoista. Jos esimies pystyy tämän jälkeen perustelemaan päätöksen itselleen, hän pystyy varmasti perustelemaan sen uskottavasti myös alaisilleen.

Esimiehen on oltava lähellä

Salpausselän syyttäjänvirastolla on toimipisteet viidellä paikkakunnalla, mikä on asettanut omat haasteensa johtamiselle. Vaikka alati kehittyvät sähköiset viestintävälineet mahdollistavat helpon yhteydenpidon etäisyydestä riippumatta, Toivola pitää myös fyysistä läsnäoloa tärkeänä.

- Uskon kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, koska sillä tavalla keskustelu, palautteen antaminen ja aito kuuntelu on luontevaa. Etenkin vaikeita asioita pitäisi käsitellä kasvokkain. Sen takia lähiesimiehen tulee olla fyysisesti lähellä henkilöstöään. Vaikka virasto on laajalla alueella, olemme kokoontuneet koko porukallakin yhteisiin tilaisuuksiin vähintään pari kertaa vuodessa koulutuksen ja virkistyksen merkeissä.

Johtamisoppia koulun penkiltä

Toivola on uransa aikana hakeutunut tietoisesti johtamistehtäviin. Hänen mielestään johtajaksi ei synnytä, vaan hyvä esimiehisyys vaatii myös opiskelua. Toivola onkin suorittanut muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) ja Kaiku-kehittäjäkoulutuksen. Hän on perehtynyt myös Lean-ajatteluun, jonka johtamisfilosofia on lähellä hänen omia arvojaan. Leanissa keskeistä on toiminnan jatkuva kehittäminen ja työntekijöiden osallistaminen kehittämistyöhön.

- Lean-ajattelussa minua on kiehtonut erityisesti kokeilukulttuurin edistäminen. Siinä erilaisia vaihtoehtoja rohkeasti testataan ja vertaillaan eikä epäonnistumisia pelätä. Kun ihmiset saavat itse olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä, he ovat myös motivoituneita noudattamaan sovittuja toimintatapoja.

Epäonnistumisia ei pidä pelätä.

Jarmo Toivola suhtautuu uraansa syyttäjälaitoksessa hyvillä mielin. Hän on kokenut onnistumisia niin esimiehenä kuin haastavien juttujen syyttäjänä, ja epäonnistumisia hän ei kuulemma edes muistele:

- Jos niistä ei ole mitään opittavaa, ne pitää unohtaa.

Toivolan eläkepäivät alkavat syyskuun alussa. Vaikka viraston ihmisiä tulee ikävä, hän odottaa innolla uutta elämänvaihetta. Hän aikoo nauttia pitkistä lenkeistä sähköpyörällään ja suorittaa metsästäjäntutkintoa, jotta voi pyydystää minkkejä kesämökkitontillaan. Kun reissaaminen kotikaupunki Kuopion ja viranhoitopaikka Kouvolan välillä loppuu, on aikaa hoitaa parisuhdetta osallistumalla vaimon kanssa pilates-kurssille.

Kuulostaa hyvältä. Leppoisia eläkevuosia Jarmo!

Salpausselän syyttäjänviraston henkilökuntaa Kaiku-työhyvinvointipalkinnon luovutustilaisuudessa.

Akkusastoori: Työhyvinvointi Töissä Syyttäjälaitoksessa Henkilöstö Blogikirjoittaja: Virve Streng

Lappilaisen syyttäjämme, nykyisen asessorin Maija Monosen päivä Rovaniemen hovioikeudessa koostuu juttuihin perehtymisestä, istunnoista, tapausten pohtimisesta yksin ja kollegojen kanssa sekä ratkaisujen kirjoittamisesta. Työtahti suo aikaa juttujen pureskelulle, joskin kouluttautuminen työn ohella on aina työlästä. Mutta on se antoisaakin.

Maija Mononen istuu työpisteellään Rovaniemen hovioikeudessa.

Maija Monosesta alkoi noin vuosi sitten tuntua, että jotain muutakin voisi elämässään kokeilla kuin syyttäjän työtä. Rovaniemen hovioikeus etsi asessorikoulutettavia, ja sinne Maija haki.

– On hyvä torjua urautumista ja pitää erilaisia uravaihtoehtoja avoimina, hän sanoo.

Asessorikoulutus on valtakunnallinen koulutus, joten haku oli avoinna kaikissa hovioikeuksissa, hallinto-oikeuksissa ja erityistuomioistuimissa. Tämä asessorikoulutus oli ensimmäinen laatuaan. Se kestää kolme vuotta ja alkoi syyskuussa 2017.

– Olin työskennellyt syyttäjänä jo noin kymmenen vuotta, ja omalle epämukavuusalueelle siirtyminen tuntui kiinnostavalta ja antoisalta. Saan täällä hovioikeudessa räätälöityä opetusta ja koulutusta työssäoppimisen tueksi. Jo vaihtelu sinänsä on hyväksi, Maija toteaa.

Koulutettavan tarpeet on otettu huomioon

Kun asessorikoulutusta on suunniteltu, uusien asessorien omat tarpeet on otettu huomioon, mistä Maija Mononen on tyytyväinen.

– Tuomarinkoulutuslautakunta keräsi meiltä tiedot omista vahvuuksistamme, tarpeistamme ja tavoitteistamme. Tavoitteena on, että asessorin työmäärästä olisi lähiopetusta 10 prosenttia, työssäoppimista 70 prosenttia ja loput muun muassa palautteen antoa ja arviointia.

Tuomarinkoulutuslautakunnan tarjoamaa, kaikille yhteistä peruskoulutusta eri aihealueista annetaan lähiopetuksena Helsingissä. Päiviin liittyy ennakkotehtäviä.

Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa.

Työpaikalla kullakin asessorilla on oma tutor, joka tukee oppimista ja kehittymistä. Tutorin rooli ei ole ohjata yksittäisissä ratkaisuissa vaan tukea oppimista kokonaisvaltaisesti lähinnä keskustelujen avulla.

Asessorille laaditaan henkilökohtainen opintosuunnitelma, ja asessori pitää oppimispäiväkirjaa oppimisen tukena. Koulutus tukee käytännön työtä, ja sitä käydään työn ohessa.

– Toki se on myös työlästä ja vie aikaa. Työnantaja on kuitenkin ottanut juttujaossa huomioon asessorikoulutuksen viemän ajan ja pyrkinyt siten järjestämään aikaa koulutukseen, Maija kertoo.

Myöhemmin asessori suorittaa vielä syventävää koulutusta henkilökohtaisen opintosuunnitelmansa mukaisesti.

Syyttäjän työ on itsenäistä, asessorin työ kollegiaalista

Maija Mononen on huomannut, että syyttäjän ja tuomarin tehtävissä on paljon yhteisiä piirteitä, kuten se, että molemmat arvioivat asiaa objektiivisesti. Syyttäjän työssä objektiivisuus korostuu syyteharkintavaiheessa ja tuomarin työssä puolestaan ratkaisuvaiheessa. Ratkaisunteko on periaatteessa samanlaista.

Erona on se, että syyttäjän työ on itsenäisempää kuin asessorin työ, joka taas on kollegiaalista. Toki myös syyttäjän työssä on kollegiaalisuutta, lähinnä esitutkintayhteistyössä ja parisyyttäjäjutuissa.

Juuri kollegiaalisuus kuuluu Maijan mielestä työn hyviin puoliin.

– Erilaisten näkemysten saaminen rikastaa päätöksentekoa. Rovaniemen hovioikeudessa on laajaa ja monipuolista osaamista ja kokemusta. Keskustelut tuomareiden ja esittelijöiden kanssa avartavat omaakin katsantokantaa ja kehittävät valtavasti omaa osaamista. Toki syyttäjäkin saa tukea kollegoilta, mutta kollegiaalisessa päätöksenteossa kaksi muutakin henkilöä joutuu perehtymään juttuun.

Hovioikeudessa on Maijan mukaan hyvää myös se, että asessorilla on syyttäjää enemmän aikaa perehtyä jutun osakysymyksiin. Kun juttu on hovioikeusvaiheessa, siinä ei kaikki ole enää välttämättä auki.

– Tuomari saa jutun ikään kuin valmiiksi pureskeltuna, kun taas syyttäjä rakentaa jutun itse alusta lähtien. Syyttäjän työ on hektisempää kuin tuomarin työ, ja se on myös käytännönläheisempää – syyttäjä kun on enemmän tekemisissä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Molemmissa tehtävissä tarvitaan tietysti myös ratkaisuntekokykyä, Maija Mononen sanoo.

Hänen mielestään syyttäjäkokemuksesta on ilman muuta höytyä tuomarin tehtävissä. Se auttaa ainakin lain soveltamisessa, kokonaiskuvan hahmottamisessa ja olennaisten seikkojen erottamisessa. Yksittäisissä jutuissa on hyötyä myös rikosoikeuden substanssiosaamisesta ja oikeuskäytännön tuntemisesta.

Valintakokeessa oli plussia ja miinuksia

Valintamenettelyä asessorin virkaan Maija piti tasapuolisena ja kriteereiltään yhtenäisenä. Ennakkoaineisto oli tarkoituksenmukainen, ja aiheet olivat ajankohtaisia ja perustavanlaatuisia. Valintakokeen rakenteesta hän löysi parannettavaa.

– Etenkin monivalintakysymykset mittasivat enemmän pikkutarkkaa osaamista kuin kokonaiskuvan hahmottamista. Knoppikysymysten tilalle voisi tulla esimerkiksi esseetehtäviä, jotka mittaavat olennaisen erottamista ja lain soveltamista. Tänä vuonna koetta olikin muutettu kuulemani mukaan juuri tällaiseen suuntaan.

Tuomari saa jutun "valmiiksi pureskeltuna", kun taas syyttäjä saa itse ikään kuin rakentaa jutun alusta lähtien.

Maijan mielestä tutkintotodistukselle annetaan nykyisessä valintamenettelyssä melko suuri painoarvo.

– Se on yhdenvertaisuuden kannalta hyvä kriteeri, mutta ei välttämättä kerro todellisesta osaamisesta.

Maijan on vaikea sanoa, valikoituuko tuomareiksi uuden valintamenettelyn kautta sellaisia juristeja, joilla on erityisen hyvät edellytykset tuomarin työhön.

– Mutta alkukokeen suorittaminen ainakin mittaa motivaatiota.

Vastaavaa koulutusta syyttäjälaitokseen?

Uudenlaiselle syyttäjäkoulutukselle Maija ei näe tarvetta – siihen syyttäjälaitoksella on jo omat mallit. Syyttäjän startti, Syyttäjäntyön ytimessä ja tutorointi sekä tämän jälkeen täydentävät kurssit ajavat hänen mielestään aika lailla saman asian kuin asessorikoulutus, kunhan ne toimivat ja kohdistetaan oikeaan ajankohtaan.

– Tärkeää on ennen kaikkea se, että uusille syyttäjille turvataan mahdollisuus peruskoulutukseen.

Maijan mielestä koulutusta ei voitane suoraan asettaa viransaannin edellytykseksi, koska syyttäjän työtä tukevaa koulutusta ja työkokemusta on saatavissa muualtakin.

– Mutta koulutus tulisi tietysti lukea hakijan eduksi, kun syyttäjän viroista päätetään, Maija Mononen miettii.

Akkusastoori: Ammattiasiaa Töissä Syyttäjälaitoksessa Tuomioistuimet Henkilöstö Blogikirjoittaja: Maria Turkia
— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 8

Tietoa Akkusastoorista

Akkusastoori on Syyttäjälaitoksen tiedotuslehti omalle henkilökunnalle ja sidosryhmille. Lehti kertoo, mitä Syyttäjälaitoksessa tapahtuu, ja käsittelee muitakin alan ajankohtaisia asioita.