Marie Pihlström tuli syyttäjäksi vuonna 2015 Helsingin hovioikeudesta. 

– Tuomioistuinpuolella työskennellessäni mietin usein, että miksi syyttäjä ei kysy tätä tai tuota tai miksei hän esitä lisäselvitystä tuosta asiasta.

Syyttäjällä on rikosasiaa käsittelevistä viranomaisista laajin rooli. Syyttäjä voi pyytää esitutkintaa tekeviltä viranomaisilta tutkintatoimia ja osallistua esitutkintaan. Syyttäjän tehtävänä on viime kädessä varmistaa, että esitutkinta on hoidettu asianmukaisesti.

Oikeudenkäynti eli pääkäsittely on syyttäjävetoinen. Pihlström huomasi hovioikeuden esittelijänä kaipaavansa juuri tätä vaikutusvaltaa. 

Hain syyttäjäksi, koska halusin olla vaikuttamassa vastaanotettavaan näyttöön ja siihen, miten juttu ohjautuu tuomioistuimelle.

Tuomioistuintyöskentelystä syyttäjän työ eroaa Pihlströmin mukaan ennen kaikkea työn monitahoisuuden vuoksi.

– Tuntuu, että minulla on enemmän palloja ilmassa yhtä aikaa. Vaikka minulla ei lukumääräisesti ole hirvittävää määrää juttuja, niin niissä mitä on, tapahtuu koko ajan jotain. Esitutkintaviranomaisia ja muita sidosryhmiä on useita ja pidän kaikkiin tiiviisti yhteyttä, hän kertoo. 

Eniten työssä on auttanut yliopistossa opittu kriittinen ajattelu

Pihlström on erikoistunut talousrikoksiin ja noin puolet hänen käsittelemistään jutuista liittyy talouselämään. Lisäksi hän hoitaa ympäristö-, työ- ja virkarikoksia. 

– Olen myös merioikeustiimissä eli toimin syyttäjänä merioikeuteen menevissä jutuissa. Tämä on uusin erikoistumisalani, ja se on mukavalla tavalla erilainen. Meret ja merillä työskentely ovat ihan oma maailmansa, ja niin on niihin liittyvä sääntelykin.

Pihlströmin mielestä syyttäjän työ edellyttää kykyä kriittiseen ajatteluun. 

– Tällä en tarkoita pelkästään todistajien kertomusten arviointia kriittisesti, vaan ennen kaikkea kriittisyyttä esitettyjä lähtötilanteita ja väitteitä kohtaan, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Kriittisyyden pitää olla tasapuolista ja sitä tarvitaan myös omaa työtä kohtaan. 

Syyttäjän työ on Pihlströmistä tärkeää siksi, että syyttäjä osallistuu yhteiskunnan suojelemiseen.

– Ajattelen, että yhteiskuntamme, eli ympäristö ja siinä elävät ihmiset, ovat suojelemisen arvoisia. Minusta on tärkeää, että on jokin valtiota ja meitä kaikkia edustava taho, joka tulee väliin, kun merkittäviä yhteiskuntanormeja on rikottu.  

Pihlström on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2011.

Kaksikielisyys tuo tehtävään myös kansainvälisyyttä

Muista oikeushallinnon töistä syyttäjän rooli eroaa Pihlströmin mielestä siten, että syyttäjänä saa olla koko ajan siellä, missä tapahtuu. Laaja esitutkintayhteistyö antaa mahdollisuudet vaikuttaa rikosasiaan poliisin ensimmäisistä tutkintatoimista korkeimpaan oikeuteen asti. 

Pihlströmin tehtävään kuuluu myös matkustamista ja kansainvälisyyttä. Hän on kaksikielinen ja työskentelee sekä suomeksi että ruotsiksi. 

– Erikoistumisalojeni ja kielitaitoni vuoksi syytän aika paljon eri tuomioistuinten toimipaikoissa pääkaupunkiseudulla. Erikoistumisalani ovat kansainvälisiä, joten teen keskimäärin pari ulkomaan työmatkaa vuodessa. Palasin juuri Ruotsin syyttäjälaitoksen ihmiskauppaseminaarista Göteborgista, missä olin puhumassa Suomen mallista työperäisen ihmiskaupan tutkinnassa ja syyttämisessä. Lisäksi kouluttaudun ahkerasti. 

Työyhteisö tukee arjessa ja siellä on syntynyt myös tärkeitä ystävyyssuhteita

Työ on antanut Pihlströmille ennen kaikkea samanhenkiset sosiaaliset piirit ja tuonut hänen elämään samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.

– Olen saanut työkavereista myös hyvin läheisiä sydänystäviä, joiden kanssa jaan vapaa-aikani.  

Syyttäjä tekee päätökset itsenäisesti, mutta työkavereilta saa tarvittaessa eri näkökulmia asiaan. He auttavat myös jaksamaan ajoittain kuormittavaa työtä. 

Keskustelu kahvikupin ääressä voi ratkaista monta asiaa. Työnantajan puolelta jaksamisessani on ratkaisevaa hyvä johtaminen ja loistava lähiesimies, jolla on erinomaiset työyhteisötaidot.

Syyttäjän työstä kiinnostuneita Pihlström kannustaa tekemään töitä oman päämäärän eteen. 

– Syyttäjänä voi erikoistua moneen oikeudenalaan rikosoikeuden ohella, joten kannattaa kuunnella itseään ja esittää toiveita myös työnantajalle.

Mika Tepponen aloitti apulaissyyttäjänä Porissa vuoden 2023 alussa. Takana oli 20 vuoden ura poliisina, ja hakeutuminen Syyttäjälaitokseen tuntui luontevalta jatkumolta virkauralla. 

– Olen opiskellut poliisin työn ohessa Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Poliisin työn kautta minulle oli jo muodostunut jonkinlainen käsitys syyttäjän työstä, mutta komennuksella valtakunnansyyttäjän toimiston poliisirikostiimissä sain siitä vielä paremman kuvan, Mika Tepponen kertoo.

Yhteistyö syyttäjien kanssa ja työskentely valtakunnansyyttäjän toimistossa olivat hänelle erittäin positiivisia kokemuksia. Ne kannustivat Tepposta hakeutumaan itsekin syyttäjäksi.

Poliisirikostiimi käsittelee poliiseja koskevat rikosepäilyt

Poliisirikostiimi työskentelee valtakunnansyyttäjän toimistossa. Tiimiin kuuluu syyttäjiä, heitä avustavia poliiseja ja osastosihteeri. Poliisirikostiimi on pieni yksikkö, ja yhteistyö on tiivistä. 

– Kahden vuoden komennukseni aikana sain työskennellä erittäin ammattitaitoisten, motivoituneiden ja ennen kaikkea hauskojen ihmisten kanssa. Tiimin hyvä henki ja välitön, luottamukseen perustuva ilmapiiri pitivät työn erittäin mielekkäänä ja työtehon hyvänä, Tepponen kuvailee. 

Poliisin rooli poliisirikostiimissä on valtaosin tiedon keräämistä ja siirtämistä. Poliisin toimintaa koskevia ilmoituksia tulee paljon, ja juttujen kirjo on laaja.

– Oli kiinnostavaa lähestyä tuttua poliisin työtä eri näkökulmasta. Turhauttavinta sen sijaan oli moneen kertaan ratkaistujen asioiden käsitteleminen yhä uudelleen. Tällaisten juttujen perkaaminen syö uskomattoman paljon työaikaa. Mutta se kuuluu niihin töihin, jotka vain pitää tehdä. 

Valtakunnansyyttäjän toimistossa työskentely mahdollisti Tepposelle myös Syyttäjälaitoksen koulutuksiin osallistumisen, ja hän pyrki hyödyntämään hyvää koulutustarjontaa. Syyttäjälaitoksen koulutuksiin ja poliisirikostiimin itse järjestämiin koulutuksiin osallistuminen antoi kuvaa myös laajemmin syyttäjän työstä.

Tuutorit auttavat uuden uran alkutaipaleella 

Poliisirikostiimin komennuksen päätyttyä Tepponen aloitti apulaissyyttäjänä. Se on yleensä ensimmäinen askel syyttäjän uralla, ja apulaissyyttäjällä on vielä vähäisesti kokemusta syyttäjän työstä. 

– Syyttäjänä aloittaminen on ollut mielenkiintoista. Vaikka rikosasiat ovat aiemman ammatin myötä varsin tuttuja, syyttäjän työ kohdistuu eri vaiheeseen rikosprosessia. Työssä on ollut paljon uuden oppimista, perehtymistä ja oman näkemyksen kalibrointia, Tepponen kertoo. 

Uuteen tehtävään perehtymisessä on hänen mukaansa auttanut erityisesti ansiokas tuutoritoiminta. Tuutorit ovat jaksaneet kärsivällisesti auttaa ongelmien ratkomisessa omien töidensä ohella. Myös toimipaikan muut syyttäjät ovat ottaneet erittäin hyvin vastaan, ja kaikki ovat tarjonneet apuaan. 

– Kun lähdin poliisirikostiimistä, myös siellä syyttäjät muistuttivat mahdollisuudesta kysyä tarvittaessa neuvoa. Enpä ole törmännyt yhteenkään syyttäjään, joka olisi kieltäytynyt auttamasta. 

Syyttäjän työ on poliisin työhön verrattuna paljon itsenäisempää.

– Työ syyttäjänä on vastuullista, ja siihen kytkeytyy paljon lainkäyttövaltaa. Työhön on toki ohjeistusta, mutta päätöksenteko on täysin itsenäistä. 

Syyttäjällä ei ole työaikaa, joten omaan työntekoon voi vaikuttaa. Se antaa vapautta oman vapaa-ajan järjestelyihin. 

Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Tepponen kannustaa hoitamaan opinnot kunnolla. 

– Siitä on hyötyä ja todennäköisesti apua myös rekrytoinnissa. Myös harjoittelumahdollisuudet kannattaa käyttää opiskeluvaiheessa. Syyttäjän työ on mielenkiintoista ja itsenäistä, mutta työmäärää ei saa pelätä.

Rita Härmälälle syyttäjän työ on arvovalinta. 

– Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen on minulle keskeinen arvo, jonka puolesta haluan toimia. Syyttäjänä sitä saakin toteuttaa monessa. Lisäksi olen kokenut syyttäjän roolin hyvin mielekkääksi, koska jutuissa saa olla aktiivisesti mukana, jopa esitutkinnan alkumetreiltä aina viimeiseen tuomioistuinpäätökseen asti.

Härmälä on opiskellut kaksikielisen oikeustieteen maisterin tutkinnon ja lisäksi oikeuspsykologiaa avoimessa yliopistossa.

Härmälä on työskennellyt Syyttäjälaitoksessa noin kolme vuotta. Hän aloitti harjoittelijana valtakunnansyyttäjän toimistossa Helsingissä. 

– Jatkoin harjoittelua vielä Espoon ja Helsingin toimipaikoissa. Harjoittelun aikana valmistuin opinnoistani ja suureksi ilokseni sain jatkaa töitä, ensin apulaissyyttäjänä ja sen jälkeen aluesyyttäjänä Helsingissä.

Uran alussa syyttäjä pääsee käsittelemään rikosaiheita laidasta laitaan

Syyttäjälaitoksessa kannustetaan syyttäjiä työskentelemään uran alussa erilaisten juttutyyppien parissa, jotta aloittelevalle syyttäjälle kertyy vankka perusosaaminen. Tämän jälkeen syyttäjä voi erikoistua tiettyihin teemoihin. 

– Käsittelen kaikenlaisia rikoksia, mutta ylivoimaisesti tyypillisin rikosnimike on pahoinpitely. Kuulun yksikköön, jonka juttukanta on painottunut henkilöihin kohdistuneisiin rikoksiin, joten lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalirikoksia tulee enimmäkseen hoidettua.

Tulevaisuudessa Härmälää kiinnostaisi työskennellä naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan, seksuaalirikosten, viharikosten sekä kansainvälisten asioiden parissa. 

– Haluaisin myös oppia lisää poliisi- ja virkarikoksista.

Empaattiset esihenkilöt ja osaavat lähikollegat ovat korvaamaton tuki

Syyttäjän työ on itsenäistä, mutta haastavien kysymysten kanssa ei tarvitse jäädä yksin.

– Pallottelen eri ratkaisuvaihtoehtoja usein syyttäjäkollegoiden ja etenkin osaavien tutoreidemme kanssa. Meillä on myös paljon harjoittelijoita, joista on iso apu syytteiden ja syyttämättäjättämispäätösten luonnostelussa.

Monet laajat ja monimutkaiset rikoskokonaisuudet keskittyvät Etelä-Suomen syyttäjäalueelle, missä Härmälä työskentelee. Suuritöiset syyteharkinnat ja oikeusjutut hoidetaan pari- tai tiimityönä. 

– Syyttäjäparityössä kaksi syyttäjää ajaa juttua yhdessä. Lisäksi meillä on syyttäjäryhmiä isommille juttukokonaisuuksille. Syyttäjäparin käyttö on myös hyvä tapa opettaa aloittelevaa syyttäjää. Silloin aloittavan syyttäjän pariksi tulee kokeneempi syyttäjä. 

Työhön kuuluu paljon vakavia ja raskaita asioita. Härmälä sanoo, että ilman kollegoiden tukea ja myötäelämistä hän ei voisi kuvitellakaan, miten työtä jaksaisi hoitaa. 

– Omalle polulleni on myös siunaantunut kompetentteja ja empaattisia esihenkilöitä, joilta olen saanut korvaamatonta tukea sekä vaikeina hetkinä että läpi ajoittain kiireisen arjen.

Työyhteisö on Härmälän mukaan yksi työn parhaista puolista.

– Se on upea ja kannustava ja antaa iloa haastavillakin hetkillä. 

Seuraa meitä somessa, jos syyttäjän työ kiinnostaa

Syyttäjän työ vaatii Härmälän mielestä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, punnita eri vaihtoehtoja ja tehdä päätöksiä vaihtoehtojen välillä.

– Lisäksi syyttäjällä pitää olla kyky mukautua eri tilanteisiin ja reagoida muutoksiin joskus hyvinkin nopeasti.

Jos syyttäjän työ kiinnostaa, Härmälä kannustaa seuraamaan Syyttäjälaitoksen somekanavia

– Esimerkiksi Instagram-tililtämme löytyy esimerkkejä syyttäjän työpäivistä. Meille saa myös laittaa viestiä ja kysellä vierailuaikaa. Olemme järjestäneet vierailuita opiskelijajärjestöille eri toimipaikkoihin. 

Aluesyyttäjä Jesse Jokinen on viihtynyt Syyttäjälaitoksessa mielenkiintoisen ja merkityksellisen työn sekä hyvän työyhteisön vuoksi. ”Juristin työtä on paljon erilaista, mutta koen, että tällä työllä on vaikutusta”, hän sanoo. 

Jesse Jokisen mukaan hyvällä syyttäjällä on uteliaisuutta ja kiinnostusta ottaa asioista selvää. Kuva: Kaisa Härkisaari

Aluesyyttäjä Jesse Jokisen mielestä syyttäjän työ on sopivan haastavaa.

– Parasta on se, että mikään päivä ei varsinaisesti ole samanlainen kuin edellinen. Aina joutuu opettelemaan ja keksimään uutta sekä käyttämään aivojaan ja argumentoimaan niiden asioiden puolesta, joita ajaa. Työ on monipuolista ja siinä joutuu välissä koville, eli työ on haastavaa, hän kuvailee. 

Jokinen on työskennellyt syyttäjänä vuodesta 2017. Hänen varsinainen toimipaikkansa on Turussa, mutta loppusyksystä 2021 hän aloitti valtakunnansyyttäjän toimistossa AIPA-projektissa. AIPA on tietojärjestelmä, johon Syyttäjälaitoksen rikosasioiden käsittely ennen pitkää siirtyy. Järjestelmä on yhteinen tuomioistuinten kanssa. 

– AIPA-projektipäällikön työ on muodostunut sisältämään kaikkea AIPAan liittyvää maan ja taivaan väliltä ja vähän AIPAn vierestäkin. Olen suunnitellut ja toteuttanut koulutuksia, kirjoittanut ohjeita, keskustellut jatkuvasti henkilöstön ja sidosryhmien kanssa, tehnyt budjettilaskelmia, ohjelmoinut apuohjelmia ja ties mitä muuta. Kyseessä on varsin laaja tehtäväkenttä, joka elää koko ajan ja edellyttää paitsi substanssin tuntemusta myös halua selvittää ja opetella uusia asioita, Jokinen kertoo.

Syyttäjän työllä on vaikutusta 

Syyttäjänä Jokinen on ollut mukana henkilöön kohdistuvien rikosten ja ympäristörikosten tiimeissä. Jatkossa hän haluaisi näiden lisäksi paneutua ainakin kyberrikoksiin.

– Työ on minusta merkityksellistä. Juristin työtä on paljon erilaista, mutta koen, että tällä työllä on vaikutusta – jos ei aina yhteiskuntaan kokonaisuutena, niin lähes aina ainakin jonkun ihmisen elämään, Jokinen sanoo. 

Syyttäjälaitoksessa hänet on pitänyt ennen kaikkea työn sisältö ja hyvä työyhteisö. 

– En osaa oikein sanoa, mikä minut ajoi tähän työhön, mutta on helpompi sanoa, mikä minut on täällä pitänyt. Työ on kokonaisuutena erittäin mielenkiintoista, ja työyhteisö ja työilmapiiri ovat aina olleet hyviä. Virkamies ei voi kilpailla palkalla, mutta muilla asioilla voi, Jokinen kertoo.

Syyttäjällä pitää olla rohkeutta, nopeutta ja uteliaisuutta

Syyttäjältä vaaditaan erityisesti rohkeutta tehdä päätöksiä, tarvittaessa hyvin nopeasti.

– Täytyy kyetä tekemään jokin ratkaisu ja pystyä nopeisiin liikkeisiin. Esimerkiksi jostakin mielen sopukoista pitää kaivaa vastaus johonkin kysymykseen aika nopeallakin aikataululla, vaikka kesken istunnon, Jokinen havainnollistaa.

Työ onneksi opettaa, ja päätösten tekemisestä tulee taito. Sen lisäksi hyvä syyttäjä on Jokisen mukaan kiinnostunut asioista ja ilmiöistä. 

– Tärkeintä on ehkä se, että syyttäjällä pitää olla todella paljon uteliaisuutta ja kiinnostusta ottaa asioista selvää. Muuten jämähtää helposti paikoilleen. Jutut ovat aina erilaisia, ja niissä on usein jokin sellainen näkökulma, jota ei ole tullut ennen vastaan. Täytyy olla sen verran uteliaisuutta, että selvittää, miten juuri kyseistä asiaa pitäisi arvioida, hän sanoo. 

Syyttäjä joutuu työssään pohtimaan mitä erilaisimpia kysymyksiä ja tekemään vaikeitakin päätöksiä.
– Se vaatii rohkeutta ja vastuunkantokykyä, sanoo aluesyyttäjä Aleksi Turunen. 

Ilman syyttäjää rikosprosessi ei menisi loppuun asti, toteaa aluesyyttäjä Aleksi Turunen. Kuva: Kaisa Härkisaari

Aluesyyttäjä Aleksi Turunen kokee, että syyttäjän työ palkitsee, sillä siinä näkee oman työnsä jäljen.
Helsingissä työskentelevä Turunen hakeutui syyttäjäksi, sillä häntä kiinnosti rikos- ja prosessioikeus.

– Koen intohimoa rikosoikeutta ja rikollisuuden ilmiöitä kohtaan. Niiden parissa työskentely on tässä työssä parasta. Syyttäjänä saa olla jutussa mukana läpi koko rikosprosessin ja lopuksi näkee vielä lopputuloksen, joka on yleensä oikeudenmukainen, Turunen sanoo. 

Turunen on työskennellyt Syyttäjälaitoksessa noin viisi vuotta. Yksi vuosi meni harjoittelijana, minkä jälkeen hän on toiminut neljä vuotta aluesyyttäjänä. Enemmistö Syyttäjälaitoksen syyttäjistä on juuri aluesyyttäjiä. Tittelin takana erikoistumisalat ja työtehtävien sisältö vaihtelevat. Aleksi Turunen tekee töitä henkilöt-tiimissä, joka keskittyy henkilöihin kohdistuviin rikoksiin. 

– Tällä hetkellä minua työllistävät seksuaalirikokset ja etenkin lapsiin, mutta myös aikuisiin kohdistuvat väkivaltarikokset, Turunen kertoo.  

Syyttäjä on rikosprosessin veturi

Rikosprosessi etenee karkeasti näin: On esitutkinta, sitten syyteharkinta, sen jälkeen tuomioistuinkäsittely ja lopuksi tuomion täytäntöönpano. Jokaisesta vaiheesta vastaa eri viranomainen. Syyttäjän rooli on näistä laajin. Hän on mukana koko prosessin ajan ja tekee koko ajan yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa.

– Olen mukana esitutkinnasta oikeudenkäyntiin. Ilman syyttäjää rikosprosessi ei menisi loppuun asti, Turunen sanoo.

Yksinkertaistettuna syyttäjän työ on tehdä syyteharkintaa sen jälkeen, kun joku esitutkinnasta vastaava viranomainen – poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli tai Puolustusvoimat – on tehnyt esitutkinnan. 

– Minun käsittelemissäni tapauksissa esitutkinnan tekee käytännössä lähes aina poliisi, joskus myös Puolustusvoimat, sillä olen myös sotilasrikossyyttäjä. Minä päätän esitutkintamateriaalin perusteella, onko rikoksesta näyttöä eli vienkö jutun käräjille vai jätänkö syyttämättä, Turunen selventää. 

Hyvä syyttäjä kantaa rohkeasti vastuuta

Syyteharkinta on usein vaikeiden päätösten tekemistä. Syyttäjä voi konsultoida kollegaa, mutta tekee lopulta päätöksen itsenäisesti ja riippumattomasti.

– Syyttäjänä pitää pystyä tekemään päätöksiä, joihin voi liittyä epävarmuutta. Juttuja ei voi jäädä loputtomasti vatvomaan, vaan ne pitää saada eteenpäin. Se vaatii rohkeutta ja vastuunkantokykyä, Turunen sanoo. 

Työssä joutuu pohtimaan mitä erilaisimpia kysymyksiä. Esimerkiksi sitä, millainen väkivalta jättää minkäkin vamman ja ovatko mahdolliset vammat voineet aiheutua jostain muustakin kuin väkivallasta.

– Tai mitä kaikkea temppuja tietokoneella ja tietotekniikalla voidaan tehdä ja saada aikaan.

Rikosasioista käsittelevän syyttäjän pitää miettiä myös kemian periaatteita, eri huumausaineiden vaikuttavia aineita, niiden tavanomaisia käyttöannoksia ja vaikutuksia ihmiseen. 

– Lisäksi syyttäjä pohtii fysiikan lainalaisuuksia ja pyrkii selvittämään, mitä ajoneuvojen kolarin jälkeiset sijainnit kertovat kolarista. Tai hän käyttää apunaan psykologiaa ja selvittää, miten ulkopuolisilla todistajilla voi olla samasta tapahtumasta toisistaan poikkeavat muistikuvat tai miksi ne painottuvat eri asioihin, Turunen kertoo. 

Jos haluaa tehdä työtä rikosoikeuden parissa, Syyttäjälaitos on ensisijainen näköalapaikka

Turunen päätyi käsittelemään henkilöihin kohdistuvia rikoksia, koska ne kiinnostivat enemmän kuin talousrikokset.

Syyttäjän työ saattaa olla hyvinkin liikkuvaista, ja töitä voi tehdä myös etänä.

– Minä työskentelen pääasiassa toimistolla. Sekä käräjä- että hovioikeus löytyvät samasta talosta, joten työaikana matkustamista ei juuri ole, Turunen sanoo.

Hän suosittelee syyttäjän työtä kaikille, joita vetää puoleensa käytännön työ rikosoikeuden parissa. 

– Jos tämä urapolku kiinnostaa, kannattaa osoittaa mielenkiintoa syyttäjän työhön esimerkiksi suorittamalla rikos- ja prosessioikeuden valinnaisia opintoja ja muita kursseja, jotka liittyvät syyttäjän työhön.